Kuvausvinkki: Mikä ihmeen aukko?

Kuvistani kysytään usein samoja juttuja: Millä objektiivilla saa taustan noin kivasti sumenemaan? Miten kuvista saa noin valoisia? Miten kuvaat hämärässäkin ilman salamaa? 

Kaikissa kysymyksissä vastaukseen liittyy aukko. Se on ihan valokuvaamisen perusasioita, joka tuntuu kuitenkin todella monelle olevan aivan vieras käsite. Siksipä päätin nyt avata aukon käsitettä amatööriltä toiselle -hengessä.

aukko (1 of 4)

f/1,6

aukko (2 of 4)f/3,5

Aukolla tarkoitetaan objektiivissa olevaa reikää, josta valo pääsee kameran sisään. Aukon kokoa voi säätää kameran asetuksista, mutta objektiivin rakenne määrittää sen kuinka iso tai pieni aukko on mahdollista valita. Tämän enempää aukon mekaniikkaa ei tarvitse perusharrastelijan ymmärtää, kunhan muistat: mitä isompi aukko, sitä enemmän valoa pääsee läpi. Mitä enemmän valoa, sitä valoisampi kuva. Tämän vuoksi objektiivilla, jossa on iso aukko, pystyy kuvaamaan melko hämärissäkin olosuhteissa ilman salamaa. (Kuvan valotukseen vaikuttaa toki moni muukin asia, mutta keskitytään nyt aukkoon.)

Valotuksen lisäksi toinen asia, johon aukko vaikuttaa, on syväterävyys. Tällä viitataan juuri siihen ”sumeaan taustaan” eli siihen, kuinka suuri alue kuvasta on tarkkana sen kohteen lisäksi, johon olet tarkentanut.

Nämä kolme kuvaa ikkunalaudalta (yllä ja alla) on otettu samalla 50 mm objektiivilla, mutta eri kokoisella aukolla. Huomaatko, miten kuva muuttuu? Kiinnitä huomiota kuvan alla olevaan f-lukuun.

aukko (3 of 4)f/10

Aukon suuruus mitataan f-luvulla. Esimerkiksi objektiivin nimessä  f/1.8 tarkoittaa sitä, että objektiivin suurin mahdollinen aukko on 1.8. Kun puhutaan ”valovoimaisista objektiiveista”, tarkoitetaan nimenomaan objektiiveja, joissa on suuri aukko. Jotta homma ei olisi liian helppoa, mitä pienempi f-luku on, sitä suurempi on aukko. 

Ensimmäisessä ikkunanlautakuvassa f-luku on 1.6 eli kyseessä on jo hyvin suuri aukko. Kuten näet, mitä suurempi aukko, sitä lyhyemmäksi jää syväterävyys.

Eli, aukon perusasiat kerrattuna:

  • Mitä pienempi f-luku, sitä isompi aukko.
  • Mitä isompi aukko, sitä enemmän valoa pääsee läpi.
  • Mitä isompi aukko, sitä lyhyempi syväterävyys.

Syväterävyyteen vaikuttavat aukon lisäksi myös kuvausetäisyys ja linssin polttoväli (tässäpä toinen termi toiselle kertaa…)

Syväterävyys liikkuu nimensä mukaisesti syvyyssuunnassa. Allaolevat kuvat on kaikki otettu 1.8 aukolla. Tarkennus on aina violetissa lakkapullossa, mutta viimeisessä kuvassa kaikki pullot ovat tarkkoja, koska ne ovat samassa linjassa syvyyssuunnassa.

aukko (1 of 3)aukko (2 of 3)

aukko (3 of 3)Aukon tajuaminen on minusta ensimmäinen askel kohti kuvaamista ilman automaattiasetuksia. Vaikka ei osaisi kuvata täysin manuaalilla, jo pelkällä aukon hallinnalla saa paljon enemmän kontrollia kuvien lopputulokseen. Saa sellaisia kuvia joita itse haluaa ottaa eikä sellaisia, joita kameran automaattiasetukset haluavat ottaa.

Kameroissa aukonhallintatila on yleensä nimeltään A tai Av. Tällöin sinä säädät aukon, mutta kamera säätää automaattisesti valotusajan.

Haastan sinut tänään hylkäämään täysautomaattiasetukset ja kokeilemaan, miten erilaisia kuvia saat pelkkää aukkoa säätämällä!

nikonlogo2


Kuukauden kuvausvinkki: Valkoisen paperin taikaa

Räps räps!

Seuraa helppo perusvinkki erityisesti kaikille ruokaa, muotokuvia tai asetelmia kuvaaville. Tätä niksiä voi soveltaa tilanteessa kuin tilanteessa, sillä jostain löytyy aina jotain valkoista.

refle-(3-of-4)

Lähes mitä tahansa isohkoa valkoista pintaa – paperia, pahvia, kapalevyä, styrox-levyä – voi näppärästi käyttää vähentämään kuvasta varjoja.

Jämäkkä, tiivis materiaali antaa toki erilaisen lopputuloksen kuin ohut, huokoinen ja läpikuultava peruspaperi – itse suosin ruokakuvauksissa kapalevyä tai styroxia. Kapalevyä saa ainakin taideliikkeistä ja kehystämöistä.

