Voi teitä! Kiitos aivan ihanista kommenteistanne edelliseen postaukseen. Ne luettuani ensireaktioni oli ääää en haluakaan lopettaa bloggaamista, jos siellä ruutujen takana on noin ihania tyyppejä.
Mutta mutta – kuljemme yhdessä täällä vielä jokusen viikon, ja senkin jälkeen tämä saitti jää auki. Tulen varmasti silloin tällöin kirjoittelemaan tänne, kun inspiraatio iskee tai on kuulumisia kerrottavana.
Tänään käppäilin pitkin Helsinkiä, nautin auringonpaisteesta ja raittiista ilmasta melkein autioilla kaduilla. Tölläsin lumen peittämää puistoa, jossa ei ollut ainuttakaan koiranulkoiluttajaa tai frisbeenheittäjää, ja mietin tilaa.
Onko olemassa fysiikan laki, jonka mukaan tyhjä tila täyttyy aina jollakin? En tiedä, koska se Hawkingin kirja odottaa edelleen hyllyssä avaamattomana.
Oli tuollaista lakia tai ei, uskon siihen.
Meillä ihmisillä on hassu taipumus toivoa muutosta parempaan ja haaveilla, että elämään tulisi kaikkea uutta jännää – mutta samaan aikaan ajatella, että vanhasta ei kannata päästää irti ennen kuin seuraava juttu näyttää jo varmalta. Mutta miten mitään uutta voisi tulla, jos vanha vie kaiken tilan? Silloin saa todennäköisesti vain sitä samaa vanhaa, korkeintaan vähän uudennäköisessä paketissa.
Siksi nyt, uuden vuoden alkaessa, on hyvä vähän raivata.
Aion ehdottomasti käydä taas läpi kaikki kaapit ja kyseenalaistaa jokaisen paperin ja kahvikupin olemassaolon. Mutta kaikki turhaksi jäänyt ei tietenkään vie vain fyysistä tilaa. Lopetin hiljattain alkoholin juomisen, koska olin utelias näkemään, mitä saisin aikaan jos nukkuisin yöni hyvin ja heräisin joka aamu kirkkaalla mielellä. Voin jo nyt lyhyen ajan jälkeen todeta, että viini, niin paljon kuin sitä rakastankin, vei aika paljon tilaa. Kun pää on skarppi lauantaiaamunakin, sinne mahtuu enemmän ideoita. Ensi vuonna aion tarkastella kriittisesti ainakin suhdettani älypuhelimeeni.
Saisinkohan vihdoin luettua sen Ajan lyhyen historian, jos en tsekkailisi vartin välein puhelinta?
Jos ette jo arvanneet, myös päätökseni lopettaa bloggaaminen liittyy tilan tekemiseen. Rakastan blogia, sen kirjoittamista ja kaikkia teitä lukijoita. Blogi on ollut valtavan suuri osa elämääni ja juuri siksi olen utelias näkemään, millä sen jättämä tyhjiö täyttyy.
Olen jo jonkin aikaa kaivannut työrintamalle jotain uutta, isompaa muutosta. En vielä tiedä mitä se on, mutta luulen ja toivon, että siinä on etukansi, takakansi ja niiden välissä paljon sivuja. Tai ehkä se on jokin loistava työtarjous, joka on jo matkalla luokseni. Tai kenties keksin jonkin kokonaan uuden jutun, jota alan tehdä. Ken tietää, mutta mitä ikinä onkaan tulossa, ainakin nyt sille on tilaa tulla.
Pelottaako päästää irti vanhasta, kun varasuunnitelmaa ei ole? Kyllä! Pelottaa. Mutta jos haluaa muutoksia, on pakko muuttua.
Se lienee ainakin yksi universaaleista fysiikan laeista?
Niin totta tuo toiseksi viimeinen lause! Itse halusin 3,5 vuotta sitten, kiireisenä työnarkomaanina, antaa mahdollisuuden parisuhteelle ja tosirakkauden löytymiselle. Kieltäydyin ylennyksestä ja vähensin työntekoa. Nyt olen onnellisesti avoliitossa ja minulla on 2-vuotias, ihana lapsi. Silloin pelotti, mutta sen mitä jätin taakseni ja mitä sain tilalle oli tuhat kertaa muutoksen arvoista.
Nyt pitäisi uskaltaa tehdä uusi suunnanmuutos, jotta saisin työurani haluamaani suuntaan. Kiitos, että muistutit muutoksen ja tilan teon tärkeydestä!
