Siivouksen elämänmullistava taika (ok, uskon!)

No niin! Se kirja josta lupasin kertoa. Olen jo tehnyt ystäväpiirin hulluksi meuhkaamalla tästä kirjasta jatkuvalla syötöllä, joten nyt on teidän vuoronne, armaat lukijat. Saanko esitellä:

Marie Kondo – KonMari: Siivouksen elämänmullistava taika.

KonMari_6770
Kuten mainitsin aiemmin niin tajusin reissussa, että haluan päästä eroon tavarasta, elää kevyemmin ja yksinkertaisemmin – oivallus, jonka kirvoitti se, että kannoin omaisuuttani selässäni koko reissun.

Sotkuisen rinkan jatkuva purkaminen ja pakkaaminen alkoi ottaa pannuun ja hiffasin, että ihan sama asia pätee kotonakin: kun kamaa on vähän, lempparijuttujaan arvostaa entistä enemmän ja tavarat on helpompi pitää järjestyksessä. Ja kun tavarat ovat järjestyksessä eikä mitään turhaa pyöri nurkissa, jää enemmän tilaa kirkkaille ajatuksille ja ilonpidolle. Olo on kevyempi ja maailmassa enemmän mahdollisuuksia, kun maallinen omaisuus ei paina eikä pidättele.

Muistin ystäväni joskus suositelleen tätä kirjaa ja latasin sen puhelimeeni Elisa Kirjasta. Luin kirjan paluumatkalla lentokoneessa ja istuin tuon 17-tuntisen kotimatkan kuin tulisilla hiilillä, sillä en malttanut odottaa, että pääsen kotiin soveltamaan kirjan ideoita käytännössä.

Kirjassa on oikeastaan kaksi osaa: ensin käsitellään turhista tavaroista luopumista, ja toiseksi tavaroiden järjestämistä paikoilleen niin, ettei sotkua ja kaaosta enää tule. Kondo lupaa, että kuka tahansa sottapytty oppii tällä metodilla pitämään kodin siistinä ja harmonisena.

Minulle ei ole koskaan ollut vaikeaa luopua tavaroista, en ole ikinä ollut hamstraaja enkä suhtaudu tavaroihin erityisen tunteellisesti. Itselleni siis suurimmat oivallukset ovatkin olleet nuo järjestelyvinkit – en tosiaankaan ole luonnostani organisoitu, ennemminkin minulla on taipumusta sekasortoon ja kaaokseen.

Hamstraajille tiedoksi, että kirjassa käydään läpi todella hyvin miksi tavaroista kannattaa luopua, miten säilytettävät tavarat valitaan ja miksi esimerkiksi lahjoista, korteista tai päiväkirjoista luopumisesta ei tarvitse tuntea syyllisyyttä.

Marie Kondo on japanilainen siivouskonsultti, ilmeisesti kotimaassaan varsinainen julkkis. Kirja on kirjoitettu ihanalla tavalla japanilaisella (länsimaisesta ehkä vähän hupsullakin) filosofisella otteella eikä Kondon siivousfilosofia ole ollenkaan tiukan kurinalaista vaan ennemminkin lempeää. Kirjan perussanoma on se, että siivoamisen tarkoitus ei ole se, että olisi siistiä, vaan se, että saisimme elää unelmiemme elämää. Kuulostaa ehkä mahtipontiselta lupaukselta, mutta jos alat toteuttaa KonMari-menetelmää, huomaat pian, että se pitää paikkansa.

Kirja on niin innostava, samaan aikaan syvemmällä tasolla että ihan käytännön ideoiden kannalta. Kirjassa on paljon vinkkejä, jotka ovat ihan päinvastaisia kuin mihin olemme tottuneet, ja olen varma että jokainen saa tätä kirjaa lukiessaan ainakin muutaman ahaa-elämyksen.

Oma KonMari-projektini alkaa olla viittä vaille valmis. Kotiini on laskeutunut rauha, ja samaan aikaan olen täynnä energiaa. Tuntuu siltä, kuin päiviini olisi tullut pari tuntia lisää.

Voin jo nyt sanoa, että mitä tulee siivouksen elämänmullistavaan taikaan – I’m a believer.


Lukurauhaa

Huomasitteko, että tänään vietetään Suomen Kirjasäätiön julistamaa lukurauhaa?

hyviajuttuja-(6-of-6)

Minä olen tänään lueskellut hitaasti luku kerrallaan Sara Karlssonin ja Pia Sievisen uudenkarheaa kirjaa Hyvän elämän anatomia. Viime päivinä ajatukset ovat vähän kiertäneet kehää – nyt tarvittiinkin juuri tällaista pientä ravistelua, lyhytsanaisessa, anteeksipyytelemättömässä ja raikkaassa paketissa.

