Matkat

Terveisiä Euroopan laidalta

19.5.2015

istanbul-(4-of-48)

istanbul-(16-of-48)

istanbul-(23-of-48)

istanbul-(47-of-48)

Hei Istanbulista.

Vietin kaupungissa reilut kolme päivää – suurin osa ajasta meni työhommissa, joten matkavinkkejä ei ole liiemmin jaettavaksi. Mutta kuvia, niitä riittää.

istanbul-(31-of-48)

istanbul-(10-of-48)

istanbul-(45-of-48)

Hullaannuin kaupungista. Sen kauneus löi ällikällä ja tunnelma tyrmäsi. Koskaan ei tiennyt, mikä kulman takana odottaa: välillä tuntui, että oli Pariisissa, toisinaan New Yorkissa, joskus Kouvolassa. Basaareissa ja moskeijoissa taas oli selvää, että nyt ollaan kaukana kotoa.

istanbul-(2-of-48)

istanbul-(6-of-48)

istanbul-(2-of-3)

Ihanaa oli meren läsnäolo, sen tunsi ilmassa silloinkin kun vettä ei nähnyt.

Ensimmäisenä ja toisena yönä heräsin moskeijoiden rukouskutsuihin, kolmantena olin jo tottunut. Korviahuumaavasta laulusta, joka kajahti samalla kellonlyömällä joka puolelta kaupunkia, tuli äkkiä osa arkipäivää, ihan kuin iltapäiväkahveista tai ruuhkaisista ratikoista, se alkoi rytmittää elämää. ”Oota mä kerron tän jutun loppuun kun noi lopettaa.”

istanbul-(18-of-48)

istanbul-(13-of-48)

istanbul-(14-of-48)

Ruoka oli mahdottoman hyvää ja sitä oli kaikkialla. Kahvi oli kamalaa, mutta yleensä maisemat terassilta korvasivat puuttuvan makuelämyksen.

(Tai no – perinteisessä turkkilaisessa kahvissa on kyllä oma viehätyksensä, mutta kun se kuppi on niin pieni.)

istanbul-(17-of-48)

istanbul-(5-of-48)

istanbul-(20-of-48)

Kaupunki on kaunis kaunis kaunis. Se repsottaa joka nurkasta.

Seilatessani lautalla Bosporinsalmea ihmettelin autioita, lahoamaan jätettyjä taloja luksushuviloiden vieressä. No, ainakin kummituksilla ja rotilla on merinäköala, josta moni maksaisi miljoonia.

istanbul-(22-of-48)

istanbul-(24-of-48)

istanbul-(26-of-48)

Vanhoja rakennuksia, viehättäviä terasseja, tunnelmallisia kaartuvia pikkukujia. Siellä täällä pieniä terasseja ja epävirallisen näköisiä pöytiä ja tuoleja, joille voi istahtaa juomaan kupin teetä.

Mukulakivisiä mäkiä, jotka pistävät kovakuntoisemmankin flaneeraajan pohkeet hapoille. Moskeijat ja niiden tornit, joiden katseen alla kaikki tuntuu vähän taianomaiselta, mystiseltä – ainakin näin pohjoisen plikasta.

Ja se meri…

istanbul-(25-of-48)

istanbul-(41-of-48)

Kävin Sinisessä moskeijassa. Yksi kauneimmista, vaikuttavimmista, henkeäsalpaavimmista tiloista, joissa olen koskaan ollut. Siellä todella tunsi jonkin korkeamman läsnäolon. Pehmeä matto ja paljaat jalat, ei penkkejä. Tunsin itseni pieneksi, hyvällä tavalla, kuin olisin jonkin isomman sylissä. Hetken olin aivan hullaantunut.

Sitten näin matalassa aidatussa nurkassa rukoilevat naiset ja muistin, että se tila ei kuulu kaikille. Tulin järjettömän vihaiseksi, sitten surulliseksi. Yritän ymmärtää, ihan tosissani yritän, mutta en vain käsitä…

istanbul-(1-of-48)

istanbul-(28-of-48)

istanbul-(27-of-48)

istanbul-(29-of-48)

Istanbulin linnuissa oli jotain erikoista. Tulimme siihen tulokseen, että ne ovat lumottuja. Päivisin ne liihottelivat hitaasti kaartaen, eikä niitä kiinnostanut tippaakaan turistien ruokarippeet kuten Helsingin lokkeja. Joskus ne lensivät ympyrää tornadomuodostelmassa. Öisin ne kaikki alkoivat kiertää Sinistä moskeijaa.

istanbul-(30-of-48)

istanbul-(38-of-48)

Yhtenä päivänä matkalaiset yllätti kunnon helle. Hoin taukoamatta sanoja ihana, täydellinen ja onnellinen. Niin se on, että elämässä tärkeää on kaksi asiaa – aurinko ja meri. Istanbulissa oli viime viikonloppuna molemmat.