Oi ei, olet ihana! Mäkin haluaisin ehdottomasti karsia älypuhelimeni käyttöä, vie nimittäin älyttömästi aikaa elämästäni. Kerrohan, jos keksit jonkun ratkaisun luurin käyttöön? (Puhelinlakko vai lankapuhelin?)
Sä sykähdytät, Eeva! Ja pakko sanoo et oot parhaiten kirjoittava bloggari Suomessa 🙂 toivoisin kovasti, ettet lopettais, mut jos teet sen, ostan sit sun kirjoittaman kirjan!
Susta on mihin vain! <3
On vissiin pakko alkaa kommentoida blogiisi nyt lopettamisen kynnyksellä :). Täytyy sanoa, että erinomaisia päätöksiä olet tehnyt! Oma uudenvuodenlupaukseni voisikin olla puhelimen käytön rajoittaminen. Miten se onkin kasvanut käteen niin, että tuntikin ilman sitä tuntuu pitkältä ajalta (olen testannut ihan kellosta katsomalla)?! Samalla täytynee tehdä perinteinen lupaus huolehtia itsestään paremmin ja yrittää myös toteuttaa se. Haaveissa voisi olla ainakin jonkin pidemmän juoksusuorituksen tekeminen, kesällä alkanut juoksuharrastus voi vahvasti jopa näin joulukuussa!
Ja jos joskus kirjoitat kirjan, lupaan lukea sen ja pakottaa kirjastonhoitajasukulaiseni tilaamaan sen kirjastoihin ja suosittelemaan sitä kaikille :D.
Voi Eeva, oon pitkään lukenut sun blogia ja ihaillut miten fiksu, välitön ja hieno tyyppi oot ja kuinka taitavasti puet ajatukset sanoiksi. Eka kertaa kommentoin, vielä kun ehtii sanoa kiitos kaikista ihanista, inspiroivista postauksista. Sun mietteitä ja taitavasti napattuja valokuvia tulee ikävä! Toivon sulle kaikkea hyvää jatkoon ja jään mielenkiinnolla odottamaan, mitä kivaa universumi sun eteen tuo. 🙂
Tiedätkö,
Juuri näin minäkin tein vuonna 2015.
Ensin erosin silloisesta partneristani (sain tilaa hengittää), sitten vaihdoin asuntoa (sain lisää pinta-alaa) – ja lopulta otin lopputilin arvostetusta firmasta (sain tilaa miettiä uutta suuntaa).
Ensi viikolla alkaa uusi työ, enkä mä ole ollut ikinä innoissani duunista yhtä kovaa kuin nyt. 2015 oli vaikea ja välillä aivan saatanan epävarma – mutta samalla antoisin koskaan.
Tää juttu oli täydellisen ”spot on”.
Kiitos blogista. Olen lukenut ainakin kuusi vuotta – tietysti kertaakaan kommentoimatta. Olen kokannut reseptejä, myötäelänyt iloja ja suruja (silloin kun niitä vielä jaoit) ja hämmästellyt universumin ihmeitä. Kesällä istuttiin kaatosateessa Porissa paneelikeskustelussa kun piti päästä näkemään sipsiesikuva livenä. Nyt otti rankasti päähän kun ilmoitit lopettavasi.
Onnea astrofyysikon uralle ja toivottavasti sun kirjoituksia pääsee lukemaan pian jossain vähän lempeämmässä ja hyvätapaisemmassa rinnakkaistodellisuudessa.
Olet rohkea kun uskallat ja haluat päästää irti mukavistakin asioista. Arvostan. Onnea siihen mihin sitten päädytkin : )
Blogin loppumisen tuskaa lievittää toivo tulevasta kirjasta. 🙂
Oi Eeva, oot mun idoli! Ehkä olen itsekin joskus yhtä rohkea. Ja ihanaa kuulla että saatat joskus kirjoitella tännekin jotain. Toivottavasti saadaan lukea sun kauniisti soljuvaa ja hengittävää tekstiä enemmänkin jossain muualla, kansien välissä tai muuten. Kiitos ihan parhaista blogeista vuosien varrella <3
Voi apua. Pitkän taipaleen olen tekstejäsi seurannut, nyt vasta kommentoin.
