Elämä

”You know the truth by the way it feels”

11.9.2015

Ihmiseksi, joka ei joogaa, olen joogannut viime aikoina hämmästyttävän paljon.

Luulen, että olen vihdoin alkanut tykätä joogasta siksi, että ajattelen nykyään liikuntaa hyvin eri tavalla kuin ennen. En enää ajattele, että jokaisen liikuntasuorituksen tulisi olla mahdollisimman tehokas ja hikinen. Ja toisaalta ymmärrän, että tehokkuuttakin on monenlaista – oikeasti toimiva kroppa tarvitsee paljon muutakin kuin sykkeenkohotusta ja painojen nostelua. Venyttelyä, kevyttä liikuttelua, hierontaa, rauhallista olemista, arkista hyötyliikuntaa…

Mutta itse asiassa minua kiinnostaa joogassa enemmän se toinen, ei-liikunnallinen puoli.

joogakassi-(1-of-1)

On ihanaa mennä paikkaan, jossa saa olla hiljaa… ja jossa saa olla luvan kanssa vähän outo. Välillä naurattaa kun katsoo sitä tunnin alkua odottelevaa jengiä – melkoinen porukka. Joku nukkuu viltin alla, toinen heittää jalat kohti kattoa, kolmas meditoi jalat ristissä. Ja silti, maailman luonnollisinta! Kaikki tekevät just sitä mikä sillä hetkellä tuntuu hyvältä, sen kummempia kelailematta. Kukaan ei kummastele edes sitä jos joku purskahtaa itkuun kesken tunnin. (On tapahtunut itsellenikin, etenkin yin-jooga tuntuu aiheuttavan hämmentäviä tunnekuohuja.)

Vähän aikaa sitten joku totesi minulle (siis ihan positiivisessa mielessä) että hitto sä olet kyllä outo tyyppi. Ehkäpä, mutta olen alkanut ajatella, että se on ihan jees. Kaikkihan me oikeastaan ollaan.

Ehkä ei enää tarvitse yrittää muuttua muuksi, vaan ajatella, että kenties ne jutut mitä joku pitää outouksina ovatkin minulle vahvuuksia. Olen viime aikoina huomannut kaipaavani etäisyyttä ihmisiin, joilla on kovasti mielipiteitä siitä miten ja millainen minun kannattaisi olla. Kenties siksi tällainen salliva ympäristö tuntuu juuri nyt paikalta, jonne tekee mieli palata. (Vaikka aiemmin olisin ehkä ajatellut sitä diipadaapana tai hymistelynä!)

Käyn joogassa parilla eri salilla. Toisen ikkunaan on kirjoitettu You know the truth by the way it feels.

Niinpä. Tällä hetkellä tämä tuntuu omalta, jos nyt ei totuudelta, niin ainakin… jutulta.

Kuvausvinkki: Mikä ihmeen aukko?
Dancing in September

Saattaisit pitää myös näistä

  • emzi 11.9.2015 at 9:36

    Pitää kyllä antaa joogalle vähän aikaa jossain vaiheessa. Tykkäsin kun kokeilin ekaa kertaa.

  • Kapteenska 11.9.2015 at 9:51

    Mäkin sanon, että hitto sä olet kyllä outo tyyppi. Ja joka sana todella positiivisesti. Hyvää Santiagoa ja caminoa. Nauti joka askeleesta.

    • Eeva Kolu 26.9.2015 at 2:43

      Kiitos! Nautin 🙂

  • lukija 11.9.2015 at 11:19

    ”Olen viime aikoina huomannut kaipaavani etäisyyttä ihmisiin, joilla on kovasti mielipiteitä siitä miten ja millainen minun kannattaisi olla.”

    Sama täällä! Ja etäisyys on tuntunut erittäin hyvältä.

  • Minna 11.9.2015 at 12:27

    Ihana kassi, mistä olet hankkinut?
    Kiitos blogistasi, uusi postaus on aina päivän piristys!!

    • Eeva Kolu 26.9.2015 at 2:42

      Heippa, toi kassi löytyi niinkin yllättävästä paikasta kuin Gina Tricot! Etsin tollaista tosi pitkään koska matto unohtui AINA kotiin. Nyt ei enää unohdu 🙂

  • j 11.9.2015 at 1:35

    Ei kai jooga nyt (tänään, 2010-luvulla) kenestäkään outoa tee??

    Mutta joo, olen ollut vähän äimänä kun olen tavannut muutamaa lapsuuden/nuoruuden ystävää ja huomannut heidän elävän edelleen jossain itselleni aivan utompisessa kokemusmaailmassa, jossa on kamalan tärkeää vaikutelmat, jotka annat vaatteilla tai sillä millaisen ihmisen kanssa seurustelet tai sillä kuinka vanhaa/uutta ja millaista elektroniikkaa käytät…Akuinen ihminen elää ja antaa muiden elää.