Loikoilimme vuokrakämpän kattoterassilla bikineissä. Viereisellä parvekkeella paistatteli päivää nainen mustassa burkhassa. Miten erilainen elämä, ja kuitenkin sama aurinko.

istanbul-(35-of-48)

istanbul-(43-of-48)

Reissu jäi lyhyeksi, lumo kaupunkiin pysyväksi. En tiedä palaanko, mutta suosittelen visiittiä jokaiselle – maaginen, ainutlaatuinen paikka.

istanbul-(46-of-48)

istanbul-(36-of-48)

Viimeisenä päivänä kehitin jo perinteeksi muodostuneen reissukuumeen. Lentäminen flunssassa, ah – korvani eivät ole auenneet eilisen lennon jäljiltä vieläkään, maailma on sumea.

Liekö siitä johtuu tämä tunne, ihan kuin en olisi täysin palannut todellisuuteen. Tai sitten olen sen saman lumouksen alla kuin ne linnut.

Merillä tyttöin kanssa
Mustaa kahvia

Saattaisit pitää myös näistä

  • Suvi 19.5.2015 at 2:55

    Vietin itse tänä keväänä neljä päivää Istanbulissa. Kaupunki on resuinen mutta silti niin lumoava. Mahtavia reissukuvia, ne vie mennessään Istanbuliin 🙂 Tuli ihan ikävä noita kujakatteja.

    • Eeva 19.5.2015 at 3:39

      Kyllä, sanoisin jopa että resuinen ja siksi niin lumoava!

      • Ulla 20.5.2015 at 12:39

        Hei Eeva! Olen käynyt useasti Istiksessä ja aina asunut hostelleissa, mutta seuraavaksi haluaisin vuokrata hiukan pidemmäksi aikaa, 1-3 vkoksi, vuokra-asunnon. Osaatko vinkata? Huomasin, että olit itse asunut asunnossa, et hostellissa. Eli mistä etsiä? googlaten ei oikein osu käteen mitään kohtuuhintaista. Kuvasi olivat todella herkullisia, kiitos kun jaoit! Tuli taas KAUHEA Istanbul-ikävä.

        • Eeva Kolu 20.5.2015 at 12:53

          Heippa Ulla, vuokrattiin tällä kertaa HomeAway:n kautta, aiemmin olen käyttänyt airbnb:tä (en tosin Istanbulissa, mutta muissa kaupungeissa, ja sieltä löytyy yleensä oikein hyvin).

  • Emilia 19.5.2015 at 3:07

    Istanbul on minustakin juuri sellainen kuin kuvailit, lumoava ja taianomainen. 🙂

    • Eeva 19.5.2015 at 3:39

      Upea kaupunki!

  • Annina 19.5.2015 at 3:11

    Ihana postaus! Pakko päästä Istanbuliin joskus <3

    • Eeva 19.5.2015 at 3:40

      Toivottavasti pääset, ehdottomasti yksi tunnelmaltaan jännimmistä paikoista, joissa olen ollut.

  • Anne Malia 19.5.2015 at 4:03

    Siitä on jo monen monta vuotta kun kävin Istanbulissa, ystävättäreni perheineen asui siellä expattina ja oleilin heillä. Pääsi ihanasti kaupunkiin sisään kun oli paikalla asuvat oppaat. Mieletön paikka, vaikka täynnä kaikkea mitä ei voi ymmärtää.

    • Eeva Kolu 20.5.2015 at 5:26

      Juuri noin, kiehtova ja upea, samaan aikaan tuttu (eurooppalainen) ja tosi, tosi vieras.

