Terveiset Turusta! Piipahdin siellä viikonloppuna yhdistetyllä työ- ja hupireissulla. Ilma oli lämmin, kadut kuivat ja syrän keveä.
Turkuun oli taas tullut vaikka ja mitä. Iski dilemma: käydäkö läpi kaikki vanhat suosikit, joita on ollut ikävä, vai kokeillako jotain kaupungin uutuuksista?
Kuvassa yksi itselleni uusi tuttavuus: Ruissalon Avelia, joka on yhdistetty kahvila ja sisustuskauppa.
Oli ihana päästä syömään Turussa. Olen sanonut tämän ennenkin ja sanon jatkossakin niin kauan kun mikään ei muutu: Turun ravintolaskene voittaa Helsingin mennen tullen. Siellä osataan paikat, joihin voi mennä syömään oikeasti rennosti. Helsingissä on jotenkin ihan liikaa piiperrystä minun makuuni (vaikka kukaan ei tietenkään myönnä piipertävänsä).
Testasin Kauppahallin kehutun La Victorian tacot (ja tamarindi –agua frescan!), jotka olivat kyllä oikein mainiot. Muutenkin oli ihanaa nähdä, miten kauppahalli oli remontin jälkeen herännyt ihan uudella tavalla eloon. Kuhina kävi ja La Victorian lisäksi siellä näytti olevan muitakin kiinnostavia uusia ruokapaikkoja.
Mutta toki päädyin myös vähän puolivahingossa vanhaan suosikkiini Tintåån. Eikös ole muuten aika näpsäkkä sisustusidea tuo viinipullosta leikattu tuikkulyhty?
Olin yötä Radissonissa, ja se olikin melkoinen trippi… nimittäin olen ollut siellä monta vuotta kerroshoitajana opiskeluaikoina. Olen todennäköisesti pedannut kymmeniä tai satoja kertoja juuri tuonkin kuvan sängyn, jossa nyt nukuin. Tuntui jotenkin ihan väärältä ja odotin koko ajan milloin esimies ryntää sisään ja huutaa että Eeva, sängyt on asiakkaille, ei sinun päiväuniasi varten. (Oli pakko kurkata sisään siitä ovesta, jossa luki Staff only. Muistoja, muistoja…)
Eräänlainen ympyrä sulkeutuu – teen jälleen duunia Radissonille, tosin tällä kertaa kirjoitushommia. Mutta arvatkaapa, välillä vähän ikävöin kerroshoitajan duuneja. Se oli ihanan konkreettista hommaa. Sotkusta luotiin siisteys, ovi perässä kiinni ja se oli siinä. Eikä tarttenut paljon salilla käydä. Vaikka työkavereiden kanssa maristiin ja ruokatunnilla täytettiin lottolappuja niin oikeasti tykkäsin siitä työstä.
Perinteikkäät blinijuhlatkin osuivat lauantaille. Aiemmista vuosista oppineena osasin kieltäytyä snapseista ja ilta päättyi osaltani varsin sivistyneesti – tai siis niin sivistyneesti kuin mikään nyt voi päättyä jos stereoista kajahtaa Nicki Minajin Anaconda...
Tämä tyyppi oli ihan entisensä. Bileissäkin kannattaa jättää takki naulakkoon, ellei halua että villakangastakin koostumus on jatkossa 10 % länsiylämaanterrierinkarvaa.
Kiitos Turku, oli kiva nähdä!
Kiitos tästä ihanasta – jälleen kerran. Tuli hyvä mieli niin blineistä, Turusta kuin koirastakin. Meillä asuu märyäkoira. Kaikki kankaat, jotka sattuvat unohtumaan lattialle töihin lähdön jälkeen, ovat muovautuneet mytty-igluksi, josta pilkistää nakin takamus. Farkut, takit, treenipaidat. Pitäisi oppia siistimmäksi. Tai opettaa koira viikkaamaan.
Ihanaa viikkoa sinulle Eeva! Vitsit mä tykkään sun blogista.
Kiitos kommentista Tiinamarinaa, ihanaa viikkoa sulle kanssa! Kerro heti kun koira oppii viikkaamaan, lähetän meidän oman teille oppiin 😉
I will let you know. Ja voi hyvä ihme – märyäkoira. En ehkä ihan syyttä ole silmätutkimuksissa 😀
Moikka!
Ihastuin blogiisi jo pari vuotta sitten. Silloin asuin Tampereella ja ihailin aina sitä kuinka saat kotikaupunkisi, Turun vaikuttamaan niin viihtyisältä paikalta. Vuosi sitten muutin Turkuun ja voin todeta, että olet ollut Turun suhteen aivan oikeassa!
Kävitkö Tiirikkalassa? Se on myös aivan ihana uusi kahvila joen rannassa Artekin vanhan liikkeen tiloissa 🙂
Joo kävin, Tiirikkalasta on tulossa vielä oma postaus 🙂 Kiva kuulla, että olet viihtynyt Turussa!