Tässä päärynäinen asetelma kuvattuna ikkunalaudalla (olen jättänyt nämä kuvat kokonaan käsittelemättä, jotta luonnollinen ero näkyisi):

refle-(2-of-4)

Tässä sama tilanne niin, että valonlähdettä (= ikkuna) vastapäätä on asetettu valkoinen kapalevy:

refle-(1-of-4)

Aina vahvat varjot eivät suinkaan ole huono asia, nehän lisäävät kuvaan tunnelmaa ja tuovat asioiden muodot esiin. Toisinaan taas tummat varjot saattavat tehdä kuvasta tukkoisen, ahtaan ja synkän. Erityisesti ihmisten portretteja kuvatessa vahvat varjot kasvoilla eivät välttämättä ole erityisen toivottuja.

refle-(4-of-4)

Kannattaakin kokeilla, mitä valkoinen heijastuspinta tekee kuvalle. Hyvää? Huonoa? Kaikki riippuu halutusta lopputuloksesta: mitä asioita halutaan korostaa, millaista tunnelmaa tavoitellaan?

Varjoihin vaikuttaa paljon myös valkoisen heijastuspinnan asento ja paikka – lopputulos on erilainen riippuen siitä, onko levy suorassa, viistossa, ylhäällä, alhaalla jne. Myös pinnan materiaali vaikuttaa – lopputulos on erilainen kiiltävällä ja mattapintaisella pinnalla.

Tähänkin asiaan pätee siis se, että sopivan lopputuloksen löytämiseksi kannattaa rohkeasti leikkiä, pelleillä ja kokeilla eri juttuja.

Kuvaamisen iloa!

nikonlogo2


Räps räps

kuvailta-(13-of-17)

Olen tehnyt monta vuotta hommia kuvausjärjestelijänä ja ruokastailistina ja vannon ennen jokaisia kuvauksia, että en enää ikinä ota yhtään stailaus- tai kuvausjärjestelykeikkaa. Tavaroiden metsästäminen ja roudaaminen, etenkin näin autottomana, vie kohtuuttomasti aikaa ja aiheuttaa naurettavan paljon stressiä ottaen huomioon, mistä on kyse: ruuan kuvaamisesta.

kuvailta-(16-of-17)

Mutta joka kerta kun esivalmistelut on tehty ja pääsen oikeasti rakentamaan kuvaa – siis asettelemaan sitä ruohosipulinvartta tai kahvikupin korvaa ja pohtimaan olisiko tuo esine parempi tuossa vai tuossa – pääsen flow-tilaan, melkein meditatiiviseen sellaiseen. Unohdan kaiken muun, hykertelen ja hihkun innosta.

Kaipa minä vain tykkään siitä, kun asiat löytävät paikkansa.

kuvailta-(5-of-17)

kuvailta-(6-of-17)

Arvannette siis, että olin melkoisen innoissani maanantai-iltana, kun järkkäsimme Stellan luona Nikonin kuvauskoulun, jossa paikalla oli kymmenen bloggaria, röykkiöittäin ihania tavaroita, kauniita herkkuja, kukkia ja rajattomasti tilaa rakennella omia asetelmia. 

kuvailta-(9-of-17)

kuvailta2

Yllätyttekö, jos kerron että omat asetelmani olivat melko ruokakeskeisiä:

kuvailta-(7-of-17)

kuvailta3

(Maailman kuvauksellisimmasta kakusta tuli Instagramin puolella paljon kysymyksiä – minä en siis suinkaan ole leiponut sitä. Asialla on leipomo Frangipani, jonka kakkuja myydään ainakin Anton&Antonissa.)

kuvailta-(10-of-17)

kuvailta-(12-of-17)

Paikalla oli tietenkin myös nelijalkaisia kuvausassistentteja. Kuvassa Pahis, yksi lempikoiristani, joka ehdottomasti ansaitsee joskus kokonaan oman postauksensa.

kuvailta

Kiinnostavimmat asetelmat syntyvät yleensä itsestään – olin ihan fiiliksissä tuosta räjähtäneestä juustotarjottimesta.

Oikealla pieni osa kuvausrekvisiittavarastoa – kerrankin oli mistä valita.

kuvailta-(2-of-17)

Tässä photographer extraordinaire Rasilan Mikko selostaa bloggaajille pro-vinkkejään, kuten sitä että ”salama kannattaa lussauttaa seinän kautta niin että PLOTS”, ja että ”talven pimeydessä kauniita kuvia saa, kun muuttaa maasta”.

kuvailta-(3-of-17)

Kuvaan itse tällä hetkellä ekaa kertaa koskaan täyskennokameralla, Nikonin D750-rungolla. Kyseessä on oikeastaan jo ammattilaistason kamera, ja sepä vasta motivoi kehittymään ja opettelemaan uusia juttuja – hävettää ottaa huonoja kuvia, jos kädessä on noin hyvä kone. Objektiivina käytän pääasiassa kiinteäpolttovälistä 50-millistä.

Kuvaamisesta ja kameroista tulee tosi paljon kysymyksiä, ja ajattelinkin että voisin silloin tällöin jakaa omia vinkkejäni – olen tietenkin amatööri, mutta joskus toisen amatöörin on helpompi omaksua vinkkejä kaltaiseltaan kuin ammattilaiselta. Jos teillä on siis tiettyjä toiveita kuvaukseen liittyvien vinkkien suhteen niin huikatkaa, pistän niitä sitten korvan taakse.