    • Eeva Kolu 26.9.2015 at 2:42

      No enhän mä sanonutkaan, että jooga tekisi kenestäkään outoa. Vaan että on ihanaa, kun tunnilla saa olla vapaasti vähän outo 🙂

  • Mm 11.9.2015 at 3:52

    Niin, naulan kantaan. Ajatella, että tunsin joskus huonoa omaatuntoa siitä, että olin outo. Ja vertasin itseäni niihin muihin, ”normaaleihin” ihmisiin (mitäs hittoa sekin nyt tarkoittaa). Oma outouteni liittyi mm. kiinnostuksenkohteisiini, pienten asioiden huomiointiin, empaattisuuteeni… Otin etäisyyttä näihin ”normaaleihin” ja sain mielenrauhan olla oma itseni, juuri sellainen pöhkö outo tyttö mikä olen. Ja kylä helpotti! Tämän kun olisin tajunnut jo teini-iässä niin ehkä elämä olisi tuntunut helpommalta. Toisaalta nyt kypsän kolmekymppisenä itsevarmuuteni on onneksi eri luokkaa. Kiva tietää että on muitakin outoja 🙂

    • Eeva Kolu 26.9.2015 at 2:41

      Ja toisaalta sitten kun on itse itsevarma omassa omituisuudessaan niin on helppo kohdata nekin tyypit, jotka pitävät omia valintoja tai juttuja outoina. Ja suhtautua niihinkin tyyppeihin rakkaudella 🙂

  • Halina 12.9.2015 at 7:17

    Jooga on ihanaa ja mulle tosi arkinen asia. Itse ajattelen joogaa lähinnä liikuntana, rentoutusmenetelmänä ja hetkenä keskittyä omaan olemiseen 😀 en ole pitänyt sitä outona, että ennen tunnin alkua makoillaan yms, mutta oonki harrastanu sitä ennen judoa, jossa alkulämmiteltiin roikottamalla kaveria nilkoista pääalaspäin tai muuta pelleilyä ;D

  • Kati 13.9.2015 at 5:34

    Outous on minusta lähinnä katsojan silmässä.

  • Wee 16.9.2015 at 9:35

    Mulla on aina ollut olo, etten kelpaa tai etten oikein sovi ryhmiin. Aina olen ollut ensimmäisenä miellyttämässä muita ja taipumassa kaksin kerroin, jos joku vaan minustakin pitäisi. Vaan kah- pari vuotta sitten aloin päästää irti moisesta käytöksestä ja päätin olla just niin outo kuin olen. Yhtäkkiä olen alkanut huomata, että jotkut ihmisistä, joita olen yrittänyt miellyttää, ei vaan ole sen arvoisia. Ja toiset taas tykkää musta ihan hirmuisesti. Oudot tyypit on parhautta <3 Eeva, sä oot aivan ihana <3

    • Eeva Kolu 26.9.2015 at 2:37

      Kiitos Wee! Mulla on ollut aina tuo sama tunne, mutta olen valinnut just sen toisen strategian eli en ole yrittänyt miellyttää muita vaan sen sijaan ajatellut että olen vaan ikuisesti ulkopuolinen. Nykyään ajattelen että ei tarvii olla jompaakumpaa, voi olla outo ja silti löytää ne ihmiset, jotka tajuaa 🙂

  • Anni 19.9.2015 at 8:00

    Ihanaa että olet löytänyt joogan. Oma alkuni lajin parissa entisenä ”himojumppaajana” oli hieman kivikkoinen ja täynnä epäilystä ja aliarviointia. Nykyään pari vuotta aktiivisesti jooganneena en kuuna päivänä lajia vaihtaisi. Jos lausuisin kiitollisuusmantroja iltaisin niin joogan löytäminen ja mahdollisuus sitä harrastaa olisi yksi niissä toistuva teema 🙂 Suosittelen todella lämpimästi Yoogaia.comia – parasta kun voi aamulla kierähtää sängystä matolle ja tehdä aamuflown tai illalla ennen sänkyyn kömpimistä tunne- ja muitakin lukkoja avaavan Yin-joogan! Ihanaa ja lempeää syksyä Eeva 🙂

    • Eeva Kolu 26.9.2015 at 2:33

      Olen kokeillut tuota Yoogaiaa mutta mulle se koneen kanssa joogaaminen ei oikein toiminut, en vaan osannut keskittyä harjoitukseen kun tuntui että koko ajan pitää kurkotella niskaa ja yrittää nähdä ruudulle. Ja toisaalta tykkään salilla siitä, että saa olla muiden ihmisten kanssa, mutta olisihan tuo kätevä lisä salituntien lisäksi. Pitää ehkä kokeilla joskus vielä uudestaan.

  • HANNA 19.9.2015 at 4:51

    🙂