In between dreams

Japanissa ajatellaan, että hortensiat ovat luonnon tapa piristää ihmisiä sadekaudella. (Siellä, hortensioiden kotiseudulla, ne kukkivat kesäkuussa, vuoden sateisimpana aikana.)

Täällä hortensiat kukkivat vain ruukuissa, mutta taas sataa kuin yläkerran ukko olisi unohtanut suihkun päälle. Raahasin kukkani tuuletusparvekkeelle sateeseen. Sinne ne selvästi kuuluvat – kukat pulskistuivat silmissä, varret alkoivat kurotella reippaina kohti korkeuksia. Kiva, että sentään joku kukoistaa koiranilmalla.

hydran1

Tänään olen kuunnellut Jack Johnsonin levyä In Between Dreams. Jokainen, joka harrasti reppureissaamista kymmenen vuotta sitten osaa varmaan vieläkin koko levyn ulkoa. Se soi tuolloin jokaisessa kahvilassa, hostellin aulassa ja rantabaarissa, ja aina oli se joku tyyppi joka aistittuaan oikean hetken koittaneen tempaisi kitaran esiin ja aloitti Better Togetherin.

Ei se ole oikeastaan edes erityisen hyvä levy, mutta ainoa oikea tällaisiin sadepäiviin. Kun pakkaa rinkkaa ja on itsekin in between dreams.

Huomenna hyppään laivaan ja seilaan Viroon. En tiedä vielä milloin palaan. Ihanaa.


Olisitko valmis mut kohtaamaan

juhannus-(3-of-4)

Hyvää juhannusta!

Vilkaisu ulos antaa epäillä, että tästä ei tule yhtä niistä juhannuksista, kun tanssitaan yötä myöten pelloilla kukkaseppeleet päässä ja pellavahelmat hulmuten.

Eipä tuo mitään – kaksi olennaisinta juhannusasiaa kuitenkin on: niittykukat ja Pave Maijanen.

(Blogiani pidempään lukeneet saattavat ehkä muistaa, että juhannusperinteisiini kuuluu piinata paitsi ystäviäni, myös teitä lukijoita Paven Lähtisitkö-biisillä. Se on soinut tänäänkin aamusta asti. Tulisitko vastaaaaaaaaaaaaan..!)

juhannus-(1-of-4)

Kävin äsken poimimassa sylillisen luonnonkukkia, niitä löytää keskustastakin, kun vähän etsii. Lähikaupan (aina auki – kaupunkijuhannuksen hyviä puolia) hedelmäosastolta poimin puolestaan mukaani pulskimmat koskaan näkemäni kirsikat.

juhannus-(2-of-4)

Maalaisromanttinen juhannuspaitani odottaa kiltisti henkarissa. Siihen se taitaa jäädäkin, sillä kiskon nyt ylleni villapaidan, läväytän läppärin kiinni ja suuntaan kohti Kamppia juhannuksen viettoon.

Kaupunki on autio, suunnitelmia ei ole – hyvä fiilis.

juhannus-(4-of-4)


Walk on by

kesakuu15-(11-of-11)

kesakuu15-(4-of-11)

”Yritän nukkua niin paljon kuin mahdollista, ja kävellä niin paljon kuin mahdollista”, totesi Nassim Nicholas Taleb eilisessä Tomorrow-puheessaan.

Lause oli täysin epärelevantti puheen varsinaisen aiheen kannalta, mutta jotenkin se jäi mieleeni. Muistin yhtäkkiä viime kevään ja alkukesän, jolloin kä-ve-lin. Varmaan yli kymmenen kilometriä joka päivä ilman mitään päämäärää tai kuntotavoitetta. Talsin vaan Helsingin katuja ja kehittelin mielessäni tarinoita. Ideoita. Joskus en kehitellyt yhtään mitään, paitsi ehkä huomaamattani pohjelihaksia.

Miksiköhän lopetin? Kävelyhän on parasta meditaatiota, ongelmanratkaisua, ideointia – ja samalla saa raitista ilmaa ja brunan.

kesakuu15-(5-of-11)

Tapasin eilen bileissä amerikkalaisen tyypin, joka ihmetteli miten Suomessa voi kukkia mikään, kun täällä on niin fucking freezing. Sitä minäkin joskus ihmettelen. Mutta sitten tulee tällainen päivä ja ajattelen, että jos olisin kukka niin en kukkisi mieluummin missään muualla.

Alkukesästä on ihan erityisen mukavaa kävellä ympäriinsä, koska kadulla laahustajan saattaa milloin tahansa yllättää syreenien tuoksu, joka on niin tyrmäävä että sitä meinaa lentää perseelleen. Tai yön aikana salakavalasti kukkaan puhjenneet alppiruusut, pionit, onhan niitä. Joko tänään, joko tänään, mietin tiettyjen lempparipuideni ja -pensaideni ohi kävellessäni.

(Kyllä, olen sen verran kajahtanut kukkamuija, että en seuraa vain kukkatilannetta yleisellä tasolla, vaan minulla on lisäksi Helsingin puiden ja pensaiden joukosta lempiyksilöitä, joiden kukkimisaikataulua kyttään ja jännitän vähän kuin urheilutuloksia.)

kesakuu15-(3-of-11)

Ehkä epämukavat kengät ovatkin ainoa asia, joka seisoo minun – tai sinun – ja seuraavan kuningasidean välillä?

Vaikka nykyään on sallittua käyttää lenkkareita minkä tahansa kanssa, jotenkin en ole vielä ihan valmis antamaan sille trendille täysin periksi – tänään puin tennarit hameen kanssa, ja se saa minut hieman huokaamaan. Lisätäänpä siis ostoslistalle: kauniit mutta mukavat kesäkengät, sellaiset, jotka kannustavat kävelemään. Niin paljon kuin mahdollista.


Lellikersat

lellikersa-(6-of-6)

lellikersa-(3-of-6)

Pionit ovat halpoja, liljat ovat halpoja, mansikat ovat halpoja. Sinistä taivasta niin kauas kuin silmä kantaa, auringonpaistetta niin paljon että siinä voi lillua ja kieriskellä kuin kylpyvedessä.

Just nyt on helppoa elää yltäkylläisyydessä, ihan hemmoteltuna.

lellikersa-(1-of-6)

lellikersa-(2-of-6)

Ystäväni Jenna totesi joskus viime syksynä, että mä aattelin nyt heittäytyä ihan universumin lellipennuksi. Minä ajattelin tänään Jennaa ja tuota lausetta.

Taidanpa heittäytyä lellikersaksi minäkin. Ehkä hyviä asioita tapahtuu niille, jotka odottavat niitä ja pitävät itseään niiden arvoisina? Testaamisen arvoinen ajatus.

lellikersa-(5-of-6)

Joten kuuleeko maailma, antaa tulla! Saa lahjoa, auringonpaisteella ja yllättävillä käänteillä.

Täällä ollaan valmiita ottamaan vastaan kaikki, eikä lahjahevosen suuhun katsota.