Mukillinen Meksikoa

Ennen kuin kävin Meksikossa, en ollut yhtään kaakaoihminen. Suomessa tarjoiltava kaakao on yleensä öklömakeaa ja varsin maitoisaa (tiedättekö mitä tarkoitan?). Edes hyvissä kahviloissa kaakaoon ei yleensä panosteta yhtään. Ranskassa taas vanhanaikainen chocolat chaud on kyllä ihanaa, täyteläistä ja paksua, mutta muistuttaa enemmän jälkiruokaa kuin juomaa, jota voisi lipitellä harva se ilta.

kaakao-(1-of-3)

Meksikossa aloin älytä homman päälle. Siellä – tai ainakin Oaxacassa – kaakao on tummaa ja täyteläistä, mutta ei liian tuhtia. Se maistuu oikeasti kaakaolle, ei vähän kaakaolla maustetulle kuumalle maidolle. Usein se maustetaan mitä mielikuvituksellisimmilla tavoilla: kanelilla, chilillä, mustapippurilla, appelsiinilla, kahvilla, vaniljalla, mantelilla… 

Meksikossa kaakao tehdään usein tuollaisesta laataksi puristetusta massasta, jossa mausteet ovat valmiiksi mukana. Ostinkin niitä pussillisen kotiin tuliaisiksi. En ole nähnyt vastaavia Suomessa myynnissä, mutta meksikolaistyylinen kaakao onnistuu onneksi myös ihan lähikaupankin aineksilla.

kaakao-(3-of-3)Tykkään tehdä kaakaon mieluummin kasvipohjaiseen maitoon, juuri välttääkseni sitä maitoisuutta. Suosikkini on kookosmaitojuoma. Manteli sopii myös mainiosti, sillä Meksikossa kaakaoon lisätään usein mantelia ihan jauhettujen mantelien muodossa.

Tässä on yksi versio, jota teen yleisimmin – kanelia, vaniljaa ja cayennepippuria, sekä ripaus merisuolaa korostamaan kaakaon makua. Mausteet lämmittävät talvella ihanasti ja auttavat myös flunssaoireisiin. Lisäksi tässä kaakaossa on niin terveelliset ainekset, että sitä voi juoda kupin vaikka joka ilta – viime aikoina tätä onkin sohvallani lipitelty ahkerasti.

kaakao-(2-of-3)

Meksikolaistyylinen kaakao

(yksi mukillinen)

3 dl kookosmaitojuomaa tai mantelimaitoa (toki voit käyttää myös tavallista maitoa)
2 rkl tummaa kaakaojauhetta
1/2 tl kanelia
hyppysellinen cayennepippuria
hyppysellinen aitoa vaniljajauhetta
hyppysellinen merisuolaa
hunajaa tai muuta makeutusta maun mukaan

Kaada kaikki ainekset pieneen kasariin. Vispaa tasaiseksi ja anna kiehahtaa. Tarjoile heti.


Leffaillan ykköseväs: quesadillat

quesadillat-(1-of-2)

Yhtenä päivänä halusin viettää omassa ylhäisessä seurassani leffailtaa ja mieleni teki kunnon eväitä. Leffailta ja quesadillat kulkevat käsi kädessä, kylmä kalja muodostaa harmonisen kolmion kärjen.

Quesadillat ovat vähän kuin meksikolainen versio lämpimistä voikkareista – helppoja tehdä, sopivat lauantai-iltaan kuin chili salsaan, ja niihin voi käyttää kaikenlaisia jääkaapista löytyviä jämiä.

quesadillat-(2-of-2)Jämistä syntyivät nämä minunkin quesadillat. Täytettä voi soveltaa mielen mukaan, mutta perusperiaate on aina sama: tortilla ja juustoa. Meksikossa quesadillat olivat yleensä tosi simppeleitä, juuston lisäksi niissä oli ehkä yksi toinen täyte jos sitäkään. Juustoksi käy mikä tahansa mistä tykkäät, meksikolainen juusto ei maistu oikeastaan miltään.

Tein itse lisukkeeksi riisutut versiot pico de gallosta ja guacamolesta, toisin sanoen käytin niitä aineksia mitä kaapista löytyi. Myös sriracha tai valmis salsa sopii näiden kanssa, jos haluaa päästä vielä helpommalla. Joku soosi näiden kanssa kuitenkin on hyvä olla.

Quesadilla on kuin tehty soveltajille ja jämien hyödyntäjille, joten en nyt lisännyt mitään tarkkaa reseptiä. Tämä on rento ruoka, jossa moiset ovat vain tiellä.

Yhdestä isosta tortillasta tulee aina kaksi quesadillaa. Sanoisin, että kannattaa varata ainakin 2 tortillaa per syöjä. Kaikki menevät aina, oli niitä kuinka paljon tahansa.

Quesadillat

isoja vehnätortilloja
juustoraastetta (reilusti)

yhtä tai useampaa vihannesta: esim. sipuli, paprika, kesäkurpitsa, sienet
(halutessasi esim. kanaa)
chiliä tuoreena tai kuivattuna
suolaa
mustapippuria

paistamiseen öljyä

tarjoiluun: tuoretta korianteria, salsaa, guacamolea, pico de galloa, srirachaa…

Leikkaa vihannekset melko pieniksi paloiksi. Paista vihannekset (ja kana, jos käytät) paistinpannulla kypsiksi. Mausta chilillä, suolalla ja pippurilla.