  • Tiia 19.5.2015 at 4:11

    Tulipa kyllä taianomainen fiilis ku puhuit lumotuista linnuista jne ja kuuntelin samalla Adam Lambertin Ghost townia 😀

    • Eeva Kolu 20.5.2015 at 5:26

      Ooh! En tiedä tuota biisiä mutta menenpä kuuntelemaan 🙂

  • Hetti 19.5.2015 at 4:28

    ’..välillä tuntui, että oli Pariisissa, toisinaan New Yorkissa, joskus Kouvolassa.’
    Repesin ihan totaalisesti 😀
    t. Entinen Kouvolan kasvatti

    • mariaelina 20.5.2015 at 4:54

      Samma här 🙂 Tosin Kuusankosken, eli mulle Kouvola oli kasvaessa ”Kaupunki”.

      • Tera 20.5.2015 at 6:37

        Och här! 😀

  • Ester-i 19.5.2015 at 5:44

    Mikähän tarina tuon ekan kuvan pallonauhaa asettelevalla miehellä on? Osaatko kertoa yhtään enempää tilanteesta?

    • Eeva Kolu 20.5.2015 at 5:27

      Seurasin tuota pallotouhua ainakin puoli tuntia ja mulle ei selvinnyt mistä ihmeestä oli kyse… setä vaan puhalteli lisää ja lisää palloja ja laittoi niitä narun jatkeeksi.

      • Tomppa 20.5.2015 at 2:21

        Palloja on myöhemmin tarkoitus ampua ilmakiväärillä maksua vastaan. Paikalliset viihdykkeet on joskus mielenkiintoisia 😀
        t. vuoden Istanbulissa asunut

        • Eeva Kolu 20.5.2015 at 2:24

          No jopas! Kiitos Tomppa arvoituksen ratkaisemisesta 😀

  • Y. 19.5.2015 at 5:58

    Oi, ihanasti kuvalit Istanbulia! Oon itsekin haaveillut meneväni tuonne joskus kun vain ehtisi. Näin yksin matkustelevana (mutta hieman arkana) naisena kysyisin, että onko tuolla turvallista ja mukavaa liikuskella yksin? Kaikkialla toki pärjää maalaisjärjellä ja normaalilla varovaisuudella, mutta välillä rassaa kohteet joissa joutuu vähän väliä miettimään että eihän nyt eksy väärille alueille, ja että onko järkevää liikkua pimeällä mihinkään. Niissä tilanteissa sitä miettii, että kunpa olisi mies niin olis niin paljon helpompaa.

    • Eeva Kolu 20.5.2015 at 5:33

      Heippa, en ikävä kyllä osaa vastata tuohon koska tällä reissulla olin koko ajan miesseurassa. Mulla ei ollut kertaakaan tukala tai epämukava olo (miehet esim. ei huudelleet tms.) mutta kuten tiedämme niin kokemus saattaa olla ihan erilainen, jos on naisena yksin liikenteessä, tai vaikka pelkästään naisporukassa. Sen kyllä huomasin, että illan tullen naiset tuntuivat katoavan katukuvasta kokonaan (turisteja lukuunottamatta). Mutta Istanbulissa on tosiaan PALJON turisteja ja expateja ja uskon että siellä on totuttu myös yksin liikkuviin naisiin.

    • Babylon 20.5.2015 at 8:28

      Olen käynyt Istanbulissa – yhdessä maailman Top3-kaupungeista – parikymppisenä, kolmikymppisenä ja siinä välissäkin. Joka kerralla olen ollut osan aikaa yksin naisena, osan naisseurassa ja joskus messissä on ollut miehiä. En puhu yhtään turkkia, joten paikallisesta en mene kyllä ollenkaan. Mielestäni ei mitään ongelmaa. Hyvin kosmopoliitti kaupunki, jossa voi olla kuin missä tahansa Pariisissa. Tosin megalopolissa on varmasti alueita, joihin on keskittynyt vanhoillisempaa väkeä, että ehkä vähän kannattaa tutustua aiheeseen. (Mutta niin on Pariisissakin erilaisia huudeja.) Ehdottomasti ehdottomasti kannattaa mennä, yksin tai ryhmässä! Mieletön paikka.

