Keittiön pöydälle oli kerääntynyt valikoima satunnaisia esineitä – taipuivat kauniisti yhteen asetelmaksi. (Ryttääntyneet kuitit ja tyhjä keksilaatikko eivät päässeet mukaan.) Tulee mieleen kirkas, rauhallinen talvipäivä.
Tänään Stockan edustalla laulettiin jo joululauluja, mikä oli kieltämättä hieman too much. Mutta muuten talven tulo ei tänä vuonna ahdista yhtään… huomasin jo jopa fiilisteleväni ajatusta päiväkävelyistä kirpakassa talvi-ilmassa.
Juuri nyt rakastan käyttää kimpuissa eukalyptuksenoksia – niistä tulee leikellessä jumalainen tuoksu. (Nyt siis tiedätte mistä on kyse, jos näette tämän blogin kirjoittajan imppaamassa näppejään kadulla kävellessään.)
Sarvipään olen ostanut pari vuotta sitten Perobasta. Hopeisen pikkukulhon löysin viime viikolla antiikkiliikkeestä. Kulhoja oli kolme ja aluksi olin ostamassa ne kaikki, mutta lähemmällä tarkastelulla huomasin, että yhdessä niistä oli kaunis abstrakti kaiverrus ja kahdessa luki SARA. Ajattelin, että jollekin Saralle on joskus ihana yllätys löytää ne, joten lopulta ostin sitten vain tuon yhden.
Sitä paitsi, vaikka meitä aina opetetaan ostamaan astioita neljä tai kuusi, niin toisinaan niistä tekee entistä hienompia juuri se, että omistaa vain yhden.
Täällä sunnuntai-ilta jatkuu pestopastalla, toivottavasti sielläkin kaikki hyvin. Herätään huomenna kirkkaaseen uuteen viikkoon.
Hei Eeva ja kiitos blogistasi, olen seurannut eri blogejasi jo vuosia. Koska Joulu on tulossa ja olen Saran äiti, niin on pakko kysyä mistä antiikkiliikkeestä on kyse. Voi hyvin!
Heippa Tuija, ihastuin siihen ajatukseen että joku Sara vaan joskus törmää niihin ja kokee hillitöntä löytämisen riemua… mutta kerrottakoon että kyseessä oli Fasaani 🙂 Ihanaa joulun odotusta ja kiitos kun olet mukana menossa!
Kiitos Eeva! Laitanpa soitellen sinne.
Voi hitsi, nyt aloin toivoa että Tuijan Sara saisi ne ihanat kulhot (joululahjaksi?!). Miten ihanaa tarinallisuutta tässä blogissa onkaan, ihan kommenttiosastoa myöten.
Ihanin blogi, Eeva.
Kiitos Pipsa! Ja olen ihan samaa mieltä, parasta on kun kommenttilaatikko alkaa elää omaa elämäänsä 🙂
Mulla oli eukalyptuksen oksia hääkimpussa keväällä 🙂 Eukalyptuspuita taitaa olla eri lajeja, koska Portugalin metsät on valloittanut ihan erinäköisillä lehdillä varustettu eukalyptuspuu.
Joo, niitä saa meidän lähikukkakaupastakin ainakin kolmea eri sorttia, ovat tosi erinäköisiä 🙂 Ja ihanaa jos siellä missä olet on eukalyptuksia, muistan Pohjois-Espanjasta eukalyptusmetsät… se tuoksu!
Vinkki vinkkinen: laita kimppu eukalyptusta kylppäriin ja joka suihkun jälkeen koko tila tuoksuu raikkaalle 🙂 Itselläni on ollut sama puska jo vuodenpäivät suihkun vieressä ja edelleen tuoksuu!
Ihana vinkki vinkkinen! Pitääpä minunkin kokeilla (:
Hei Eeva!
Eukalyptus kuulostaa ihanalta, en edes tiennyt että oksia voi ostaa.
Mulla olisi kuitenkin kysymys liittyen seuraavan postauksesi kakkukuviin. Vaikka et näemmä olekaan ottanut kuvia tällä kertaa itse, osaatko silti neuvoa, miten tuollainen kuva on teknisesti mahdollista ottaa? Eli kakku on terävä, mutta kynttilänliekit ovat venynyt kauniisti? Olisi kiva toteuttaa joulupöydässä ensi kuussa jotakin vastaavaa.
Kiitos ja kaunista päivänjatkoa!