Paluu Santorinille

”If you want to travel, there are many places you can go within you”, sanoi minulle eräs viisas mies viime viikonloppuna. Olimme totuuden ytimessä.

Tänään kuitenkin matkustin vähän kauemmas, nimittäin jääkaapille.

santoriniaamu-(3-of-4)Aamulla herätessäni ensimmäinen ajatukseni oli, että ikävöin Santorinille. Ihmettelin hetken, että mistäköhän tuokin tunne nyt putkahti (en mitenkään erityisemmin rakastunut Santoriniin), mutta tajusin, että sehän oli juuri tähän aikaan vuosi sitten, kun olimme siellä.

santoriniaamu-(2-of-4)

Tai siis, tarkemmin sanottuna: ikävöin aamiaisia Santorinilla. Ne olivat kiistatta parasta. Uusi päivä, terassilta aukeava näkymä kirkkaansiniselle merelle, tarjoilijoiden valkoiset takit. Ja ennen kaikkea se paksu kultainen hunaja, jota valutettiin kannusta kursailematta jugurttikulhoon…

Kaivelin kaappejani ja löysin tarpeet, joilla helsinkiläisestä keittiöstä taiottiin köyhän naisen Santorini: kahvia, kreikkalaista jugurttia, hedelmiä, saksanpähkinöitä.

santoriniaamu-(4-of-4)Oletteko koskaan kokeilleet kreikkalaista jugurttia, saksanpähkinöitä ja hunajaa yhdessä? Se on jumalaista. Opin yhdistelmän juurikin Santorinilla.

Pistin palamaan mereltä tuoksuvan kynttilän ja kajareista lomabiisejä, katoin sinivalkoista keramiikkaa pöytään. Miniloma Santorinilla, ihan hyvä alku tälle tiistaille.

santoriniaamu-(1-of-4)


Kipoi ja kupei

Irrationaalisen tunteellisesti astioihin suhtautuva henkilö täällä hei! Astiakaappiini on muuttanut uusia kippoja ja kuppeja, ja voi miten ne ovatkaan ihania.

kipot-(2-of-3)Tämän keraamisen kulhon löysin, kun oltiin äidin kanssa norkoilemassa SPR:n kirppiksellä. Se on ehkä kaunein astia ikinä, tai ainakin kaunein, jonka minä olen koskaan omistanut. Ihanuus ei välity kuvasta, vasta koskemalla.

Alun perin suunnittelin sitä viralliseksi café au lait -kulhokseni, mutta sen jälkeen kun tuo kulho muutti keittiööni, olen ollut kuin pikkulapsi, joka suostuu juomaan vain samasta mukista.

Olen tarjoillut astiasta hedelmät, syönyt siitä puuroa, jugurttia ja keittoa, juonut teetä… en vielä tosin kertaakaan café au lait’ta.

Parasta on kaataa kulho puolilleen salmiakkipääkalloja ja mennä sohvalle katsomaan Gilmoren tyttöjä.

kipot-(3-of-3)

Edbladin pienet keraamiset kupit löysin Dotsista. Ostin nämä espressokupeiksi, mutta ne ovatkin löytäneet kakkoselämän teekuppeina. Joskus on vaan plus chic tarjoilla teetä pikkukupeista kuin jättimäisistä saaveista (vaikka niillekin on aikansa ja paikkansa). Käsintehdyt kupit ovat kaikki vähän erikokoisia ja -muotoisia, mikä on hurmaavaa.

kipot-(1-of-3)

Ja hei, vinkki! Blogin Facebook-sivulla on meneillään viikonloppuarvonta, jossa voit voittaa omaksesi Iittalan Plektra-jakkaran. Käy ihmeessä osallistumassa.

Kivaa viikonloppua kaikille!


Pientä säätöä

Kirjoitin joskus kesällä siitä, että kodissani jokin mättää. Kaikki oli periaatteessa mainiosti – asunto on ihana, jokainen huonekalu rakkaudella valittu ja turhat tavarat karsittu. Pohdin, että tänne pitää varmaan hälyyttää feng shui -konsultti. Tai manaaja.

feng-(2-of-3)

En jotenkin viihtynyt kotona ollenkaan, en osannut oleskella olohuoneessa enkä syödä ruokaani keittiön pöydän ääressä. Koko elämäni oli epämääräistä välitilassa lillumista. Söin noutoruokaa, koska ei tehnyt mieli kokata. Teepaketit pölyttyivät hyllyssä, koska en osannut istua sohvalla paikoillani niin pitkään että olisin malttanut juoda kupin teetä. Roikuin netissä turhanpäiväisillä sivuilla, koska oloni oli liian levoton lukemaan kirjoja.