    • Halina 20.5.2015 at 5:45

      Itse koin että monet paikalliset on tosi mukavia:) mutta joillakin alueilla liikkuessa oli selkeästi hyötyä liikkua poikaystävän kanssa. Varsinkin alueilla, jossa oli ryöstäjiä(paikalliset oppaamme varoittivat ettei yksin kannata jäädä edes miehenä jos näyttää turistilta, varsinkin länsimaalaiselta). Itse en myöskään joutunut kestämään huutelua poikaystävän käsipuolessa, mutta sinkkutytöt saivat sitä osakseen enemmän:)

      Tämä vain oma kokemukseni! Täytyy myös muistaa että majoituimme turvattomammassa lähiössä ja esim. ammuskelu oli yleistä:D varmasti turistikohteet on aivan eriasia!:)

  • Mmie 19.5.2015 at 6:07

    Hei, onko Orhan Pamuk sulle tuttu kirjailija? En tiedä, onko herran tyyli sun makuun, mutta Pamuk rakastaa Istambulia ja se tulee vahvasti läpi hänen teksteistään.

    • Paula 19.5.2015 at 10:02

      Istanbul. Kaupunki ja muistot. Kiehtovaa luettavaa Pamukin omista vaiheista kotikaupungissaan.Nyky-Turkin merkittävin kirjailija!

      • Mmie 20.5.2015 at 3:42

        Mulla on vielä Istambul lukematta, mutta muuten Pamukia on kyllä tullut ahmittua. Nimeni on punainen on aivan maaginen kirja, yksi kaikkien aikojen lemppareistani!

  • Mine 19.5.2015 at 6:20

    Istanbulia joko vihaa tai rakastaa. Niin se on. Ja on helppoa rakastaa niitä, jotka rakastaa jotakin itselle rakasta<3. Kiitos näistä!

  • Anna 19.5.2015 at 7:53

    No just joo, nyt olisi ihan pakko viimeinkin mennä tsekkaamaan paikka, olen jo vuosia jahkaillut Istanbulin kanssa!
    Yllättävää kyllä, ylempänä mainittu Orhan Pamuk on kohdallani toiminut hidasteena: joissakin kirjoissa kuvataan vähän liiankin realistisesti vanhoillisempaa puolta Turkista.
    Mutta houkutus on suuri, ehkä mahdollisesti yhdistettynä toiseen kohteeseen sillä suunnalla: Kroatia houkuttelee…

    • Eeva Kolu 20.5.2015 at 5:34

      Myös Kroatia on IHANA! Mee!

  • Paula 19.5.2015 at 9:59

    Olen ollut jo jokusen vuoden hullaantunut Istiksestä, viimeksi olin vapun tienoilla ja siitä kaupungista ei saa tarpeekseen.Sinne on päästävä uudelleen ja uudelleen. Kaupunki loisti kilpaa tulppaanien kanssa, joita kasvoi kauniina ryhminä joka puolella. Tein uuden löydön melkein Sinisen moskeijan takaa, siellä ns. Pikku-AyaSofya. Kaunis pienempi moskeija tursitivirtojen ulkopuolella, sisältä silmäähivelevän kaunis ja rauhallinen pyhättö. Tässä samalla suosittelen lukemaan Orhan Pamukin ” Istanbul. Muistot ja kaupunki”, ihastuttava, ilahduttava ja syvällinen huikea, lukuelämystä täydentää runsas kuvitus.Istanbul on runsauden sarvi.

  • Tanya 20.5.2015 at 12:47

    Lue Orhan Pamukin ”The Museum of Innocence”

    • Pilvi Villanen 21.5.2015 at 9:30

      kannattaa käydä Pamukin museossakin.
      ensin kyllä pitää lukea kirja niin saa enemmän irti.

    • Leyla 21.5.2015 at 5:37

      Viattomuuden Museo!! Kirja kertaalleen luettuna ja nyt uusintakierros menossa… 11 päivän päästä saan kirjani pääsylippuun perhosleiman <3

  • Erika 20.5.2015 at 4:00

    Olin pari vuotta sitten viikon Istanbulissa paikallisen ystäväni luona, ja oon kyllä kaupungista ihan samaa mieltä kuin säkin. Aika maaginen paikka! Ehottomasti yksi kiinnostavimmista reissukohteista mihin on tullut mentyä ja mielelläni menisin vielä uudestaankin 🙂 Kiinnostavuutta lisäsi vielä se, kun oli paikallisten kanssa liikkeellä, he osasivat näyttää kaikki siisteimmät piilopaikat joihin en ikinä olisi omin päin löytänyt.
    Ihania kuvia!

  • Eeva Kolu 20.5.2015 at 5:34

    Kiitos kaikille kommenteista ja Orhan Pamuk -vinkeistä!

