Elämä Kulttuuri Ruoka Tyyli

Viime aikojen hyviä

10.10.2015

jutui-(7-of-7)

Nämä mielettömän kauniit kylmät, mutta aurinkoiset päivät. Olen viime päivinä pitkästä aikaa kuunnellut Phoenixin levyä Wolfgang Amadeus Phoenix. Lisztomania on täydellinen aamubiisi, kun kävelee kaupungilla päivän ensimmäiseen määränpäähän. Viime aikoina minua on puhutellut erityisesti kohta

these days it comes
it comes
it comes
it comes
and goes

Just sellaista tämä on viime aikoina ollut. Asiat tulevat ja menevät… ja toisin kuin ehkä joskus ajattelin, siinä ei ole mitään surullista.

jutui-(3-of-7)jutui-(1-of-7)

Taidekirjat, sisustuslehdet, muotilehdet, etenkin kahviloiden pöydillä lojuvat. (Menen vähintään yhtä paljon kahviloihin selaamaan lehtiä ja kirjoja kuin juomaan kahvia. Fleuristessa käyn House&Gardenin – ja toki sen korvapuustin – vuoksi, Kokossa luoen Voguen ja Town & Countryn.)

Ystäväni Mikko oli yhtenä päivänä raahannut kasan vanhoja valokuvakirjoja kirjastosta ja muistin taas, miten tärkeää on välillä katsoa muunkinlaisia kuvia kuin niitä, joita tulee vastaan Instagramissa ja Pinterestissä.

Ja miten virkistävää on tänä klikkien, kissavideoiden ja alati vaihtuvien kohupuheenaiheiden aikakaudella silloin tällöin puhua taiteesta (kyllä, saa lausua thaitheesta pikkurilli pystyssä, ei haittaa). Se on vähän kuin saisi lasillisen raikasta vettä kun on pitkään juonut vain äklömakeaa limpparia.

jutui-(2-of-7)

Tämä asetelma, joka odotti minua sängyllä kun menin ystävän luokse yökylään.  Toisilla on silmää yksityiskohdille, pakko ihailla…

jutui-(4-of-7)jutui-(5-of-7)

Viime aikoina olen pukeutunut kahteen asuun: pooloneuleeseen ja nahkavekkihameesen tai risaisiin farkkuihin ja kasmirneuleeseen.

Neuleesta ja hameesta kysyttiinkin jo yhden toisen postauksen kommenteissa – neule on Second Femalen ja hame Edbladin ja molemmat on saatu Dotsista (joka muuten löytyy nykyään myös Turusta, vink vink). Laukku puolestaan on se sama vanha Zaran ja korut ne samat Pernille Corydonit, jotka minulla on aina.

Viime aikoina tosin Pernillen rannerenkaan viereen on ilmestynyt rumilushirvitys nimeltä aktiivisuusranneke. Sain sen kaveriltani, joka oli saanut sen epämieluisana lahjana. Aluksi tuhahtelin koko jutulle, mutta käytettyäni ranneketta päivän jäin ihan koukkuun! Tavoitteenani on 15 000 – 20 000 askelta joka päivä ja tuo tavoite todellakin vaikuttaa siten että parina iltana olen kiskonut vielä yhdeksän aikaan illalla lenkkareita jalkaan…

jutui-(6-of-7)

Tämä pyörä, joka naurattaa joka kerta kun törmään siihen Fredalla. Se kuuluu kaupungin ihanimmalle karkkikaupalle Roobertin Herkulle, jossa käydessä ei tule edes mieleen että karkin syöminen voisi olla mitenkään haitallista. Jos ostaisi karkkia vain niin hyvän fiiliksen paikasta, ehkä se ei olisikaan…

Mutta viime aikojen PARAS asia on se, että yksi parhaista ystävistäni on muuttanut kadun toiselle puolelle vastapäiseen taloon. Nyt on mentävä, sillä meillä on kohta lähikaupassa treffit. Illalla tehdään quesadilloja ja korkataan skumppa. Miten ihanaa on voida tehdä tällaisia suunnitelmia kahden tunnin eikä kahden viikon varoitusajalla.

Ihanaa lauantaita!

Ihoihme
Aamut

Saattaisit pitää myös näistä

  • laura 10.10.2015 at 8:31

    miten loistava musiikkisuositus, en ois itse bongannu mistään mitään näin hyvin fiilikseen sopivaa. kiitos ihana Eeva! 🙂

    • Eeva Kolu 11.10.2015 at 7:02

      Kivaa! Toi on ihana levy 🙂

  • Anni 11.10.2015 at 6:25

    Hei Eeva! Kysyisin sinulta vinkkiä ihan toiseen aiheeseen liittyen. Olen menossa ensi kesänä naimisiin Turussa , josta mieheni on alkujaan kotoisin. En kuitenkaan tunne kovin hyvin Turun palveluita, joten olisiko sulla vinkkejä hyvistä kampaamoista (joissa mieluiten vielä tehdään myös meikkejä) jossa voisi luottavaisesti heittäytyä vieraan kampaajan käsiin? 🙂 kiitos !

    • Eeva Kolu 11.10.2015 at 7:02

      Heippa Anni! Tiedätkös kaikkien Turun vuosieni ajan kävin kampaajalla Helsingissä tai Tampereella 😀 eli en osaa ikävä kyllä tässä auttaa. Ystävistäni moni kävi 11. Hetkessä, mutta siitä ei siis omakohtaisia kokemuksia. Onnea morsiamelle!

      • Anni 11.10.2015 at 8:12

        Eikä! 😀 ajattelin että jos joltain voi saada varman vinkin niin Eevalta! Mutta tutustun tuohon 11. Hetkeen. Kiitos! 🙂

  • awa 11.10.2015 at 6:49

    Moi Eeva 🙂 Tahdon vain sanoa kiitos. Sun kirjoitukset on tuoneet mulle niin monta kertaa lohtua ja oon saanu niistä henkistä tsemppausta. Silloin ku tuntuu että maailma ahdistaa, on jotenki turvallista palata blogiisi ja -tadaa- yhtäkkiä huomaankin taas arkisten asioiden kauneuden. Luotan enemmän että elämä kantaa. Sulle on suotu sellainen lahja että osaat tuoda iloa monen elämään 🙂 Ihanaa syksyn jatkoa!

    P.S. Rakastan aamuja.

    • Eeva Kolu 11.10.2015 at 7:00

      Kiitos Awa, kommenttisi tuli kuule niin oikeaan saumaan ettet arvaakaan 😉 ihanaa sunnuntaita!

      • Marja 11.10.2015 at 11:30

        🙂

  • p 11.10.2015 at 9:22

    Sama! Lehti on yhtä tärkeä kuin kahvi 🙂 Koin kamalan antikliimaksin yks päivä kun kävin kahdessa kahvilassa, joissa ei ollut lehtiä. Joku voisikin kertoa, missä Turun kahviloissa on paras lehtitarjonta :).
    Taidemuseon kahvilassa vietin hiljattain todella rentouttavan lehdenlukuhetken -ja huomasin myös tuon taiteen virkistävän vaikutuksen näyttelyn puolella. Täytyy varmaan jaksaa kiivetä sinne mäelle useamminkin.

    • Minni 11.10.2015 at 10:41

      gaggui !! 🙂