Laita iso vehnätortilla kuumalle paistinpannulle (ei tarvitse öljyä, käytä mieluiten valurautapannua). Ripottele toiselle puolelle paistettuja vihanneksia, kanaa sekä melko reilusti juustoraastetta. Käännä toinen puoli täytetyn pälle niin, että saat puolikuun muotoisen rakennelman.

Paista kummaltakin puolelta kauniin ruskeaksi, kunnes juusto sisällä sulaa. (Pannu saa olla melko kuuma, mutta varo polttamasta.)

Tarjoile kuumina. Lusikoi sooseja tortillan päälle tai väliin.


Suerte, dinero, amor

Kuulin Mexico Cityssä torista, jonka tarjonta liikkuu vähintäänkin hämärän rajamailla. Sanomattakin selvää, että uteliaisuuteni heräsi – tätä se on ollut siitä asti, kun 8-vuotiaana löysin Tikkurilan kirjastosta Noidan käsikirjan.

Hyppäsin metroon ja ajoin just sennäköiselle alueelle, johon lupasin äidille olla menemättä. Hortoilin puoli tuntia ohitellen varsin tuttavalliseksi heittäytyviä meksikolaisia herrasmiehiä (tai no…) ja mummoja, jotka halusivat myydä minulle milloin mitäkin kolme kappaletta kymmenellä pesolla. Lopulta näin ensimmäiset voodoo-nuket ja tiesin tulleeni oikeaan paikkaan.

amuleto-(1-of-3)

Suitsukkeita, amuletteja, yrttejä. Kynttilöitä, jotka lupaavat nopeaa menestystä, rahaa ja lykkyä rakkausasioissa. Talismaaneja, joilla voi pistää vihollisilta ilmat pihalle. Alttareita Santa Muertelle, Jesús Malverden rintakuvia, santería-tarpeita – varsinainen okkultistien supermarketti. Minua huvitti ajatus, että jossain tätä kaikkea valmistetaan sarjatuotantona.

Qué buscas, señorita?” kuiskuteltiin jokaisesta kojusta. Niin, mitä etsin? Tänne ei kannattaisi tulla ilman, että tietää.

Lopulta yhdestä kojusta kuului ”Quieres una limpia, señorita?” Tunnistin sanan limpia, puhdistus. En tiedä miksi, mutta huomasin vastaavani myöntävästi. Kojusta ilmestyi pieni, minua kainaloon asti ylettyvä ryppyinen vanha nainen, joka esitteli itsensä Doña Guadalupeksi.

Menimme verhon taakse ja istuin alas. Doña Guadalupe suihki päälleni jotain vaaleanpunaisesta pullosta. Haki kananmunan ja alkoi vimmatusti hieroa minua sillä ympäriinsä. Pääni kohdalle päästyään hän pysähtyi ja huudahti:

”Tienes un cerebro muy caliente!” (”Sinulla on todella kuumat aivot!”)

Nauratti. Tiedetään, tiedetään, saattaa olla pientä taipumusta ajatella liikaa…

Sitten läiskittiin yrteillä selkään ja mumistiin espanjaksi kaikenlaista, mistä en ymmärtänyt mitään.

amuleto-(2-of-3)Lopuksi Doña Guadalupe rikkoi kananmunan läpinäkyvään muovipussiin, osoitti valkuaista ja selitti, että las malas vibraciones (pahat vibat) ovat nyt siirtyneet minusta kananmunaan. Olin puhdas, limpia. Sitten hän häipyi ja palasi takaisin kädessään tämä möykky, un amuletito para ti, señorita.

Mitä haluat elämältäsi, hän kysyi. En oikein osannut vastata, tai osasin mutta en kehdannut, koska omat unelmat kuulostavat väkisinkin typeriltä, kun toinen on ammatiltaan noita. No keneen olet rakastunut? Sanoin, että en keneenkään. Doña Guadalupen mielestä tämä oli mahdotonta. Jankkasimme asiaa neljä kertaa, kunnes lopulta hän huokaisi turhautuneena, suihki amulettiin jotain ja lausui juhlallisesti:

Para Eeva! Suerte, dinero, amor! (Eevalle onnea, rahaa ja rakkautta.)

Lopuksi sain ohjeet nukkua amuletti tyynyn alla ja pestä itseni joka päivä tietyllä taianomaisella saippualla.

Toimiko? Enpä tiedä, mutta seuraavana päivänä selvisin Charles de Gaullen lentokentällä lennolta toiselle 15 minuutin vaihtoajalla. Sitä jos jotain minä kutsuisin ihmeeksi.


Yksi parhaista

puebla

Hikisenä iltapäivänä ryömin kerrossängyn alapunkkaan viltin alle. Ranskalainen parveke oli auki ja ulkoa kuuluivat liikenteen äänet. Jostain kantautui salsamusiikkia. Ja tuulenvire, täydellinen, kuin mamman silitys poskella.

Reissun parhaita hetkiä eivät aina ole ne, joita on eniten odottanut. Kiipesin tänään maailman kolmanneksi korkeimman pyramidin huipulle, söin sipsejä ja katsoin maailmaa. Olihan se hienoa, olin onnellinen… Mutta tuo hetki Pueblassa hostellin dormin kerrossängyssä oli täydellinen.

Niitä hetkiä, kun ei puutu mitään. Kun on kertakaikkisen tässä.