    • Leyla 21.5.2015 at 5:45

      İstanbulia kuvaillaan hyvin myös Barbara Nadelin dekkarisarjassa jossa komissaario Çetin İkmen ratkoo rikoksia. Ensimmäinen osa on nimeltään Belsassarin Tytär.
      Jason Goodwinin ”Janitsaaripuu” taas on loistelias murhamysteeri 1830-luvun Istanbulista.

  • Kivimäen Jenni 20.5.2015 at 7:01

    Haluaa Istanbuliin!!! Ja tarviin tuon yrmyn näköisen mustavalkoisen pitkäkarvakollin. 🙂

  • Emmi 20.5.2015 at 7:45

    Katukahvilat, leipomot, backgammonnia pelaavat sedät ja noppien pyörityksen ääni – Istanbulia (ja Turkkia) parhaimmillaan, tosiaan! Pitää myös kompata aiempia Orhan Pamuk-kommentaattoreita. Jotkut hänen kirjoistaan ovat vähän raskaita lukea, mutta Museum of Innocence oli aivan ihana! En edes muista milloin viimeksi olisin ollut niin hullaantunut kirjasta kuin sitä lukiessani olin! Kuljetin kirjaa kainalossani juurikin Turkin matkalla, ja eräässä pienessä rantakylässä paikallinen nainen tuli kysymään, saisiko ottaa minusta kuvan kirjan kanssa – oli niin ylpeä, kun näki ulkomaalaisen heidän rakastamansa kirjailijan teos käsissään. 🙂

    • Eeva Kolu 20.5.2015 at 11:22

      Oi olipa ihana stoori, nyt pitää kyllä pistää Pamuk lukulistalle 🙂

  • Giassilina 20.5.2015 at 7:54

    Ton laattakuvan vasemman yläreunan sinivalkoinen laatta on täydellinen! Mun tuleva koti valmistuu 1,5 vuoden kuluttua ja vaikka materiaalivalintoihin on vielä aikaa, oon jo hullunlailla etsinyt mm. täydellisiä kylppärin lattialaattoja. Ja tuossa se nyt on. Sit pitää alkaa ettiä, mistä tollasta sais 😀

    • Eeva Kolu 20.5.2015 at 11:22

      No Istanbulista niitä saa! 😀

  • x 20.5.2015 at 11:04

    ”Oota mä kerron tän jutun loppuun kun noi lopettaa.”

    ”Sitten näin matalassa aidatussa nurkassa rukoilevat naiset ja muistin, että se tila ei kuulu kaikille. Tulin järjettömän vihaiseksi, sitten surulliseksi. Yritän ymmärtää, ihan tosissani yritän, mutta en vain käsitä…”

    Tuli vähän kiusaantunut olo näistä em. kohdista. Itse olen kokenut rukouskutsut kauniiksi, kun niitä olen matkaillessani kuullut. Mutta eihän kaikkien tarvitse tykätä… Itse olisin varmaan sanonut vastaavassa tilanteessa juttukumppanilleni, että ”ole hiljaa, haluan kuunnella” 🙂

    Mitä tulee kommenttiisi rukoilevista naisista, taisit suuttua ja surra ihan turhaan 🙂 Suurin osa musliminaisista ei varmaankaan kaipaa myötätuntoasi tai koe olevansa pakotettuja tai alistettuja ”rukoilemaan nurkassa”. Tuo on jotenkin niin yksinkertaista kuvitella, että siellä hunnun takana aina kauheasti kadehdittaisiin länsimaista elämää tai naisten asemaa 🙂

    PS. Toivottavasti kukaan ei vedä hernettä nenuliin tästä kommentista, eikä tarvitse alkaa listaamaan tähän kaikkea pahaa, mitä pahat ihmiset milloin minkäkin uskonnon nimissä ovat maailmassa tehneet (tai sitten voit listata ne hyvätkin asiat).
    Kiva, että teillä oli onnistunut reissu! 🙂

    • Eeva Kolu 20.5.2015 at 11:19

      Hmm, mulle tuli vähän sellainen fiilis että taisit lukea tämän jutun vähän sillä ennakkoasenteella, että Nyt Loukkaannutaan 🙂 Se, että päättelit minun pitäneen rukouskutsuja rumana oli omaa tulkintaasi. Pointti oli se, että alkuun laulu tuntui eksoottiselta ja lopulta siitä tuli osa arkipäivää kaupungissa ihan kuten mistä tahansa muustakin, musta se oli hauskaa ja toi kaupunkiin juuri oman tunnelmansa.

