Piilopaikassa

piilopaikka-(1-of-1)-2

 Yhteistyössä Arabia, Paulig & Fazer

Terveisiä lempparipiilopaikastani! Löysin tämän laiturin viime vuonna lenkkeillessäni siitä ohi. Sen jälkeen olen usein kävellyt laiturinnokkaan, kun haluan olla rauhassa – raapustella muistiinpanoja, kuunnella musiikkia tai ihan vain töllöttää merta. Usein pysähdyn sinne hetkeksi kesken lenkin ihan muuten vain (tai siis: koska kunto loppuu kesken).

piilopaikka-(8-of-10)

Laiturini on hiton rumalla paikalla, joutomaan takana. Kun kävelee laiturin päähän, joutomaa jää selän taakse – poissa silmistä, poissa mielestä. Edessä aukeaa vain meri, joskus kimmeltävä, joskus harmaa, aina rakas.

Varmaan ympäristönsä rumuudesta johtuen laiturilleni ei koskaan eksy kukaan muu. Vielä. Viime kerralla huomasin, että piilopaikkani viereen on alettu rakentaa jotain. Paras siis nauttia siitä nyt kun vielä voi.

piilopaikka-(2-of-10)

piilopaikka-(6-of-10)

Sain kutsun kattaushaasteeseen, jossa tehtävänä oli kuvata kesäinen kahvihetki lempipiilopaikassani. Kolme kovaa kotimaista ovat yhdistäneet voimansa suunnittelija Piia Kedon Piilopaikka-kuosin tiimoilta, joka löytyy nyt Arabian astioiden lisäksi Fazerin Aito Vanilja -keksipaketista sekä Pauligin Juhla Mokka -kahvipurkista.

Kattaushaasteessa on mukana monta ihanaa blogia. Voit äänestää suosikkikattaustasi täällä ja voittaa sen omaksesi!

piilopaikka-(1-of-1)

piilopaikka-(7-of-10)

Käynnissä on muuten myös kaikille avoin #omapiilopaikka-kuvakisa: nappaa kuva piilopaikastasi ja jaa se (osallistumisohjeet täällä).

Kävin äsken selailemassa Instagramissa kisaan osallistuneita kuvia ja aloin heti haaveilla kesämökistä – se taitaa olla suomalaisten kollektiivinen lempparipiilopaikka. Laiturille pääsee näemmä keskellä kaupunkiakin, mutta missäköhän pääsis mökille..?


Wieniläistuolit ja vetovoiman laki

wienilaistuolit-(1-of-3)

Uuden kodin sisustus on mennyt ihan jonkun vetovoiman laki -kirjan oppien mukaisesti.

Halusin löytää kaikki huonekalut käytettyinä. Tämän vuoksi olin varautunut siihen, että hommassa voisi kestää pitkään ja saattaisin hyvinkin elää puoli vuotta ilman sohvaa tai ruokapöytää. Mutta ei – toistaiseksi kaikki on ilmestynyt eteeni parin päivän sisällä siitä, kun olen keksinyt, mitä haluan.

wienilaistuolit-(3-of-3)

Yhtenä päivänä lisäsin Pinterest-kansioon kuvan valkoisesta Howard-sohvasta, ja kolmen päivän päästä kaverini kertoi olevansa myymässä omaansa. Halusin 50- tai 60-luvun nojatuolin, ja löysin sellaisen roskiksesta. Päätin illalla, että haluan valkoisen pyöreän yksijalkaisen pöydän, ja seuraavana aamuna sellainen oli ilmestynyt seuraamalleni Facebook-kirppikselle.

wienilaistuolit-(2-of-3)

Olin selannut varmaan kaksi viikkoa Tori.fi:n ilmoituksia ruokapöydän tuoleista, mutta mitään kivaa ei oikein tullut vastaan ja yksi myyjä oli jo tehnyt oharitkin sovitusta kaupasta. Menin pettyneenä Pinterestiin kyttäilemään tuolikuvia ja lisäsin toivekansiooni kuvan vähän erikoisemmista mustista wieniläistuoleista, joissa oli punottu istuinosa, ja katos vaan… kolme tuntia myöhemmin juuri sellaiset ilmestyivät Tori.fi:hin.

Ja hah, nämä 70-luvun tsekkiläiset ovat niiin paljon hienommat kuin ne oharimyyjän tuolit. Näyttää tosiaan siltä, että mitä tulee tähän kotiin, voin heittäytyä ihan lastuksi lainehille – kaikki menee juuri niinkuin pitää.

(Mietin tässä, että kannattaisikohan sinne Pinterest-kansioon alkaa lisäillä jotain muutakin kuin kuvia huonekaluista?! Vaikka viinitiloja Italiassa…)


Parasta juuri nyt

keittiossa-(1-of-7)

Aamut uudessa keittiössä, hyviä.

Toisin kuin entisessä, täällä a) mahtuu, b) tekee mieli oikein olla, elää ja lorvia. Soitan musiikkia, poltan kynttilöitä ja puristan mehua.

keittiossa-(2-of-7)

Tämän hetken kovin juttu (siis uuden keittiön lisäksi): veriappelsiinit. Sesonki on kuumimmillaan, ja minä raahaan kaupasta isoja verkkosäkkejä selkä vääränä. Niistä tulee paras mehu.

Punainen väri kehittyy hedelmiin kylmissä lämpötiloissa (siksi niiden sesonki on talvella) ja sen määrä on tuuripeliä. Koskaan ei tiedä, mitä veriappelsiinin kuoren alla piilee.

Kokonaan oranssi on kamala pettymys, vaikka hyvältä sekin maistuu. Parasta on, kun leikkaa hedelmän auki ja löytää tummaakin tummemman, melkein violetin hedelmälihan. (Tuolloin päässäni alkaa aina soida Dexterin tunnari.)

keittiossa-(5-of-7)

Hihitin tälle uutiselle – Ruotsissa veriappelsiinien nimi on vaihdettu hedelmätukussa ”punaiseksi appelsiiniksi”, koska ruotsalaisten mielestä veri on tosi äcklig. 

Minusta veriappelsiini on suunnilleen ainoa kiinnostava hedelmän tai vihanneksen nimi suomen kielessä (no okei, spagettikurpitsa on myös aika hyvä). Toivottavasti poliittinen korrektius hedelmäosastolla jää lahden toiselle puolen.

keittiossa-(6-of-7)

Eilen tein ”veriappelsiinilimpparia” sekoittamalla yhden kolmasosan tuorepuristettua veriappelsiinimehua ja kaksi kolmasosaa Pellegrinoa.

Kuplavettä on kulunut muutenkin paljon viime aikoina, sillä uudenvuodenlupaukseni oli juoda PALJON enemmän vettä ja vähän vähemmän viiniä. Vien kemuihin oman pullon mukana – kun vissynsä hankkii nätissä lasipullossa, se tuntuu täysn validilta vaihtoehdolta kaivaa esille siinä vaiheessa, kun muut korkkaavat illan toisen valkkarin.

keittiossa-(7-of-7)

Mutta ei kai sentään perjantaita ilman drinkkivinkkiä? Tsekatkaapa viimevuotinen ohjeeni veriappelsiinista tehtyyn Bloody Maryyn.