Avasin blogisi nenä huutoitkun jäljiltä räkää valuen. Juuri hetki sitten vuodatin poikaystävälle kaikki pelot ja ahdistukset, joita rakkaan työn taakse jättäminen synnytti. Otin lopputilin, koska kaipasin juuri tuota; tilaa uudelle. Pelko kuitenkin on viimeisten päivien aikana ottanut vallan, olen kyseenalaistanut kaiken, tehdyt päätökset ja itseni. Tämä teksti toi jalat taas maan pinnalle. Kiitos, Eeva.
Kyllä, se on totta, tila täyttyy kun uskaltaa tyhjentää! Itse kokeilin samaa pari vuotta sitten, se oli ehkä pelottavinta tähän astisessa elämässäni mutta nyt jälkikäteen voin todeta että sain tilalle sitä mitä olin kaivannut, vaikken vielä silloin edes tiennyt mitä kaipasin, oli vain aavistus, veto johonkin suuntaan johon lähdin hapuilemaan. Vaihdoin siis alaa, hyppäsin työelämästä tyhjän päälle ilman tietoa tulevasta mutta uusi ala alkoi tyhjyyden jälkeen hahmottua ja nyt olen ottanut ensi askelia, hapuilevia mutta hyvältä tuntuvia ja miten paljon jo nyt olen saanut elämääni!
Kiitos Eeva inspiroivasta blogistasi, se on kulkenut lukulistallani jo vuosia 🙂 ikävä tulee mutta minulla on aavistus että saamme nauttia kirjoittamisen lahjastasi vielä, jossakin toisessa muodossa..
Noooo! Älä lopeta ? Mutta samaan hengenvetoon on pakko suositella näitä kirjoja; Bill Bryson: Lyhyt historia lähes kaikesta ja Esko Valtaoja: Kaiken käsikirja. Hyvää valmistautumista Hawkingiin ?
Kiitos Eeva kaikista näistä vuosista! Mielestäni blogisi ovat syventyneet ja kasvaneet vuosi vuodelta. Taitosi pukea sanoiksi elämän suuria kysymyksiä sekä turhan pinnallisuuden pois jättäminen sisällöstä erottaa sinut kaikista muista suomalaisista bloggaajista. Soljuvaa tekstiäsi on ollut ilo lukea. Kaikkea hyvää sinulle! Ja mahtavaa, että aiot kaikesta huolimatta päivittää joskus myös tätä blogia.
Voi ei, olen kovin surullinen, että blogin tarina tulee päätökseen. Samalla kuitenkin tämä postaus vastasi kaikkiin toiveisiini eli a) blogia saa käydä lukemassa jatkossakin ja b) on olemassa mahdollisuus että saan joskus lukea kirjoittamasi kirjan. Lupaan ostaa sen itselleni ja kaikille tutuille lahjaksi! Kaikkea hyvää sinulle! Tämä blogi on ollut ihana ja tulen palaamaan tänne varmasti. <3
Jesjes, kirja! Tai edes sen mahdollisuus. Ainakin mua lohduttaa ajatus siitä, että kirjoituksiasi on mahdollista lukea blogin loppumisen jälkeenkin.
Uutisesi sai katselemaan taaksepäin, ja
mietin, että vuosien varrelta kaikkein mieleen painunein juttu on jostain syystä se missä lainasit Bart Simpsonia…missä kuvailit kokemuksiasi nuorisosta. Muistan kuinka hekottelin ja huikkasin miehenikin lukemaan jutun.
Kiitos, että kerrot päätöksestäsi niin avoimesti.
Jotenkin kuulostaa siltä, että …jotenkin seesteiseltä, en osaa selittää.
Omassa elämässäni on kysymysmerkkinsä. Liittyen vähän samanmoisiinkin aatoksiin. En tiedä hyppäänkö vaikken vielä näe mihin putoan, vai meneekö asiat muuta latua, mutta olen varma, että kun on aika, niin tiedän mitä tehdä.
Tähtien tuiketta vuoden vaihteen päiviin.
Kyllä 🙂
Monta kertaa piintyneet ”tavat”/rutiinit etc vievät tiedottomasti aikaa, ja ne ovat melkoisia purettavia, mutta jos tahtoo, kaikki on mahdollista.
Mä en oikein usko ”tyhjätyhjään”. Tyhjä itsessään on jo kosmista tiivistymää täynnä, joten jos otetaan jokin konkreettinen asia, energia pois tai muutetaan, se täyttyy uudella, tai muuttuu. Mutta, teot ratkaisee! Ihana teksti ♡
Kiinnostaa isosti kuinka käy ystävyyssuhteille, varsimminkin niille pidemmille, jos lopettaa aktiivisen verkossa notkumisen. Onko enää yhteyksiä lainkaan, vai onko parempia?
