Kävelin viime viikolla kaupassa ison, ihanantuoksuisen hyasinttirykelmän ohi ja huokaisin syvään. Ajattelin samaa kuin aina: voisinpa mäkin aina jouluna ostaa noita, mutta kun olen allerginen…
… paitsi että tällä kertaa tuota ajatusta seurasi toinen ajatus: hetkonen, siis miten niin olen allerginen?
Aloin miettiä, että hyasinttiallergiastani ei ole itse asiassa mitään muita todisteita kuin se, että minulle on ehkä neljävuotiaana sanottu, että meillä ei voi olla kotona jouluhyasintteja, koska meitä oli kotona kaksi allergikkoa.
Aika moni asia on muuttunut siitä, kun olin neljä. Nykyään esimerkiksi ymmärrän, miksi ihmiset juovat kahvia, enkä saa enää maitorupia polvitaipeisiin. (No, joistain asioista olen yhä samaa mieltä: kissat ovat epäilyttäviä, ja se pää-olkapäät-polvet-peppu-biisi on edelleen helvetin rasittava.)
En tiedä olinko itse edes silloin lapsena hyasinteille allerginen vai oliko kyseessä vain varotoimenpide. Tätä käsitystä olen kuitenkin kantanut mukanani totuutena koko tähänastisen elämän.
Tämä oli jotenkin pysäyttävä juttu. Mitäköhän kaikkia muita ”totuuksia” sitä raahaakaan vuodesta toiseen mukanaan, lainkaan kyseenalaistamatta?
Uskomuksia itsestään, muista ihmisistä ja maailmasta. Uskomuksia, ei totuuksia, vaikka niitä sellaisiksi luuleekin. Kaavoja ja tapoja, jotka olivat joskus hyödyllisiä, mutta eivät enää palvele ketään. Sukulaisten tai opettajien tai treffikumppanien sivulauseessa heittämiä kommentteja, jotka muuttavat sielun sopukoihin asumaan ja muuttuvat haavoiksi, joista haluaa pitää tiukemmin kiinni kuin niistä haluaa parantua.
No kun se nyt vaan on näin. Entä jos ei olekaan? Siinäpä mietittävää ensi vuoden jokaiselle päivälle.
Päätin kokeilla onneani ja latasin hyasintit ostoskoriin. Tuossa ne ovat nyt viikon kököttäneet ikkunalaudalla ja sohvapöydällä, ovat puhjenneet kukkaankin.
Ja jep, arvasitte oikein – ei ainoatakaan allergiaoiretta. Vain huumaava tuoksu koko yksiössä.
Katos vaan, vanhojen totuuksien kyseenalaistaminen saatetaan palkita…
Minulla on kotonani kaksi kolmen hyasintin asetelmaa ja joka aamu sellainen onnentunne vyöryy ylitseni, kun saan herätä niiden tuoksuun. Meillä lapsuudenkodissani ei ollut koskaan jouluisin amarylliksia eikä joulutähtiä, mutta hyasintteja aina.
Ihanaa, hyasintintuoksuista joulunaikaa ihanalle Eevalle!
Tuo on just se, mistä kukissa on kyse. Hyvin sanottu, Olga 🙂
Heips, tämä on ihan muuta kuin hyasinteista, mutta googlettelin baileyskakkuohjetta ja tuli vastaan reseptisi marraskuulta. Miten monelle tuo kakku suurin piirtein riittää? Ja voikohan kaiken baileysin kiehauttaa (vaikka aikamoista tuhlausta) jotta kakkua voi lapsetkin ja muut holittomat syödä?
Alkoholin haihtuminen kestää kauan ja nesteen pitää kunnolla kiehua (ks. esim. http://whatscookingamerica.net/Q-A/AlcoholCooking.htm). Baileys on luultavasti silloin jo aika pilalla, suosittelisin korvaamaan jollain mulla..
