Kvitto soikoon

Minulle tulee paljon freelancerina toimimiseen liittyviä kysymyksiä. Tänään voin paljastaa yrittäjyyttä miettiville, mikä tässä hommassa on ylivoimaisesti eniten perseestä.

Ei, se ei ole epävarmuus, verotus, riskit, lomien puute tai Suomen asenneilmapiiri. Se on kuittisirkus!

kuitit

Bongaa kuvasta ei yksi, ei kaksi, vaan kolme kahvikuppia. Yhdessä on kahvia, toisessa matchaa ja kolmannessa matéta. Kofeiinitankkaus on pelattava varman päälle, kun kuittisirkuksessa tanssitaan.

Kuvittelin vuosi sitten pääseväni helpolla, kun raaskin vihdoin palkata kirjanpitäjän (näin jälkeenpäin mietityttää että mitäköhän hittoa ajattelin siihen asti…). Mutta äh. Monta asiaa se helpottaa, mutta kuitit ja laskut joutuu silti käymään läpi itse.

Kuittisirkuksen ensimmäisen tunti kuluu printterin kanssa taisteluun. (Tässä pisnesidea jollekin tulevalle yrittäjälle: toimiva printteri. Saa käyttää!)

Sitten koko kuittikasa dumpataan keittiön pöydälle, laitetaan soimaan vähän aggressiivista räppiä. Pieni pep talk koutsi Taylorin tapaan itselle peilin edessä.

20 minuutissa kuitit ja paperit ovat vallanneet koko asunnon: niitä lojuu pöydillä ympäriinsä, niitä on pinoissa lattialla ja kasoissa kaikilla vapailla pinnoilla. Ja vaikka tietenkin säilytät kuuliaisesti kaikki kuitit niin takuulla osa on kadonnut. (Ja sitten on vielä ne mysteerikuitit, joiden sisällöstä ei ole minkäänlaista käsitystä. 16,70 euroa Hilirimpsishokkuspokkus oy:lle? Jaa, tämä onkin kopiopaperia myyvä yritys Lohjalla, no sehän on loogista…)

Mutta oi, se tunne kun kuittisirkus on tehty… ihan vain jo sen hetken takia kannattaa kokeilla pienyrittäjän uraa.