Mitä vanhemmaksi tulen, sitä simppelimmäksi makuni muuttuu. Olen todennut, että olen yksinkertainen tyttö ja tykkään yksinkertaisista asioista. Kotiruuasta, katukojuista ja rennoista ravintoloista, joissa ei pönötetä.
Tykkään, että syödessä nauru saa raikua ja viini läiskyä pöydälle. Tykkään jutella seuralaisilleni ja heittää tarjoilijan kanssa läppää, en niinkään kuunnella ulkoaopeteltuja vuorosanoja jokaisen punajuuren alkuperästä. Lopuksi tykkään saada laskun, jossa on maksimissaan kaksi numeroa.
En ole juurikaan kiinnostunut hienoista ravintoloista – joista yksikään ei tietenkään myönnä olevansa hieno. Kaikkihan ne ovat rentoja bistrotyylisiä.
Kaipaan usein Turun ravintolatarjontaa. Helsingissä on tosi paljon hienoja rafloja mutta ihan liian vähän sellaisia, joissa uskallettaisiin tehdä oikeasti mutkatonta ja rehtiä, mutta silti laadukasta ja hyvää safkaa. Sellaisia, joihin voisi kävellä ilman pöytävarausta, ja joissa nälkä lähtisi yhdelläkin ruokalajilla.
(Tai ehkä en ole vain vielä löytänyt niitä – saa vinkata!)
Jos ihan rehellisiä ollaan: vaikka pystyn arvostamaan huippuunsa hiottua keittotaitoa ja kykyä asetella ruoka kauniisti, en vain itse saa sen tyyppisestä hommasta oikein mitään kicksejä. Syön koska tahansa mieluummin lautasellisen hyvin tehtyä lihaa ja pottua kuin seitsemän ruokalajin maistelumenun.
No, hyvin simppelistä safkasta puheenollen: olen löytänyt kaupungin ellen Suomen parhaat fish’n’chipsit. Ne saa Fisu & Ranet -nimisestä ruokarekasta, jonka bongasin viimeksi vappupäivänä Kasarmitorilta.
Ah niin rapea turska, ihanat läskit ranut. Ainoa miinus oli mallasetikan maltillinen annostelu – toisaalta minä nyt olen niin hapan muija, etten ole vielä koskaan kohdannut annosta, jossa olisi liikaa etikkaa. (Kiinnostuneille tiedoksi, että turska on MSC-sertifioitua.)
Nyt kun joku vielä kertoisi, mistä tietää, milloin rekat ilmestyvät Kasarmitorille. En ole toistaiseksi keksinyt logiikkaa, joskus ne vain ovat siellä ja joskus eivät.
Ehkä kesällä siirrän toimistoni puistonpenkille, niin olen aina valmiina kytiksellä. Minä ja Kasarmitorin lokit, kalapalat tähtäimessä. Raak raak.
HEAR HEAR!
Sä tajuut!!
Meidänkin perhe seuraa tota rekkaa ja yhdet tuttavat kanssa. Viime kesänä annos maksoi vielä 5e, nyt ne oli sentään tajunnut nostaa hintoja!
…Kuten alla jo mainittiinkin Street Food Carnival valtaa Kasarmitorin joka keskiviikko klo 12-20 kesä-elokuun ajan. Facebookista löytää lisätietoa aina tapahtuman alla (osallistujat, menuja…) Kasarmitorin lisäksi suuntaamme ainakin Turkuun DBTL:in ajaksi- tervetuloa!
No älä muuta sano Turun ja Helsingin ravintolatarjonnan eroista! Tänne pk-seudulle muuttaneena haikailen jatkuvasti Tintån ja Blankon perään. Miten mutkatonta onkaan mennä ihan vaikka ilman pöytävarausta, tilata kohtuuhintaista ja aina hyvää ruokaa ja saada vatsansa täyteen. JA raflan tunnelmakin on aivan ässä. Voi huoh.. Missä te helsinkiläiset oikein käytte syömässä? Vielä ei ole löytynyt mitään ton kaksikon veroista täältä isolta kirkolta.
Niinpä! Musta Helsingin ja Turun ero tässä asiassa on se, että Helsingissä ulos syömään meneminen on aina vähän Tapahtuma, Turussa voi olla spontaani. Meiningiltään lähinnä noita on ehkä uusi The Cock, jonne ei tosin sinnekään enää pääse iltaisin ilman varausta.
