Totuus löytyy hyasinteista

Kävelin viime viikolla kaupassa ison, ihanantuoksuisen hyasinttirykelmän ohi ja huokaisin syvään. Ajattelin samaa kuin aina: voisinpa mäkin aina jouluna ostaa noita, mutta kun olen allerginen…

… paitsi että tällä kertaa tuota ajatusta seurasi toinen ajatus: hetkonen, siis miten niin olen allerginen? 

Aloin miettiä, että hyasinttiallergiastani ei ole itse asiassa mitään muita todisteita kuin se, että minulle on ehkä neljävuotiaana sanottu, että meillä ei voi olla kotona jouluhyasintteja, koska meitä oli kotona kaksi allergikkoa.

Aika moni asia on muuttunut siitä, kun olin neljä. Nykyään esimerkiksi ymmärrän, miksi ihmiset juovat kahvia, enkä saa enää maitorupia polvitaipeisiin. (No, joistain asioista olen yhä samaa mieltä: kissat ovat epäilyttäviä, ja se pää-olkapäät-polvet-peppu-biisi on edelleen helvetin rasittava.)

En tiedä olinko itse edes silloin lapsena hyasinteille allerginen vai oliko kyseessä vain varotoimenpide. Tätä käsitystä olen kuitenkin kantanut mukanani totuutena koko tähänastisen elämän.

hyasintit-(1-of-1)

Tämä oli jotenkin pysäyttävä juttu. Mitäköhän kaikkia muita ”totuuksia” sitä raahaakaan vuodesta toiseen mukanaan, lainkaan kyseenalaistamatta?

Uskomuksia itsestään, muista ihmisistä ja maailmasta. Uskomuksia, ei totuuksia, vaikka niitä sellaisiksi luuleekin. Kaavoja ja tapoja, jotka olivat joskus hyödyllisiä, mutta eivät enää palvele ketään. Sukulaisten tai opettajien tai treffikumppanien sivulauseessa heittämiä kommentteja, jotka muuttavat sielun sopukoihin asumaan ja muuttuvat haavoiksi, joista haluaa pitää tiukemmin kiinni kuin niistä haluaa parantua.

No kun se nyt vaan on näin. Entä jos ei olekaan? Siinäpä mietittävää ensi vuoden jokaiselle päivälle.

Päätin kokeilla onneani ja latasin hyasintit ostoskoriin. Tuossa ne ovat nyt viikon kököttäneet ikkunalaudalla ja sohvapöydällä, ovat puhjenneet kukkaankin.

Ja jep, arvasitte oikein – ei ainoatakaan allergiaoiretta. Vain huumaava tuoksu koko yksiössä.

Katos vaan, vanhojen totuuksien kyseenalaistaminen saatetaan palkita…


Joulunodotusta

joulukuu-(4-of-5)Joulun tuloa ei voi estää. Ja miksipä estäisinkään, onhan se the moooost wonderful time of the year…

Tällä viikolla olen tehnyt kotiin suursiivouksen (ja sotkenut koko kämpän sitten taas uudestaan), hakenut joulukukat, ilmoittautunut jouluaaton soppakeittiöön ja lähettänyt miljardi viestiä jouluporukan Facebook-viestiketjuun (vietämme joulua sekalaisella kaveriporukalla ja kilpavarustelu ruokapuolella on jo alkanut).  Tätä kirjoittaessani joku toteutti juuri ääneen lausumattoman toiveeni ja pisti soimaan Last Christmasin.

joulukuu-(1-of-5)

Olen myös toteuttanut tärkeän tradition. Joka vuosi ostan Fazerin konvehtirasian, makaan sohvalla suklaarasia vatsan päällä, katson joululeffoja ja syön koko rasian itse. (Tänä vuonna tosin kaikki maut rasiassa ja itse rasiakin oli vaihdettu eikä mielestäni tällä kertaa parempaan. No mutta, Forrest Gumpia mukaillen – elämä suklaarasia on kuin suklaarasia, koskaan ei tiedä, mitä saa.)

joulukuu-(5-of-5)Joulu on jännää aikaa, kun on henkeen ja vereen jouluihminen mutta samalla yksinasuva sinkku, jonka perhetilannekin on kaikkea muuta kuin perinteinen.  Viime vuonna kaoottisen vuoden jälkeen joulu tuntui ahdistavalta ja karkasin reissuun, jotta ei tarvitsisi ajatella koko asiaa. Jouluaattona taisin syödä japanilaisessa ravintolassa ja havahduin joskus iltapäivällä siihen, mikä päivä on, kun joku toivotti Merry Christmas.