Viime viikkojen kaaoksen ja hässäkän keskellä on ollut vaikea keskittyä lukemaan, joten lukurauhapäivä tuli kuin tilauksesta. Uskaltaisikohan sitä loppuillaksi kaivella pitkästä aikaa jonkin (aikauheeta!) romaanin hyllystä?

Nautinnollista sunnuntai-iltaa, tyypit!


Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin

Liippasipa läheltä: Löysin vuoden 2014 lempikirjani, kun vuotta oli jäljellä enää reilu viikko. (Kirja tosin ilmestyi jo viime vuonna.)

Mia Kankimäen kirja Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin sijoittuu unelmieni maahan Japaniin. Kankimäki otti vuorotteluvapaan töistä ja lähti metsästämään tuhat vuotta sitten elänyttä hovinaista Sei Shonagonia, joka kirjoitti teräviä, hauskoja ja koskettaviakin huomioita Heian-kauden hovin elämästä – usein listojen muodossa.

shonagon

Muistan itsekin Sei Shonagonin Ruth L. Ozekin mainiosta romaanista Lihan oppivuosi. (Sivuraiteille mennäkseni, mainio kirja muuten sekin.)

Kankimäen kirja puolestaan ei ole romaani, vaan sekoitus matkapäiväkirjaa, muistelmateosta, eatpraylovea ja kulttuurihistoriallista tietokirjallisuutta. (Ja niitä listoja.)

Kirjaa ja Sei Shonagonia kunnioittaakseni ilmaisen nyt tanka-runon muodossa, miksi tämä kirja oli tänä vuonna lukemistani kirjoista suosikkini:

Täydenkuun aikaan
Voi juoda teehumalat
Kirjoittaa runon

Ja pakahtua siihen
Kuinka kaunis maailma

***

(Olen tavuttanut viimeksi ala-asteella, olipas vaikeaa! Jos joku innostuu joululomalla Sein hengessä rustaamaan tanka-runoja, niin tavujen määrä tanka-runossa menee säkeittäin 5-7-5-7-7.)

shonagon-2

Ja eihän tästä kirjasta tai Sei Shonagonin Tyynynaluskirjasta voi kirjoittaa ilman listoja! Onneksi rakastan niiden laatimista ihan yhtä paljon kuin Sei aikoinaan.

Asioita, joita rakastin tässä kirjassa

– Tuntemani sielunsisaruus sekä Kankimäkeä että Sei Shonagonia kohtaan
​- Ne kohdat, jolloin Kankimäki sijoittaa Sein kirjoittaman nokkelan pätkän juuri oikeaan kohtaan ja sitä nauraa ääneen
– Itselleni aivan uusi Heian-kauden maailma (olen teininä lukenut ehkä vajaa puolet Genjin tarinasta, mutta en olisi todellakaan osannut sanoa mitä eroa oli Heian-ihmisillä vaikka samuraihin tai Edo-kauden ihmisiin. Ja miten kiehtova maailma olikaan Heian-kausi, jossa kaunis käsiala oli sulhasehdokkaan tärkein meriitti ja kovin jätkä oli se, joka lausui kauneimmin runoja, ja keisarin tehtävä oli soitella huilua kuunvalossa eikä sotia pitkin tantereita)
– Se kuinka Kankimäki kuvailee juuri oikeilla sanoilla sen täydellisen kauneuden aiheuttaman huimauksen ja melankolian, eräänlaisen mono no awaren, jota minä olen usein yrittänyt selittää ihmisille siinä onnistumatta

Haluja, joita tämä kirja aiheuttaa

– Painella lähimpään teekauppaan, hankkia matcha-vispilä ja tulla teehumalaan
– Syödä kaikki ruokansa pienistä kupeista
– Kylpeä ulkona
– Katsoa Peter Greenawayn elokuva The Pillow Book
– Jatkaa kaiken uuden oppimista historiasta, taiteesta, kirjallisuudesta, eri kulttuureista, ihan mistä vain
– … ja vahvimpana, varmimpana: matkustaa Japaniin

Vuosia kytenyt ajatus, jonka tämä kirja sinetöi:

En aio päättää maallista vaellustani ennen kuin olen nähnyt Kioton kirsikankukka-aikaan.