Voi Eeva, oon tässä miettinyt (taas) irtiottoa ja pidän vain vanhasta kiinni. Viimeksi jo vaihtui parempaan, mut tällainen kitkuttaminen ei tunnu elämältä. Kaikki sanovat että negatiivisia ihmisiä löytyy kaikkialta, mutta kun muistan että on ollut myös työpaikkoja, joissa saa olla ihan hyvällä mielellä.. Ehkä mä vaihdan. Ennen huhtikuuta kun vaihtaa, niin sitten kertyy täydet lomat seuraavana vuonna (sitä mä suren, ettei koskaan ole täyttä talvilomaa).. Mut kyllä mä taidan nyt päästää irti.
Se mihin viittaat tyhjän täyttymisellä taitaa olla termodynamiikan 2. pääsääntö: entropian kasvu. Hyvää uutta vuotta ja muutoksen tuulia!
Eeva, en ole tainnut montaa kertaa näiden vuosien aikana kommenttia jättää, mutta lukenut olen sitäkin ahkerammin! Olen blogejasi lueskellut jo ajalta, jolloin kirjoitit Annukan kanssa. Itse asiassa teidän bloginne oli ensimmäisiä blogeja, joita aloin seuraamaan blogien vielä tehdessä tuloaan. Oma elämäni on kuluneiden vuosien aikana muuttunut paljon. Ylioppilaasta yliopisto-opiskelijaksi, työssäkäyväksi ja kahden lapsen äidiksi. Aina vain sinun kirjoituksistasi on saanut jotain uutta. Kaveriporukassa on pidetty useampi Eeva Kolu -aiheinen kokkausilta ja monta reseptiä löytyy vakkarina reseptikirjastani. Monet tekstisi ovat herättäneet uusia ajatuksia ja tuoneet juuri oikealla hetkellä lohtua ja luottamusta elämään.
Sattumalta olen törmännyt sinuun ohimennen milloin Tampere-aikoina, milloin Helsingissä. En ole ikinä uskaltanut nykäistä hihasta ja kiittää parhaasta blogista, joten teen sen nyt näin tekstin välityksellä. Siispä: suuren suuri kiitos siitä, että olemme saanet nauttia teksteistäsi näinkin pitkään. Kovasti onnea uusiin haasteisiin, kiinnostavia sellaisia tulee varmasti paljon eteesi elämän varrella. Jos julkaiset jotain, vaikka romaanin tai reseptikirjan, niin lupaan olla heti sitä jonottamassa! Toivon koko sydämestäni kaikkea hyvää elämääsi!
Meillä on Sinin kanssa aivan sama Eeva-historia. Olen itsekin kommentoinut vain muutaman kerran, mutta postaukset ovat toimineet monessa tilanteessa keskustelun ja kokkailun innoittajina. Kerran eräs poikaystävä jopa kysyi ihan vakavissaan, milloin saa tavata tämän ystävämme Eevan, josta on kuullut niin paljon meidän tyttöjen keskusteluissa.
Kaikista kirjoituksistasi on parhaiten jäänyt mieleen 7-8 vuoden takaa postaus, jossa kerroit korkojen kopinan aiheuttavan paheksuntaa yliopiston kirjastossa. Imin kaikki tällaiset triviaalit yksityiskohdat itseeni samalla kun valmistauduin ylioppilaskirjoituksiin ja pääsykokeisiin. Vanhemman ja viisaamman nuoren naisen esimerkki oli innostavaa. Nyt vuosien varrella yksipuolinen suhteemme on kehittynyt ja muuttanut muotoaan, olet ikään kuin muuttunut esikuvasta kiinnostavaksi kaveriksi, jonka kanssa voi olla myös erimieltä.
Kiitos näistä vuosista, kaikkea hyvää sinulle! Toivottavasti saamme nauttia teksteistäsi ja kuvistasi vielä monessa erilaisessa muodossa.
Minäkin olen lukenut blogikirjoituksiasi vuosia ja kommentointi on tainnut jäädä muutamaan kertaan. Tulen jo nyt sanomaan että KIITOS! Sä olet tutustuttanut mut esimerkiksi monille itselleni todella paljon antaneille ideoille, ajatuksille ja kirjoille!