      Ja moskeijasta – minusta tuntui pahalta ja epäreilulta, että osa ihmisistä pääsi nauttimaan moskeijan huikeasta kauneudesta ja osa ei. Loppukommenttisi länsimaisen elämän kadehtimisesta oli myöskin omaa tulkintaasi.

      • x 20.5.2015 at 11:33

        Sanoinko, että Loukkaannuin??? Käytin mielestäni vain sanaa Kiusaantunut. Sanoit tulleesi moskeijassa ”järjettömän vihaiseksi ja sitten surulliseksi”. Minusta tämä kuulosti vähän ylireagoimiselta ja halusin tuoda esille sen näkökulman, että suurin osa musliminaisista on todennäköisesti ihan tyytyväisiä ja onnellisia 🙂

        Turha tästä on sen enempää jankata, kivoja matkoja meille kaikille jatkossakin! 🙂

        • Eeva Kolu 20.5.2015 at 11:39

          Ihania reissuja myös sinulle 🙂

  • Muslimi 20.5.2015 at 12:37

    Muslimina (Suomeen vauvana muuttanut) sanoisin, että olen X:n kanssa nyt vähän samaa mieltä siitä, että ei meidän musliminaisten takia tarvitse olla surullinen tai vihainen :). Samalla tavalla voisin (jos viitsisin) olla surullinen ja vihainen esimerkiksi niistä järkyttävistä ulkonäköpaineista ja huorittelusta, mitä suomalaiset koulukaverini joutuvat kestämään.. Eli ristinsä kullakin, sanoisin.

    • Eeva Kolu 20.5.2015 at 1:22

      En ole surullinen tai vihainen sen takia, että joku on muslimi(nainen). Tulin surulliseksi siitä, että jonkin jumalallisen paikan kauneus ja upeus ja sen aikaansaama kokemus ei kuulu tasaveroisesti kaikille. Olisin hermostunut ihan yhtä paljon jos kävisin Notre Damessa ja näkisin että toisten pitää jäädä eteiseen sillä välin kun toiset saavat katsella korkeita kattoja ja alttarimaalauksia.
      Sitä en väitä enkä luule etteikö elämä musliminaisena voisi olla hyvää ja onnellista, en vaan ymmärrä tiettyjä asioita.

  • Laura - Urbaani viidakkoseikkailijatar 20.5.2015 at 1:59

    Istanbul on ihana ja taianomainen. Se yllättää ja ylittää odotukset. Kaupungissa on jotakin kaikille aisteille. Totta puhut myös sinisestä moskeijasta, yleensä en kirkkoja ja moskeijoita jaksa kauheasti kierrellä, mutta se on yksi kauneimmista koko maailmassa. Istanbulissa on pieni palanen montaa eri Euroopan ja Aasian kaupunkia, täydellinen sekamelska kaikkea siis. Ja tuo rappioromantiikka on yksi kaupungin kiinnostavista asioista, kontrastit tekevät siitä kiinnostavan.

    • Eeva Kolu 20.5.2015 at 4:47

      Kyllä, Istanbul on nimenomaan sekoitus kaikkea, varsinainen tilkkutäkki, ja viehätys on just siinä!

  • Muslimi 20.5.2015 at 3:40

    Hei, ehkä syyni käydä moskeijassa (kyllä, olen käynyt rukoilemassa myös Sinisessa Moskeijassa) ovat erilaisia kuin sinulla. Minua ei esimerkiksi kyseisessä moskeijassa häirinnyt oikeaoppinen rukoilutila, en ollut siellä arkkitehtuuria varten. Jos joku häiritsi niin turistit.

