Ruissalo rokkasi

ruis8

ruis15 Terveisiä Suomen Turusta!

Ruisrock oli ihana. Frimanin Laura tuumasi blogissaan, että Jumala rakastaa Ruisrockia ja näin tosiaan taitaa olla. Mikä tuuri, että kesän kolme hellepäivää osuvat juuri tuolle viikonlopulle!

ruis3

image8ruis16Onnistuneiden aikuisfestareiden salaisuus: muistaa ottaa rennosti. Tällä kertaa en edes yrittänyt jaksaa heilua alueella aamusta aamuyöhön, vaan menin paikalle, kun eka kiinnostava keikka alkoi ja lähdin, kun huvitti.

Söin hyvin, muistin juoda paljon vettä ja otin keikoillakin iisisti – jäin suosiolla reunemmalle, missä mahtui tanssimaan. Osan päiväkeikoista kuuntelin nurtsilla tai hiekalla istuskellen, kahvimuki kädessä. Ihanaa!

Eli juu, olen ehkä liian vanha hikisiin festaritelttoihin ja bajamajan nurkalla suoritettaviin aamupeseytymisiin, mutta en Ruisrockiin.

ruis11ruis9 Suomalaiset festarit selvinpäin olivat muuten aikamoinen extreme-kokemus, mutta siitäkin selvittiin. (Tai siis, ei tarvinnut selvitä, heh.)

Dynamo-jatkoilla (tietenkin olin Dynamo-jatkoilla) join yhden Coronan ja sunnuntaina fiilistelin yhden lasin samppanjaa, ja voi pojat, että molemmat maistuivat HYVÄLTÄ! Laatu korvaa määrän tässäkin asiassa.

ruis4ruis8

Festareiden parhaan keikan pystin plokkasi ehdottomasti Pharrell Williams, jonka keikka jätti sanattomaksi sekä yleisön että välillä itse artistinkin. Ilmassa oli aivan uskomaton energia, tuntui että tunnin ajaksi koko yleisö muuttui isoksi onnellisuusmereksi ja kaikki kyynisyys katosi hetkeksi maailmasta.

Laulettiin mukana, huudettiin kädet ilmassa, kiljuttiin kun jokin vanha tuttu biisi yllätti – ja tanssittiin niin pirusti. Keikan jälkeen jokainen yritti pukea sanoiksi sitä mitä juuri koimme, mutta kukaan ei osannut, joten halailtiin vain toisiamme sanattomina.

Tatuointibussin ohi kävellessäni tuumittiin, että jos nyt otettaisiin festaritatuoinnit, ottaisin ehkä Pharrellin naaman suoraan sydämen päälle.

ruis6

Kiitos Ruisrock, olet sinä vaan festareista parhain. Jumala jatkossakin Ruissaloa siunatkoon!


(Ruis)rock, rauha ja rakkaus

Tässä juuri pakkailen farkkushortseja ja pyyhin pölyjä festariasenteestani, sillä huomenna hyppään bussiin ja kurvaan Ruisrockiin.

En ole koskaan oikein ollut festari-ihminen, mutta entisenä turkulaisena olen toki rokannut Ruissalossa monen monta kertaa.

ruisrock-(2-of-3)

Seuraa kappaleen verran Ruisrock-nostalgiaa, sallittakoon se helsinkiläistyneelle ex-turkulaiselle: Hikinen ja ääriään myöten täysi bussi numero kahdeksan, se loputtomalta tuntuva kävely pysäkiltä festarialueelle (tunnetaan tuttavallisemmin myös nimellä Via Dolorosa – jos olet koskaan vaeltanut pätkää helteellä parin päivän festariväsymys alla ymmärrät miksi). Jätän tässä strategisesti mainitsematta ne kaikki juonet, joilla vuosien saatossa yritimme salakuljettaa alueelle alkoholia. (Niihin liittyy ainakin kuumaliimapistooli sekä hyytelösokeri.) Sen sijaan totean vain että rantalava ja meri, festarialueen edessä läjässä lojuvat polkupyörät, jatkot Dynamossa, kyl maar. Aamuyöstä Mantun makkaraperunat ja kipein jaloin talsiminen Yo-kylään, palaneena, hikisenä ja onnellisena.

Paljon on vettä virrannut Aurajoessa sitten viime Ruisrockini – olisikohan viime kerta ollut 2009 tai 2010? Olen lapsekkaan innoissani tulevasta viikonlopusta – enkä vähiten sen vuoksi, että on vihdoin HELLE!

ruisrock-(3-of-3)

Festarihattu valmiina! 

Tämän vuoden kattaukseen ei kuulu omia must-artistejani, mutta hihitän ja pyörtyilen jo pelkästä ajatuksesta, että olen Pharrellin kanssa samalla maaperällä. (Onhan se nyt ihana.) Ohjelmassa on yllättävän paljon räppiä, mistä en ole ollenkaan pahoillani, toki aion räppihommien lisäksi tsekata myös Mastodonin, Pariisin Kevään ja ANTTI TUISKUN! Ai niin ja syödä – festarien ruokatarjonta on kuulemma kovasti parantunut niistä vuosien takaisista mössömätöistä.

Ehkä siis törmäämme viikonloppuna Ruissalossa! Suurin osa lipputyypeistä on loppuunmyyty, mutta perjantaille ja sunnuntaille näyttäisi vielä saavan yhden ja kahden päivän lippuja.

Hei Turku, kohta nähdään!


You are the universe

Ystäväni Emma kyseli Facebookissa biisejä, jotka saavat ”itseluottamuksen taivaisiin, kyl te tajuutte!”

Jaoin Emmalle tämän biisin ja tuli mieleen, että ehkä joku teistäkin kaipaa tähän aamuun juuri tätä täydellistä ysäri-ihanuutta (näen jo oranssit gerberat tanssimassa). Tämän kun täräytät aamulla stereoista niin johan kaikkoaa angsti ja ruuhkabussin harmaus.

I believe in you, yes I do!