Mulla on tunne että sun tyhjiö täyttyy jollain sulle todella mieluisalla 🙂 Onnea muutoksiin, olet rohkea. Susta huokuu sellainen aito varmuus, joka mahtuu samaan pakettiin lempeyden kanssa. Vaikutat ihanalta tyypiltä, koetan uskaltaa moikata jos joskus näen sut jossain. 🙂 Tästä kommentista tuli/tulee nyt ihan tajunnanvirtaa, mutta ei se haittaa, tuli fiilis että haluan kirjoittaa tänne jotain nyt kun blogi vielä päivittyy. Susta hehkuu jotain tosi hyväntuntuista ja ihanaa, tuntuu että sä jollain tavalla loistat, ehkä se liittyy joihinkin sun päänsisäisiin muutoksiin joiden myötä syntynyt tyhjä tila on täyttynyt sillä valolla. Oli mitä oli, oot todella ihana ja toivon sulle kaikkea ihanaa vielä moninkertaisesti lisää!
Eeva, en tiedä luetko ajatuksiani vai mitä tapahtuu, koska jälleen kerran tekstisi oli kuin minulle tähän hetkeen osoitettu. Kiitos siitä ja kaikista muista kirjoituksistasi!
Minulle blogisi on ollut rauhoittumisen paikka. Kun haluan rauhoittua ja pohdiskella avaan blogisi ja pää täyttyy ihanilla ajatuksilla. Kiitos!
Onnea matkaan, sisko!
Apua. Se oli ensimmäinen ajatus, jonka ilmoituksesi sai aikaa. Mutta shokista selvittyäni tilalle tuli Kiitos. Kiitos kaikesta menneestä, lahjasi jakamisesta ja kiitos rohkeudestasi. Päätökselläsi tarjoat itse asiassa myös lukijoillesi mahdollisuuden antaa jonkin uuden astua elämäänsä. Eli taas ja vielä kerran toimit esimerkin majakkana 🙂 Itse olen kuluneen vuoden aikana tehnyt liudan ns. järjettömiä ratkaisuja mm. töihin liittyen ja heittäytynyt tyhjän päälle ja vaikka taloudellinen epävarmuus on toistaiseksi iso, en silti ole katunut sekuntiakaan. Sen vaan tuntee palleansa alla, kun on tehtävä mitä on tehtävä. Lisäksi olin joulureissussa koko viikon (!) ilman puhelinta, ilman internetiä (siis ilman feisbuukkia ja instagramia ja sähköposteja!!) enkä ole vuosiin (vuosikymmeneen??) ollut yhtä ”paikalla”. Niin vapauttavaa ja niin tavoiteltavaa ensi vuonna. Puhaltakoon siis uudet lempeät tuulet ensi vuonna sinulle Eeva kuin myös kaikille meille lukijoillesikin! Puhdistakoot ja tuokoon tullessaan kaikkea ihmeellistä, kutkuttavaa ja rakastettavaa. <3
Luulen lukeneeni sinua aina, tai siltä se ainakin tuntuu. En haluaisi sinun lopettavan. Kuin vanhan ystävän toivoisin kuulevani sinusta vielä. Haikeus jää kuin erotessa. Olen ammentanut teksteistäsi niin paljon inspiraatiota ja toivoa, olet loistava teksteilijä! Harvinainen bloggaaja! Ikävä tulee, mutta toisaalta ymmärrän askeettisuuden kaipuusi. Elä!
Haluan näin blogisi maaliviivan häämöttäessä vielä kertoa, miten tärkeitä jokainen kirjoituksesi on ollut. Takana alkaa olla tähänastisen elämäni erikoisimmat pari vuotta niin iloineen ja suruineen. Jotenkin maagisesti olet osannut maalata mun sielun maisemaa teksteilläsi ja olet osannut antaa tietämättäsi voimaa niin pienissä hassuissa hetkissä kuin silloinkin, kun tuntuu ettei tämän universumin määrittämät rajat riitä kuvaamaan tunneskaalaa mitä milloinkin olen läpikäynyt. On sitten ollut kyse lähimmäisen menettämisestä, omasta suunnasta elämässä tai vain silkasta elämisen ilosta. Hassusti tarinat kulkee vierekkäin tietämättä toisistaan mitään ja se kiehtoo kovasti. Jokatapauksessa. Haluan vain sanoa kiitos, että olet pukenut sen sanoiksi mitä mä tunnen. Viimeksi toissapäivänä kävelin nuo samat maisemat, jokaisella aistilla. Talven tulossa on aina jotain maagista ja mulle on tärkeää tuntea se jokaisella solulla. Niinkuin moni muukin asia :). Kaikkea parasta elämään ja urallesi. Pus!