    • Eeva Kolu 20.5.2015 at 4:46

      Aivan varmasti ovat erilaisia, tietenkin. Monille tila on tärkeä osa jumaluuden läsnäolon kokemusta – ei kai maailma muuten olisi täynnä hienoja ja valtavalla työllä ja rahalla rakennettuja kirkkoja, moskeijoita ja temppeleitä. Monille sillä arkkitehtuurilla siis on väliä, ja siksi on minusta harmillista, että se ei kuuluisi samalla tavalla kaikille. En yritä mitenkään saada sinua olemaan kanssani samaa mieltä, kunhan nyt vain avaan ajatuksiani 🙂

  • Tilli 20.5.2015 at 4:02

    Aivan upeita kuvia! Olen Istanbulista kuullut paljon hyvää ja kaunista, kiitos kun toit sen taas mieleeni! Seuraavaksi tosin on matkustusvuorossa Sisilia, sitten ehkä Kroatia, mutta jospa Istanbul olisi listalla heti seuraavana 🙂

    • Eeva Kolu 20.5.2015 at 4:47

      Kiitos Tilli! Sisiliasta haaveilen minäkin, nauti matkasta ja tuu kertomaan parhaat tärpit 🙂

  • pir 20.5.2015 at 6:47

    Kiitos Eeva, että veit mut tälle lumoavalle retkellä kirjotuksellasi. Kävin ensin katsomassa olenko saanut viestiä poikaystävältä, joka on reissussa. En. Sitten päätin tsekata sun ”kuulumiset”. Ihanasti kerroit kuin kaverille, niin osasit välittää (taas) tunnelman. Sun pitäis kirjoittaa matkailusivuille ja ties minne, lukisin ja matkustaisin…Vai kirjoitatkin varmaanko välillä? Ehkä tämänkin reissun puitteissa?

  • Anneli-Istanbuliin rakastunyt! 21.5.2015 at 6:43

    Kiitos Eeva julkaisustasi! Olen käynyt monta kertaa Istanbulissa ja aina yhtä ihana palata sinne. Viimeksi olin huhtik. lopulla ja tulppaanit kukkivat eri väreissä kauniina.Seuraava reissu sinne on lokakuussa jota nyt jo odotan. Olen myös lukenut Orhan Pamukin kirjan Viattomuuden Museo ja käynyt myös siellä museossa.

  • murat 21.5.2015 at 10:07

    Kiitos!Olet kuvailet kauniisti sanottuna mun lapseuden kotini

  • nm 21.5.2015 at 10:19

    Huh, itsellä taas on täysin päinvastaiset kokemukset Istanbulista!

    Kokemukseen vaikutti tosin suuresti se että kävin siellä tammikuussa eli sesonkiajan ulkopuolella. Päällisimmäksi tunteeksi jäi mieletön alakulo ja surkeus, sillä koko paikka elää niin suuresti turismista. Noin talviaikaan kaikkialla oli täysin autiota, ravintolat ja kahvilat huusivat tyhjyyttä ja ihmisetkin näyttivät enimmäkseen vihaisilta. Kuulin eräältä paikalliselta että talvisin rahan saaminen tekeekin tiukkaa, joten sillä ei kauheasti hurrata. Yksin matkaavana naisena sain myös kokea ihan räikeetä seksuaalista häirintää kun eräskin myyjä kävi suoraan käsiksi 😐 Eikä siis todellaka millään pienellä käsikopelolla vaan tavalla joka sai huolestumaan siitä pääseekö ehjin nahoin takas hostellille.

    Vannotin etten enää ikinä astu jalallakaan kyseiseen kaupunkiin…

    • manderley 21.5.2015 at 7:39

      Todella harmillista, että sait kokea seksuaalista häirintää, mutta en silti tuon takia kääntyisi kokonaista kaupunkia vastaan. Kyllä kaikkialla on myös niitä hyviä ihmisiä, ja tuo alakulokin oli ihan ymmärrettävää tilanteen huomioonottaen, ei niinkään asia jonka kannattaisi antaa vaikuttaa negatiivisesti kokonaiskuvaan kaupungista. Suosittelen lämpimästi paikallisopasta (esim. sohvasurffauksen kautta), joka varmasti osaa neuvoa paikkoja, joissa tuntee olon mukavaksi. Tai sitten on keskusteluseurana, jonka kautta oppii paikalliskulttuuria (myös sen huonoja puolia).
      Terv. lukuisista huonoista kokemuksista selvinnyt

    • Laur 31.5.2015 at 9:55

      Avasin kommenttipalstan hieman hämmentyneenä, sillä oma kokemukseni Istanbulista 1,5 vuoden takaa ei ollut yhtä maaginen kuin Eevan kokemus. Halusin nähdä oliko kommenteissa yhtään minun kaltaistani kokemusta.