Heippa, minäkään en suosittelisi Baileysin kiehuttamista, se on kuitenkin kermalikööri, joten en osaa sanoa mitä sille tapahtuu pitkään kuumentaessa. Lisäksi alkoholin vieno maku taittaa kakusta sopivasti makeutta pois 🙂
Olen allerginen miltei kaikelle – siksi kerran vuodessa uhmaan tätä ikävää tosiseikkaa ja kokeilen ’jos se allergia vaikka olisi kadonnut’. Valitettavasti pähkinät, valkoviini ja omenat ovat edelleen kielletyllä listalla.. tosin ah sitä usein kovin lyhyttä ja nautinnollista allergiattomassa illuusiossa vietettyä hetkeä kun napostelen kiellettyjä herkkuja.. epipen tosin on aina toimintavalmiudessa, onneksi sitä ei ole tarvinnut ikinä käyttää.
Voih kurjaa, tsemppiä allergisen elämään – eikä sitä tiedä, voihan asiat vielä jonain päivänä oikeasti muuttua 🙂
Siis nyt on olemattoman hyasinttiallergian vuoksi pakko jakaa omat samantyyliset kokemukset:
Rakastan vaalean leivän pehmeintä sisäosaa, enkä useinkaan tahdo varsinkaan kylläisenä syödä kuivaa kuorta (ellei se ole superrapsakkaa). Vuosia kärsin huonoa omaatuntoa muistaen lapsuudessa kuullut äitini moitinnat siitä kuinka kuori oikeastaan on leivän terveellisin osa. Ah sitä riemua ja huijatuksi tulemisen tunnetta kun muutama vuosi sitten tajusin, että kuorihan on oikeastaan ihan samaa taikinaa kuin se pehmein sisuskin 😀
Rentouttavaa ja hyasintin tuoksuista joulua!
Hahaha, tuli ihan nauru tätä lukiessa! Loistava havainto 😀 Hyvää joulua! x
Valehtelematta joulun yksi parhaista asioista on hyasintit. Rakastan niitä <3 Ostaisin niitä ympäri vuoden, jos niitä sais!
Kyllä! Toisaalta tuo tekee niistä vielä erityisempiä, että ne liittyvät niin vahvasti jouluun 🙂
Mulla on käsitys, että ne liittyisivät lähinnä suomalaiseen jouluun. Englannissa niitä kasvoi joukoittain kukkapenkeissä nimenomaan keväällä. Hyvää joulua.
Meillekin hyasintin tuoksu on aina merkinnyt joulun tunnelmaa. Muutamina jouluina sisustuksellisuuspuuskissa suosin joulutähteä, mutta se ei tuo tuoksua. Tänä vuonna ensimmäisen hyasintin avautuessa koira alkoi oksennella ja itselleni tuli valtaisa päänsärky, ja vasta pari päivää myöhemmin tajusimme hyasintin syypääksi. Harmillista ja omituista, ehkä äitiys herkisti minut tuoksuinkin. Koiraraasukin tervehtyi sopivasti joulukinkulle!
Voi kurjuus! Onneksi on kaikkia muitakin ihania joulukukkia, jotka ovat armollisempia hajusteherkille 🙂
Tänä vuonna ymmärsin ensimmäistä kertaa kyseenalaistaa kaiken sen, mitä olin omilta vanhemmiltani oppinut. Rakastan vanhempiani, ja ymmärrän kyllä että he rakastavat minua, mutta nyt olen myös tarpeeksi kasvanut ymmärtämään, etteivät he ole viisaimpia kaikissa maailman asioissa. Että itseasiassa hekin ovat aika hauraita ja erehtyväisiä. Ovat tehneet tiettyjä valintoja ja ehdotuksia ainoastaan rakkaus minuun sydämessään. Ja sekös jos mikä on raastavinta. Kun yrittää itse saada selkoa että ostaako hyasintteja vaiko ei, mitä sitä minä tässä elämässä haluan.