Voi Eeva! Olen sulatellut muutaman päivän sitä tietoa että blogiasi ei enää ole. Tai että et siis aktiivisesti päivitä sitä. Huoh. Tuntuu kaihoisalle, mutta niinhän sitä sanotaan että kaikki hyvä loppuu aikanaan jne… Ja niin on varmaan paras: lopettaa silloin kun mieli puolivallattomana haluaa kohti uusia haasteita.
Olen ihaillut ja ihmetellytkin miten jaksat kirjoittaa niin fisksusti ja ajatuksella. Että miten sinulla on aikaa? Olet niin poikkeus blogistien joukoussa, bloggari joka tosiaankin osaa kirjoittaa. Ehkäpä kirjoittaminen sujuu sinulta helpommin kuin suurimmalta osalta meiltä muilta.
Toivoisin että kirjoittaisit kirjan! Kuvittelen että kirjoitat kuin Anna Gavalda, höyhenen pehmeästi syvällisitä asioista, sanoilla leikitellen ja tarinan soluessa eteenpäin ihan itsekseen. Ja kun tuota tekstiä lukee, huomaa että sieluun tulleet säröt ovat maagisesti pienentyneet ja silmu nimeltä toivo on tullut esiin. Jään siis odottamaan! Kaikkea hyvää elämääsi!
Voi Eeva, kamala ikävä tulee sun blogia ja sun juttuja. Sulla on upea tapa havainnoida asioita ja kirjoittaa. Kaikkea hyvää uusiin tuuliin!
Niin, uusia asioita saapuu, kun on antanut niille ensin tilaa luopumalla jostain vanhasta. Ehkä liian usein muutoksen esteenä on juuri pelko tuosta välitilan tyhjyydestä, tyhjän päälle jäämisestä. Mutta sen kun uskaltaa kohdata, voi tunne olla äärimmäisen vapauttava ja voimaannuttava. Se myös antaa mahdollisuuden voittaa itsensä. Olet rohkea, kun uskallat luopua vanhasta, vaikka uudesta ei olisikaan varmuutta, mutta olen kuitenkin vakuuttunut siitä, ettei sinun tarvitse olla huolissasi tulevasta. Elämä kantaa kyllä.
Joku kirjoitti aiemmin, että olet hänen idolinsa. Allekirjoitan tämän täysin. Et uskokaan, kuinka monen ihmisen elämään olet teksteilläsi vaikuttanut. Itsekin pakahdun, kun luen muiden lukijoiden kommentteja ja tajuan, miten vahvasti olet välillisesti läsnä muidenkin elämässä. Sain myös onnentunteen siitä, että saamme ehkä joskus ostaa kirjoittamasi kirjan. Mutta ethän ota siitä paineita. Kirjan, niin kuin muidenkin kirjoitusten, aika on juuri silloin kun on tarkoitettu.
Onni suosii rohkeaa, sanotaan. Sinä osoitat sen todeksi. Ja olet osoittanut jo.
Ihan käsittämätöntä, mutta taas kerran ollaan niin samoissa ajatuksissa! Toivottavasti tosiaan vielä silloin tällöin kirjoitat tänne. Hyvää uutta vuotta, ja uusia alkuja! 🙂 ❤
Pidän ajatuksesta että tulet kirjoittamaan silloin tällöin kuulumisia. Sain taannoin kirjeen Saksasta, minua lapsena hoitaneelta aupairilta joka kiitti lähettämäni lahjasta ja siitä että olemme edes kerran vuodessa yhteydessä toisiimme. Vaikka se on vähäistä on se samalla kovin rikasta.
Loksahduspiste! Itsekin olen huomannut että sitä kaipaa tilaa, tyhjän hyllyn näkeminenkin jo tuottaa älytöntä mielihyvää. Kevätsiivous alkaa tammikuussa, sitä ennen korkataan skumppa pullo auki ja kilistellään kuluneelle hyvällä vuodelle. 🙂 Kiitos jakamastasi vuodestasi meidän lukijoiden seurassa!