Entisenä turkulaisena viihdyn itse hyvin Hakaniemi-Kallio-Alppiharju -akselin ravintoloissa, myös baareissa ja kahviloissa 🙂 Löytyy rentoja ja symppiksiä paikkoja niin aamiaiseen, brunssille, lounaalle, duunipäivän jälkeen poikettavaksi kuin ns. fiinimmälle illallisellekin. Alppitori, Sävel, Villipuutarha ja Cafe Brahe omia vakiopaikkoja, kaikki helppoja poiketa.
Vivo’s, Iso-Roobertinkatu 27. Täyttää kaikki vaatimukset 😉
En voisi olla enempää samaa mieltä stadin ravintoloista. Ne rennot bistrot on liian hienoja munkin makuun ja sitten kun joku raaka-aine on muotia,niin se on sitten joka raflan listalla. Nimimerkillä kyllästynyt vasikan poskeen ja kuusenkerkkään.
Ihana sinä!Täällä toinen samoilla linjoilla.Minua kiusoiteltiin vuosikausia jo alakoulussa,syystä että vaihdoin luokkaretkellä lauantaikarkkipussini erään pojan mummon tekemään lihamössövoileipään.Ruisleipää,voita,lihapullia(mössättynä) ja päällä muutama kurkkuviipale.Nam maiskis, kyllä oli kaiken sen arvoista.Perusruoka paras ruoka❤ Ootko testannut Pelmenit Kustaankadulla Kalliossa?Voisin veikata,että rakastuisit.
En ole kokeillut, mutta täytyy joskus käydä. Ja onhan Helsingissä paljon hyviä ja kivoja rafloja, mutta ehkä puuttuu semmoinen helppo paikka, johon ei tarvitse pöytävarausta ja lista vaihtuisi usein. Ja lista muokkautuisi kokin fiiliksen ja kauden raaka-aineiden mukaan, mutta ei mitään molekyylikokkausta, vaan simppeliä ruokaa. Joskus sitä vaan haluaisi syödä vaikka stroganovia eikä mitään kateenkorvaa kuusenkerkän kera. Ja yksi lempiravintoloistani Helsingissä on Pastis.
absurdia, mulle blanco ja tintå on just sellassia pönötyspaikkoja joihin ei uskalla mennä. ehkä rohkaistun vielä ja kokeilen… 😉 street food kyllä toimii mullekki, sitä lisää tänne turkuunkin!
Viime kesänä Kasarmitori täyttyi rekoista aina keskiviikkoisin, ja niin näyttäisi Street Food Carnivalin Facebook-sivujen mukaan tapahtuvan tänäkin vuonna 3.6. alkaen! Viime vuonna ruokarekkojen kokoonpano vaihtui viikosta toiseen, ja silloin kulloinkin osallistuvat rekat julkaistiin aina FB-tapahtumassa – olettaisin että samoin on tänäkin vuonna.
Kupliva teksti! Jotenkin uutta kepeää..? Ja; rentoo ;))
Heh, ihana kärry!! Tulis jotenkin, että ”ei aina kannata tietää ….yllätys on kivempaa” ? Tolla systeemillä mäkin sen oman paikan täällä avaan! 😉
Fisu & Ranet -rekka on loistava, pääsi just toissaviikolla Turussakin tutustumaan ku hurauttivat Street Food Carnevalille tohon Vanhalle Suurtorille! 🙂
Kalliossa on joku räkälän näköinen pitseria missä talon erikoisessa saa pitsan jonka keskellä härän silmä muna siis. Olin kyllä tietty vappuna juoputellut koko päivän eikä mitään muistikuvaa paikan nimestä. 😀 Mutta noin selvinpäin tykkään käydä Cholossa, jotenkin siitä tulee mieleen jenkkiläiset stand-upit missä sä tilaat ja sitten joku kundi tekee sun ruokaa ikuisuuden. 😀 Helsinki on ihan toivoton mesta näiden pöytävarauksien suhteen. Olen siksi luopunut tästä että menenpä iltasella syömään ravintolaan, sen sijaan käyn nykyään lounaalla. Cafe Gran Delicato Kalevankadulla (Käki-kortteli) on eräs parhaimpia suosikkejani. Jos kaipaa raskasta kotiruokaa niin Bullmann Flemarilla joku 17€/annos tosin suosittelen pariskuntaa ottamaan puokkiin yhden annoksen. Cellassa saa kuulemaa hyvää kalaa. Mäkikuplasta parhaat pitsat. Ja siinä hämeentiellä 34:n kohdilla on avautunut kohtuuhintainen eittämättä erittäin hyvä sushimesta joskin en pidä sisustuksesta enkä myöskään siitä että saman kappale soi 5min välein.