Kaikkea hyvää jouluun ja uuteen vuoteen 🙂
No just näin! Se vasta onkin oikea matopurkki kun alkaa miettiä, mitä kaikkea on kotoa oppinut ja ”oppinut”. Varsinkin liittyen työhön, rahaan, ihmissuhteisiin ja ylipäätään siihen millainen paikka maailma on. Enkä tarkoita edes mitään traumaattisia huono vanhempi -juttuja vaan nimenomaan myös niitä, jotka on kaikella rakkaudella ja huolenpito mielessä iskostettu päähän. Niitäkin on ihan hyvä tarkastella välillä kriittisin silmin 🙂 Hyvää joulua!
Lapsuudesta jäänyt trauma, uppotukit. Vene ei siis uppoakaan, jos osuu vahingossa uppotukkiin 🙂 Rauhaisaa ja hyasintintuoksuista joulua Eevalle!
Musta on ihanaa että ihmisten elämät on niin erilaisia, että tämäkin on ollut jollekulle validi pelko 😀 Hyvää joulua!
Sekään ei pitänyt paikkaansa, että Hannelella ei ole mitään suuntavaistoa. Kun vuosia toisen perässä kipittäminen päättyi, rohkaistuin lopulta matkustamaan myös yksin. Euroopan suurkaupunkeja nyt useamman vuoden kolunneena tiedän, että jos hetkellisesti kartalta tipunkin löydän kyllä reittini lopulta mitä parhaiten. Sitäpaitsi aika usein juuri pienoinen eksyminen on parasta! Ihanaa joulua!
Haha tää on mahtava, koska mulla on tuo ihan sama kokemus! Tai siis, suuntavaistoni ON ihan surkea, mutta ihan hyvin mäkin olen sitten lopulta aina pärjännyt kun on vaan pakko 🙂
Hahaa tää on niin parasta. Lapsuudenkodissa hyasintteja ei ikinä ostettu koska kuulemma ”ne haisee niin pahalta”. Ehkä munkin pitää tästä suunnata kukkakauppaan ja selvittää mikä se totuus oikeesti on
Kannatan! Tuoksu ei tosin varmastikaan ole kaikkien mieleen, mä tykkään kaikista vahvoista kukkamummo-tuoksuista 😀
Nuoriso-ohjaaja ennusti teini-ikäiselle: ”sinusta tulee hyvä vaimo, mutta paska äiti”, kummastakaan ei ole vielä kokemusta mutta vuosikaudet uskoin asian mukisematta. Hullua.
Siis mitääää, ihan kauheeta, että joku sanoo nuorelle noin! Mutta uskon että meillä kaikilla on tuollaisia oletuksia itsestämme, tuli ne sitten itseltä tai ulkopuolelta, joita vaan pitää totuuksina ennen kuin tosissaan alkaa jonain päivänä miettiä että hetkinen… Hyvä että hiffasit, että asian ei tosiaankaan tarvitse olla noin 🙂 Hyvää joulua!
Hajusteherkille vinkiksi, että valkoisessa hyasintissa on miedoin, toisinaan liki olematon, tuoksu.
Hyvä vinkki!
Toinen hyvä vinkki hajusteherkille on laittaa hyasintit ikkunalasien väliin (jos on leveyttä tarpeeksi). Viihtyvät hyvin viileässä ja näyttävät ihanilta ilman tuoksua 🙂
Eikä, ihanaa! En tajunnut tätä. Menen heti ostamaan ja eiku ikkunalasin väliin. t. astmaatikko
Jänniä uskomuksia ja ajatuksia sitä mielessään ihan huomaamatta kanteleekin, vaikka niiden totuusarvo olisi lähellä nollaa! Itsekin pohdin viikko sitten blogissa kieltoajatuksia, jotka eivät ihan aina olekaan elämänhallintaa helpottavia. 🙂
Ihana kirjoitus. Josta muistui, että minä itsekkin takerrun liikaa asioihin, jotka joku on joskus vuosia sitten laukonut ”totuutena” ja se asia, että hyasintteja pitää ostaa tähänkin (joulu)kotiin.
Ihanaa Joulua!