Kiitos Eeva näistä vuosista, blogiasi oli ihana lukea <3! Jälleen kerran tekstisi meni suoraan tajuntaan: huomenna on minun viimeinen työpäiväni vanhassa työpaikassani, sen jälkeen alkaa aivan uusi elämä freelancerina. Pelottaa ihan himputisti, mutta pakko vain luottaa omaan ammattitaitoon ja siihen, että elämä kantaa. Niin kuin sanoit, mitään uutta ei voi tulla, jos vanha vie kaiken tilan. Sitä minäkin toivon nyt saavani: tilaa ja aikaa. Aikaa olla jälleen oma itseni, enkä pelkkä helmat hampaissa paikasta toiseen jolkottava suorittaja. Aikaa olla äiti ilman otsaruttuja. Aikaa kirjoittaa ylös omia ajatuksia eikä vain pelkästään kääntää muiden tekstejä ja mielipiteitä.
Kaikkea hyvää sinulle ja onnea uusiin haasteisiin, mitä tahansa ne ovatkin! Kaikki järjestyy kyllä, ja siitä tulee upeaa! Halaus! <3
Note to self: Joskus, jossain vaiheessa kun on sopiva hetki, aion lukea kaikki blogin kirjoitukset alusta kaikessa rauhassa.
Tässä vaiheessa tekisi mieli kiljua: ”Eeva älä j*malauta tee tätä mulle!!” Mutta en kuitenkaan kilju vaan sanon sen sijaan, että mielettömän iso kiitos kaikista näistä vuosista. Olen lukenut blogiasi jo vuodesta miekka ja kypärä ja sitä ennen törmäiltiin aina välillä Kääntiksellä. Kaikkea hyvää, ihanaa, suloista ja kaunista elämääsi, toivottavasti kuulen sinusta jatkossakin. Kiitos! <3
Kiitos vuosista Eeva. Toivottavasti saamme nauttia teksteistäsi vielä jossain.
<3
Tein itse myös juuri jonkinmoisen tilaraivauksen. Lopetin työn, josta sain säännöllisen toimeentulon ja joka oli ihan ok. Mutta sitten aloin miettimään, että haluanko elää ”ihan ok” -elämää vai kenties jotain muuta ja enemmän. Äidin mielestä mun päätös ei tietenkään ollut järkevä ja muutkin sitä ihmettelivät, mutta mitä sitten. Munhan se elämä on ja minulle ainakin tällä hetkellä ihan oikea päätös. Sen huomaa jo siitä, että askel on kevyempi ja näen kaiken yhtäkkiä selvemmin – myös oman itseni, toiveeni ja haaveeni elämältä. Olen ihan varma, että tulen löytämään oman polkuni jossain vaiheessa ja sitä odotellessa en aio sortua panikointiin.
Kyllä kaikki järjestyy Eeva!
Halauksia sata 🙂
En ole aiemmin kommentoinut ja nytkin kiteytän asian yhteen sanaan. Kiitos. Toivottavasti joskus käyt kertomassa miten kävi. ?
Hei Eeva! Kiitos kuluneista vuosista! Olen lukenut blogiasi alusta asti ja itkenyt ja nauranut mukanasi monessa käänteessä. Olet aivan mahtava ja toivon sinulle oikein loisteliasta uutta vuotta!
Olen eräs lukijasi jo Oi ihanan turhamaisuuden ajoilta, mutta en yleensä vain ole saanut aikaiseksi kommentoida mitään. Nyt on pakko, ennen kuin on liian myöhäistä :). Haluaisin sanoa, että koko blogitaipaleesi ajalta mieluisinta ovat olleet kirja- ja kaikenlaiset muutkin vinkit. Kaikki suosittelemasi kirjat, elokuvat reseptit ovat varauksettomasti osoittautuneet aivan loistaviksi. Niitä jää kaipaamaan. Kaino pyyntöni kuuluukiin, että olisiko jotain kirja- tai elokuvapostausta mahdollista saada vielä? Harmillista että lopetat, mutta mikään ei jatku ikuisesti. Toivottavasti saamme lukea tekstejä mahdollisesti kirjan muodossa!
Kiitos ihanasta blogista jota on ollut ilo lukea kaikki nämä vuodet.