Suurin ongelma Helsingissä on vielä se että annokset on oudon pieniä sekä hintataso siihen nähden kovin kallis esim Da Vinci, en suosittele pasta annoksia.
Mites klassikko Sea Horse sekä Nerone Punavuoressa? Ei tarvi pöytävarausta, ei pönötystä, hyvää ruokaa vatsa täyteen eikä kallis.
Eri henkisiä kyllä kuin turkulaispaikat.
Nimim. Ex-turkulainen, myös täällä ikävä blancoa ja tintåa.
Oon kans huomannu, että makuasiat on muuttunu iän myötä yksinkertasemmiks ja selkeemmiks. Aika nautinnollista kyllä! Rentoa ja helppoa. Mukavaa.
Turussa ON ihania ravintoloita, se on selva. Mutta on mun mielesta Hesingissakin.
Cafe Balzac Iso-Roban sisapihalla on ihana ja pariisilaishenkinen (isoja pasta- ja salaattiannoksia). The Kitchista tykkaa moni kaveri, mutta ma en ole ihan viela lammennyt. Tapas- ja viinibaari Kombo Kurvissa tarjoaa uskomattoman laadukasta ruokaa (tosin uusissa isommissa tiloissa en ole kaynyt). Doner Harjussa on hyva meno ja rehdit annokset (ja hyva ja lyhyt viinivalikoima!). Korkeavuorenkadun Lungi on kanssa jees ja plussaa siita, etta olut tarjotaan jaahdytetyssa olutlasissa (arjen luksusta). Hakaniemen Kujassa on kaikenlaista porukkaa ja ihanat tarte flambeet. Nama nain alkajaisiksi tuli mieleen, toivottavasti edes joku naista miellyttaisi!
Ja Onda Ruokala Galleria Hakaniemessä!!! TAIVAAALLISTA RUOKAA.
https://www.facebook.com/StreetFoodCarnival
Sikalaa, eli Sea Horsea olisin minäkin suositellut. Tai sitten Uudenmaankadun Ysibaari – kai olet jo kokeillut sen?
Siis todellakin! Sain viime kesänä maistaa noita, ja taju meinasi lähteä. Siis sen jälkeen kun ruokaseuranani ollut kokki (joka oli syönyt saman annoksen jo edeltävänä päivänä) osasi neuvoa, että pyydä enemmän suolaa ja etikkaa.
En tiedä, ovatko ottaneet tästä jo muutenkin opikseen, mutta etikkaa todella suihkutettiin reilusti pyynnöstä ja ai samperi. Mutta se kala, kyllä maistui, että kyseessä oli tuore kala, eikä mikään pakaste. Odotan kyllä iloista jälleennäkemistä. Jos eivät tule Tampereelle, minä tulen sinne Food Carnivalille takuulla kesälomapäivinäni!
Ravintola Kolmon3n on huippu, sijaitsee Hakaniemessä Kolmannella linjalla. Mutkattomat, hyvät ruoat ja todella ystävällinen palvelu ^_^ Muuten ihan samaa mieltä Helsingin ravintolatarjonnasta, koskee mielestäni myös kahviloita. Toista se on Tampereella ja Turussa <3
Onhan niitä Stadissakin! Ysi, Rafla, Tori, Manala, Kolme kruunua, Elite, Kuu Kuu, Sea Horse, Viiskulman Primula, Lungi, Mamma Rosa, Pjazza, Loiste, Kuja, Benjamin’s Bistro, Villetta…
Kyllä Helsingistäkin löytyy hyviä paikkoja. Tässä mun suosikit:
Döner Harju
New Bamboo Center
Fafa’s
Mount Everest (Vilhonkatu)
Ravintola Nokka
Ateljee Finne
Salutorget (iltapäivätee!)
Särkänlinna
Ravintola Lähiö
Ilman tennareita ja mekko päällä menen noista Nokkaan ja Särkänlinnaan, ja välillä Finneen. Jep, jumittuneena kierrän vakipaikkoja läpi 🙂
Unohtui mainita Ravintola Kolmonen
Mites olisi uus Il Birrificio Fredalla? Hyvää ruokaa, rento meininki sekä omaa olutta ja kahvia
Ootko kokeillu Eeva Copas y Tapasia Fabianinkadulla? Luulen, että tykkäisit paljon 🙂
Kallion kantikset: Alppitori, Döner Harju, Kuja ja Sävel. Rentoa ja rehellistä ruokaa 🙂