      Olin matkalla poikaystävän kanssa, joten häirintää en kokenut ja matka ei ollut superikävä. Olin jostain syystä pettynyt Istanbuliin, minusta sieltä puuttui se 1000 ja yhden yön taika, jota kuvitelmissani odotin, selkeästi virheellisesti. Ja minua vaivasi suuresti koko reissun ajan paikallisten naisten puute katukuvasta ja kaupungin rappio. Hienoa, että tämä kaupunki koetaan maagiseksi. Se on Euroopan turismikaupungeista top3:ssa ehkä syystäkin, mutta en itse ymmärtänyt ollenkaan syitä. Mutta kaupunki herätti minut tutkimaan syitä Turkin nykytilanteeseen ja etenkin entisen suurmaan rappioon. Minuakin hämmensi suuresti raunioituneet luksushuvilat Bosporinsalmella! Kuinka näin on voinut tapahtua?!

      Ps. Rappioromantiikka sinällään kiinnostaa, sillä mäkinen ja rappeutunut Lissabon on taas paikka jonne haluaisin palata milloin vain!

  • Mari 22.5.2015 at 6:24

    Orhan Pamuk -kommenttien innoittamana on pakko hehkuttaa että on meillä ihan mieletön kotimainenkin kuvaus Istanbulista, Waltarin Mikael Hakim! Kuvaus on yli viidensadan vuoden takaisista ajoista mutta silti täydellisen lumoava 🙂 Ite ahmin sen lukioikäisenä parikymmentä vuotta sitten ja juuri tänä keväänä innostuin lukemaan uudestaan. Eka kerrasta asti on haaveissa ollut nähdä kaupunki livenä ja nyt se haave on varmaan pakko toteuttaa, niin inspiroiva oli tämä sun kuvaus yhdistettynä tuoreessa muistissa oleviin Waltarin maalailuihin!

  • Marit 23.5.2015 at 9:02

    Jos tykkää Istanbulista niin suosittelen myös Belgradia! Siitä tuli mulle mieleen Istanbul: vanhoja (rapistuneitakin) taloja, Kouvola-arkkitehtuuria ja välimerellinen tunnelma – keskellä viikkoa klo 23 opettajana työskentelevä serbialainen kaverini ehdottaa että mennään kaupungille kävelemään & kahville… eikä oltu ainoita! Istanbulissa tuli mieleen italialaiset ja ranskalaiset vasemmisto/boheemikuppilat. Meitä oli reissussa 2 blondia naista eikä tullut mitään huutelua, Italiassa taas koko ajan. (yksi vaalea, yksin liikkunut suomalainen taas sai huuteluita – riippuu ehkä missä liikkuu). Mentiin lautalla Aasian puolelle Üsküdariin, siellä ei puhuttu englantia mutta tosi ystävällistä asiakaspalvelua paikallisissa kaupoissa. Istuttiin suihkulähdeaukiolla evästauolla ystävällisten pappojen vieressä, jotka lähtiessään moikkas meille 🙂 Istanbulissa ihaninsta oli se Üskûdar ja Galata-sillan kalastajat sekä sillan alapuolen kalaravntolat (joista näköalana roikkuvat siimat&ilmaan nousevat saaliit) 😀

  • Marit 23.5.2015 at 9:07

    Lukuvinkki 1 : Mika Waltari ”Lähdin Istanbuliin” (luin tätä ko. matkalla, kuvaa matkustamista sodan jälkeisessä Euroopassa ja Waltari muistelee millainen Istanbul oli 20-luvulla)

    Lukuvinkki 2: Yrjö Kokko ”Hyvän tahdon saaret” (Pessin ja Illusian kirjoittaja viettää 50-luvulla vuoden Kanariansaarilla tutkien paikallista luontoa ja kulttuuria. Mukana myös 18-vuotias tytär, joka osallistuu paikallisten englantilaisasukkaiden seurapiirielämään lainatussa tanssiaispuvussa jne. Kuten Waltarilla: kuvausta matkustamisesta kylmän sodan aikaisessa Euroopassa )

  • aava 24.5.2015 at 7:16

    Eläväinen ja hieno kirjoitus uskomattomasta kaupungista. Käynyt kaupungissa kolmesti sekä loman että työn merkeissä ja saanut tutustua kaupunkiin paikallisten opastamana. Samaa rappioromantiikkaa löytyy Lissabonista.