Jump! Vapauttavaa ja puhdistavaa; kerran sen kokeneena:)
Suuret kiitokset Eeva ihanista blogeistasi vuosien varrella! <3 Olen nimennyt sinut luottobloggaajakseni, sillä mielestäni sinulta löytyy aina parhaat vinkit varsinkin ravintoloiden, kahviloiden ja reseptien suhteen. Tällaiselle herkkusuulle ne ovat olleet korvaamattomia! Eikä pidä unohtaa yleisen elämänhallinnan ohjeita 🙂 Girl you rock! Yhden vinkin mainitakseni: Pariisissa ollessani vuonna 2012 oli pakko päästä testaamaan mainitsemasi valloittava Breizh Café. Huippupaikka olikin, ja voi vitsit niitä suloisia savisia siiderikuppeja.
Jatkahan seikkailujasi! Itsekin yritän löytää omaa polkuani täältä Helsingistä, jonne päädyin miltei kymmenen Turku-vuoden jälkeen <3
Kiitos ihanasta blogista ja kaikkea hyvää tulevalle!
Kiitos näistä vuosista ja kaikkea hyvää sinulle jatkossa!
Kiitos Eeva tästä aivan ihanasta blogista ja kaikkea hyvää tulevaan! Sulla on ollut ihan parhaat kahvila- ja ravintolavinkit ja olenkin niistä monia kokeillut. Lisäksi olen aina tykännyt siitä, että kirjoitat niin monipuolisesti erilaisista asioista ja sulla on kyllä sana aivan mahtavasti hallussa. Toivottavasti kuulemme sinusta vielä!
Hei Eeva. Kuten niin monet muut, olen lukenut blogiasi kauan ja olen niin monesti hymyillyt, liikuttunut ja nauranut kirjoituksiesi kanssa. Toivon kaikkea hyvää, elämänmakuista ja inspiroivaa täyttämään tilaa jonka saat. Olen ehdottomasti samaa mieltä, että täytyy ottaa uutta tilaa jos haluaa muutoksia. Kiitos että olet kirjoittanut näinkin kauan meille lukijoille ilmaisia juttuja. Tämän jälkeen maksan melkein mitä vain jostain painetusta kansien välissä. Lähetän sinulle kauniita ajatuksia ja rohkeutta!
Kuten joku jo mainitsikin, olet itse asiassa havainnut entropian läsnäolon. Kyllä, se on luonnonlaki; asiat haluavat niin sanotusti ottaa tilansa heti siihen saavuttuaan. Joskus prosessi on hitaampi ja joskus nopeampi, riippuen häiriötekijöiden läsnäolosta. Mutta aina asiat pyrkivät tasapainoon, mahdollisimman stressittömään tilaan. Fysiikan lait ovatkin aika kiehtovia, kun huomaa, kuinka ne tosiaan antavat selityksiä sille, miksi maailma toimii niin kuin toimii. 🙂
Voi Eeva! Olen ilolla lukenut blogejasi, olivat ne sitten ruoanlaittoon liittyviä, hömppää tai filisofiaa. Onnea uuteen aikaasi. 🙂
ihana teksti, jälleen kerran, vaikka tekisi vain mieli itkupotkuraivota että MINÄ tarvitsen näitä tekstejä, jotakuta sanoittamaan omia ajatuksia, piristämään ja tuomaan lohtua. Että minä en ole valmis luopumaan. Mutta jollain kaukaisella järjentasolla ymmärrän että sun täytyy tehdä niinku hyvältä tuntuu, siitähän blogissakin on kyse. Ihan kaikkea mahdollista hyvää sun elmään ja toivottavasti E.K.:sta kuullaan vielä <3
Nyt on pakko kommentoida. Kiitos tuhannesti kaikista kirjoituksistasi. Vaikka olen ehkä liian nuori ymmärtämään täysin näkökulmiasia, olen nauttinut blogisi lukemisesta aivan mielettömästi. Kirjoitat kauniisti ja oivaltavasti ja tekstisi ovat avanneet aivan uusia maailmoja itselleni. Kiitos, ja kaikkea hyvää!
Pidän urheilemiseen liittyviä motivaatiolauseita hieman pöhköinä, mutta yksi kolahti toden teolla, ja olen pitänyt sitä sameina aikoina oman elämäni pienenä mottona:
Jos mikään ei muutu, mikään ei muutu.
Tsemppiä muutokseesi!
[…] törmäsin Eeva Kolun tekstiin tilan tekemisestä. Olin jo syksyllä mietiskellyt, että pitäisi osata sanoa ei. Pitäisi osata päättää, mitä […]