Rakastan itse hyasintteja, ja ostankin niitä heti kun ekat saapuu kauppoihin. Olen tainnut jo 6kpl ostaa tänä sesonkina, hupsii, ei haittaa. Mulle kävi tälläinen samanlainen kyseenalaistamisjuttu muutama vuosi sitten sipulin kanssa, inhosin muka sitä koska en siitä lapsena pitänyt mutta sitten maistonkin ja eihän se nyt niin kamalaa ollutkaan 😀 Luulen myös että inhoan oliiveja, täytyy nekin maistaa vielä jotta tiedän olenko oikeassa.
Mä luulin et hyasintit on pääsiäiskukkia! Meil oli niitä joskus lapsena mut sit ei enää ostettu ehkä just allergian tai mun isän hajuherkkyyden takia. Mulla ei oo kyllä ikinä ollu itelläni mitään intohimoja niihin nii ehkä vältän niitä jatkossakin 😀 hyvää joulua!
Kissatko epäilyttäviä? Hmph, epäilyttävää!
Ei ole joulua ilman hyasintteja! Niistä tulee joulun tuoksu. Odottelen malttamattomana, että omani avautuvat. Hyvää Joulua Eeva! Kirjoituksesi ovat ihania!
Ihanaa ja rentouttavaa joulua! Kiitos blogistasi. 🙂
Azoreilla kasvaa keltaisia ginger lily-kasveja, joiden tuoksu muistuttaa kovasti hyasintin tuoksua. Eikä kyse ole edes sipulikukasta, vaan kasvilla on maavarsi, inkiväärin tapaan.
Vuorilla vaeltaessa tuoksu on aivan huumaavan ihana!
Tänä vuonna ostimme äidin kanssa hennon vaaleanpunaiset hyasintit. Ah, tuoksua ja iloista väriä! Valkoiset kukat ovat ehkä tyylikkäämpiä, mutta pidän kai liikaa väreistä välittääkseni siitä.
Ihanaa joulua sinulle, Eeva! Blogisi on ollut minulle pakopaikka oman työntäytteisen, joskin rikkaan arkeni keskellä, erityisesti tänä vuonna. On niin ilo lukea tekstejäsi. Kiitos, että kirjoitat!
Jotkut hyasintit aka hajusintit tuoksuu voimakkaammilta kuin toiset. Itselläni nököttää sininen ja vaaleanpunainen ikkunalaudalla, tuntuu kuin ne ei tuoksuisi miltään mutta lapsuudesta muistan erään hajusintin joka tuoksui niin voimakkaasta että samassa huoneessa oleminen sen kanssa laukaisi hirveän päänsäryn ihan jokaiselle. Se muutti sitten parvekkeelle. 😀 Hyvää joulua lukijoille ja bloggarillekin!
Ihanaa että olet saanut pitää kukat! Meilläkin yksi valkoinen hysari möllöttää asetelmassa ja onnellinen siitä olen! 🙂 Hyvää Joulunaikaa!!
Itselleni kävi toisinpäin. Äitini herkkyyden takia ei meillä ollut hyasintteja kotona. Tänä vuonna sain miehen sukulaisilta sellaisen ja laitoin vain olohuoneen pöydälle. Mutta kyllä se vaan kutitteli kurkkua ja yskitti yöllä, joten roskiin päätyi hyasinttiparka parin päivän jälkeen.
Minulla on ollut vähän sellainen lapsuus, että olen kyseenalaistanut kaiken vanhemmiltani oppimani, niin siksi ei tule mieleen mitään erityistä. Jotenkin en halua päätyä sellaiseksi kuin vanhempani, niin en sitten usko heidän hassuihin uskomuksiinsakaan. Esimerkiksi joulun voi mielestäni jokainen viettää ihan itse haluamallaan tavalla. Ei sen tarvitse olla sellainen kuin jollain toisella. Käyn toki heidän joulussaankin vieraana joka vuosi, mutta oma jouluni on ihan erilainen 🙂
Kuten esimerkiksi sellainen totuus kuin ”minä olen surkea matematiikassa. En osaa laskea ja piste”. Pieni kyseenalaistus ja nykyään lääkelaskut sujuvat;)