Reissun jälkeen kotiin palattuani päätin, että nyt tämä pelleily saa riittää! Kyllä ihmisen pitää viihtyä omassa kodissaan. Aloin pyörittää huonekaluja ympäri kämppää, istuin aina hetkeksi alas ja fiilistelin.

feng-(3-of-3)

Päädyinkin sitten muuttamaan melkein koko asunnon järjestystä. Sohva oli ennen asunnon paraatipaikalla, nyt se on vähän enemmän piilossa päinvastaisella seinällä nurkkaa vasten. Kas, siinä hengailu tuntuukin yhtäkkiä siltä kuin olisi karhuäidin sylissä eikä siltä, että istuisi työhaastattelussa. Nyt on nautittu leffan katselusta ja kirjan lukemisesta – ja kyllä, teen kulutus tässä taloudessa on kolminkertaistunut.

Muutakin pientä säätöä tein makuuhuone-olohuoneen puolella. Isot taulut eivät ole enää vierekkäin, vaan nyt niiden välillä on paljon ilmaa ja tilaa. Ennen minulla oli vain yksi yöpöytä, mutta rakensin toisen jakkarasta – tunnelma on heti harmonisempi kun sängyn molemmilla puolilla on yöpöytä.

feng-(1-of-1)Myös keittiössä ihan pieni viilaus muutti kaiken: pöytä oli ennen seinää vasten, mikä toi vähän lisää tilaa keittiöön, mutta sai samalla aikaan epämääräisen väliaikaisuuden tunteen. Ja vaikka keittiössä oli tällä tavalla vähän enemmän tilaa kävellä, itse pöydän äärellä istuminen tuntui aina ahtaalta. Nyt pöytä tuntuu siltä, että sen ympärillä voi ja kuuluu istua ja rauhoittua.

Mikä merkitys voikaan olla muutamalla kymmenellä senttimetrillä! Olen tämän pikkumuutoksen jälkeen huomannut viettäväni tosi paljon enemmän aikaa keittiön pöydän ääressä, sekä syömässä että tekemässä töitä. Vielä kun löydän jostain yhden tuolin lisää, voin alkaa kutsua ihmisiä syömään.

feng-(1-of-3)

Ei ole yhtään liioittelua sanoa, että koko asunto tuntuu ihan erilaiselta – eikä tarvinnut tehdä remonttia tai ostaa mitään uutta!

Jos tässä tarinassa on opetus niin se, että jos kotona jokin tila tai huonekalu jää jatkuvasti käyttämättä, kannattaa oikeasti miettiä, miksi.

Huonekaluja ei kannata aina laittaa suoraan niille paikoille, mihin ne loogisimmin pohjapiirrustuksen mukaan sopisivat tai missä ne näyttävät parhailta, vaan sinne, missä ne tuntuvat parhailta.  

Nämä kun eivät ole järjen asioita. Vaikka tiedän tietysti järjellä, että kukaan ei näe saati pääse sisälle asuntooni, on heti rennompi olla, kun kämpän pääasiallinen rentoutumispaikka eli sohva on vähän jemmassa nurkassa. En olisi varmasti tajunnut tätä ennen kuin kokeilin, joten haastan kaikki skippaamaan tällä viikolla punttiksen ja pyörittelemään huonekaluja ;)


Onni piilottelee astiakaapissa

astiakaappi-(2-of-3)

Tiedättekös, mitä tajusin yhtenä aamuna?

Että jos maailmassa on yksi asia, joka tekee minut joka ikinen kerta onnelliseksi, se on… astiakaappini. Yllätyin tästä havainnosta vähän itsekin, mutta niin se  on.

astiakaappi-(3-of-3)

Aina kun avaan astiakaapin, tulen hyvälle tuulelle. Pysähdyn hetkeksi ihastelemaan sekalaista seurakuntaani.

Siellä on kaikkea riittävästi muttei yhtään liikaa. Olen valikoinut huolella ja ennen kaikkea tunteella joka ikisen astian. Luulen, että juuri sen vuoksi kaapin avaaminen tekee minut joka kerta onnelliseksi, eivät niinkään ne itse astiat…

… vaikka rakastan kyllä niitä kaikkia. (Älkää kertoko laseille, mutta rakastan keramiikkaa ja puisia lautasia vielä vähän enemmän.) 

astiakaappi-(1-of-3)

Moneen liittyy löytämisen riemua ja tarinoita, kaikki on haalittu eri paikoista ympäri Suomea ja maailmaa. Mikään ei varsinaisesti mätsää, ja silti kaikki sopii täydellisesti yhteen.

Luulen, että tässä ollaan nyt jonkin suuremman totuuden äärellä.