Oih, mikä postaus! Täällä kaukana kotoa ulkomailla Turku-ikävää potiessa on ihana lukea blogipostauksiasi. Osaat niin hyvin tuoda Turun kaikki parhaat puolet esille. Ja Tiirikkala kyllä ansaitsee oman juttunsa, odotan innolla :—) Tackar kära Eeva!
Turku on kyllä huippu! 🙂
Tiedätkö, mistä nuo blinijuhlien puiset ”lautaset” on hankittu?
Aurinkoista viikkoa! 🙂
Heippa, ne on mun entisen poikaystävän tekemät 🙂
Niinpä tietenkin eli niitä ei voi ostaa mistään 🙁
Hienot joka tapauksessa! 🙂
Hei mahtavaa, en ole vielä ehtinyt La Victoriaa testata, mutta nyt voi hyvin mielin mennä, kun asiantuntija sitä suosittelee. 🙂
Joo, hyvät oli maut! Mutta ei kannata mennä jos on kovin kiire, jonoa oli 🙂
ei vitsit, oon kanssa ollut aikaisemmin hotellissa kerroshoitajana ja muistelen niitä aikoja tosinlämmöllä. Homma, jossa näki heti työnsä jäljen, sai ihan vahingossa hien pintaan ja oppi vaihtamaan lakanoita supertahdilla. En usko, että se taito unohtuu koskaan 🙂
Huomenna suuntaan työmatkalle Turkuun pariksi yöksi eli nämä vinkit olivat tarpeeseen. Kiitos kivasta blogista!
Haha, niin totta! Meikäläiset osaa kyllä pedata sängyt salamana – aina turhauttaa kattoa kun ei-entiset-tai-nykyiset-kerroshoitajat säheltää sen asian kanssa ja aikaa kuluuuuuuuu… ;D (Laitan vieläkin aina lakanat kaappiin väärinpäin käännettyinä!)
Tästä on ehdottamasti saatava tutoriaali, jotta meillä säheltäjilläkin on mahdollisuus kehittyä lakanarumbassa!
t. ei-entinen-tai-nykyinen-kerroshoitaja-mutta-porrassiivoojana-muita-niksejä-oppinut
N I C K I !
mutta sitä tulin huutamaan että tuo meikkikuva on hienoin foto, jonka oon nähnyt moneen päivään. upee!
TSANELIT TISKIIN!
Tyypillistä westie-käytöstä, meilläkin mennään aina käärölle vaatteiden tai laukun päälle. Siinä voi unissaan nuuskutella tuttuja hajuja 🙂
Niin, Turku on ihana ja Turun ravintolat samoin! Mutta minne mennä syömään kavereiden kanssa rennosti ja leppoisasti sunnuntaisin Helsingissä? Ei siis brunssille vaan syömään. Ne kaikki ihanat paikat tuntuu olevan Turussa. 🙂
Haha, tota mä olen miettinyt siitä asti kun muutin Helsinkiin!
hei huomasin eilen kun kävelin kotiin että ainakin se korkeavuorenkadun italialainen oli auki (ja täynnä), samoin se kiinalainen (täynnä) ja juuri (täynnä myös). samalla kun kaikki muut espan ja korkkarin ravintolat loisti pimeydellään. ihanaa että ainakin nuo oli siis auki ja kaikki täynnä iloisia ihmisiä.
Oi Turkua. Minulle kävi uutena vuotena niin, että näin Turun taas kiehtovana ja kauniina melkein viidentoista vuoden tauon jälkeen. Aiemmin se on ollut vain ”yhhyh, takaisin en muuttais, äkkiä pois täältä”. Ei se ole tainnut kuitenkaan kaupungin vika olla, omaa nuoruuttani olen yrittänyt karistaa. 😀 Olen miettinyt, että pitäisi ottaa Turku takaisin haltuun, aloitan näillä vinkeilläsi.
Olen ihan tosi fiiliksissä uudesta blogistasi. Olet jo käsite kaverieni keskuudessa. Kesken työpäivän saattaa tulla mm. tekstiviesti: ”Lue uusin Kolu. Heti.” Kiitos siis teksteistäsi, kuvistasi, ajatuksistasi, asenteestasi. Sulla pitäisi olla oma aikakauslehti.
Voi kiitos, ihana kommentti! Ja täytyy vielä sanoa, että vaikka itse rakastin kovasti Turkua silloin 10 vuotta sitten kun sinne muutin niin onhan se kaupunkinakin muuttunut ihan hirveästi! Ei siellä silloin vielä ollut läheskään niin paljon kaikkea kivaa kuin nykyään 🙂
Käytiin tossa viimeviikolla Gagguissa (kävitkö sielä?!) Ja yksi seurueemme leideistä ihasteli heidän tapaansa käyttää kauniita laattoja lasinalusina. Siinä sitten kilpaa huokailtiin, että eikös se ollut Eeva kuka tämänkin trendin aikoinaan loi. Joten kerro, olitko se sinä, vai valtasiko hetkellinen kummakohtaus meitä?