Tänä vuonna ilahduin kun huomasin, että olin taas yhtä innoissani joulusta kuin joskus ennenkin. Haaveilen yhä kuusesta ja koristeista, joulukalentereista, sukista takanreunalla, lahjoista ja pitkästä pöydästä – mutta ehkä sellaistenkin joulujen aika tulee vielä. Siihen asti aion nauttia yksiön joulusta ja juhlapyhistä sekalaisen seurakuntamme kanssa.

joulukuu-(3-of-5)

joulukuu-(2-of-5)

Ihanaa joulunodotusta kaikille!


Living the dream

Olin eilen aktiivisen unelmoivalla tuulella, joten menin pitkästä aikaa Pinterestiin aikomuksenani tallentaa kuvia unelmaelämästäni. (Eikö se ole koko Pinterestin olemassaolon tarkoitus? Se ja piirakkareseptit.)

vapaahetki_1_of_3

Tein haun kukista ja heti kolmantena tuloksena tuli ylläoleva kuva. Joo tuo näyttää ihanalta, tuumasin ja olin jo klikkaamassa Pin it!, kunnes aloin miettiä…

… hetkonen…

… tuossa kuvassa on jotain tuttua…

… ehkä koska minä olen ottanut sen kuvan.

Kuva unelmaelämästäni olikin kuva omasta elämästäni. Metatason mindfuck-juttuja. Siinäpä ajatus tiistaille Pinterestin jumalilta: ehkä elätkin jo unelmaasi?

Joten ei muuta kuin wake up and smell the roses.


Aavistus talvesta

Keittiön pöydälle oli kerääntynyt valikoima satunnaisia esineitä – taipuivat kauniisti yhteen asetelmaksi. (Ryttääntyneet kuitit ja tyhjä keksilaatikko eivät päässeet mukaan.) Tulee mieleen kirkas, rauhallinen talvipäivä.

Tänään Stockan edustalla laulettiin jo joululauluja, mikä oli kieltämättä hieman too much. Mutta muuten talven tulo ei tänä vuonna ahdista yhtään… huomasin jo jopa fiilisteleväni ajatusta päiväkävelyistä kirpakassa talvi-ilmassa.

plomps-(1-of-1)

Juuri nyt rakastan käyttää kimpuissa eukalyptuksenoksia – niistä tulee leikellessä jumalainen tuoksu. (Nyt siis tiedätte mistä on kyse, jos näette tämän blogin kirjoittajan imppaamassa näppejään kadulla kävellessään.)

Sarvipään olen ostanut pari vuotta sitten Perobasta. Hopeisen pikkukulhon löysin viime viikolla antiikkiliikkeestä. Kulhoja oli kolme ja aluksi olin ostamassa ne kaikki, mutta lähemmällä tarkastelulla huomasin, että yhdessä niistä oli kaunis abstrakti kaiverrus ja kahdessa luki SARA. Ajattelin, että jollekin Saralle on joskus ihana yllätys löytää ne, joten lopulta ostin sitten vain tuon yhden.

Sitä paitsi, vaikka meitä aina opetetaan ostamaan astioita neljä tai kuusi, niin toisinaan niistä tekee entistä hienompia juuri se, että omistaa vain yhden.

Täällä sunnuntai-ilta jatkuu pestopastalla, toivottavasti sielläkin kaikki hyvin. Herätään huomenna kirkkaaseen uuteen viikkoon.


1 2 3 5