En kyllä voi ottaa tuosta kunniaa 🙂 En käynyt tällä kertaa Gagguissa mutta siellä olen kyllä käynyt aiemmin. Kiva paikka.
Hauska kuulla, että sinäkin olet ollut kerroshoitajana! Itse olen sitä hommaa tehnyt jo seitsemän vuotta opintojen ohessa (no joo, opinnot on vähän venähtänyt). Toivottavasti kohta pääsisi jo oman alan hommiin. Vaikea uskoa, että tätä työtä voisi tulla ikävä… mutta toisaalta, onhan se aika yksinkertaista, ei tarvitse paljon aivoja rasittaa eikä tosiaan illalla lenkille lähteä.
Toivotaan, että oman alan töitä löytyy! Todennäköisesti tulet vielä joskus muistelemaan hyvillä mielin kerroshoitaja-aikoja, kukaan ei ole yhtä tehokas ja nopea siivoamaan kuin (ex-)meikäläiset 🙂
No eikä! Tiesitkö, että lukioidesi ja sinun välillä on alitajuinen yhteys? Kävelin eilen, pienen tauon jälkeen, keskustassa, täällä Turussa siis, ja jotenkin seesteisesti jostakin tuli yhtäkkiä ajatus: ei ole Eeva vähän aikaan käynyt Turussa (olin aivan varma, että et jättäisi kertomatta meille jos kävisit 🙂 ), olisi aika…tai jotain, (ajatukset ei titenkään tule noin selvinä lauseina), ja kappas, tuntu ihan maagiselta kun näin postauksen otsikon :).
Se on just näin – kaikenlaista maagista ja jännää tapahtuu koko ajan, kun muistaa olla kuulolla 😉
mäkin olin radissonissa kerroshoitajana, tosin helsingissä ja vuosituhannen vaihteessa. olen edelleen sikanopea siivoamaan esim. omat vessani.
Sama täällä – huippuvauhti 🙂
Voih, muillakin on samalla tavalla ikävä kerroshoitajan töitä kuin mulla 🙂 Kiire oli jatkuvaa, mutta tosiaan: ihanan konkreettista hommaa, ja kun työpäivästä selviytyi, sai duunit jättää duuniin. (Paitsi joskus saatoin iltaisin miettiä, että muistinkohan viedä puhtaat pyyhkeet huoneeseen 405.) Lakananvaihto- ja vessanpesuopit ovat tosiaan vieläkin mielessä! Välillä pohdin, että jos en nykyisessä oman alani akateemisessa pätkätyöputkessa löydäkään töitä, pitäisikö hankkiutua taas väliaikaisesti kerroshoitajaksi… Vaikka pöljäähän se olisi.
Mä oon miettinyt ihan samaa, että jos kaikki menee persiilleen niin voin aina hakeutua takaisin kerroshoitajaksi ja olla silti ihan onnellinen 🙂
Asun aika tarkalleen Turun ja Helsingin puolessa välissä. Muutin Helsingistä neljä vuotta sitten ja jotenkin en ole saanut Turusta yhtään kiinni. Aina sitä suuntaa nenänsä itää kohti jos kaipaa suurempaa kaupunkia. Turustakin kyllä tykkään, mutta koska Helsinki on vanha tuttu on sinne helpompi mennä…
Seuraavan kerran hurautan Turkuun!
Turku, voi Turku. Nyt jo kahdeksan vuotta pois olleena ja elämän muualle vakaasti asettaneena en voi kuin huokailla. Turkua on välillä niin ikävä, että itku tulee.
Heippa Eeva, Oli niin kiva lukea tuo kerroshoitaja-muistosi ja toisten lukijoiden kommentit myös! Itse olin aikoinani 7 kesää Tukholmassa eri hotelleissa kerrossiivoojana ja voin myös sanoa, että ne olivat parhaat kesäduunit ever! Tietysti siinä oli tuo Tukholma bonuksena:)! Mutta joo, pussilakanat sujahtaa vieläkin aika nopeesti ja hanat klanssataan yhä edelleen vimpan päälle kiiltäviksi! Ja todellakin aina oli yhtä tyytyväinen, kun sai laittaa siivotun huoneen oven perässään kiinni. Liekö sitten noiden kesien syytä, että aina nykyisin hotellihuoneeseen tullessani teen oma zuumaukseni huoneen siisteydestä:). Mutta toisaalta, tervehdin aina ja joka puolella maailmaa kaikkia ”kolleegoitani”.