Lupasin kertoa teille vielä vähän lisää siitä, mitä olen oppinut valokuvaamisesta sen jälkeen, kun otin ensimmäistä kertaa järkkärin käteen.
Ensimmäinen vinkkini on avata silmät ja opetella katsomaan asioita. Ihan kuin jonkun juttuja voi kuunnella tai oikeasti kuunnella, asioita voi katsoa tai ihan tosissaan katsoa. Kannattaa olla utelias. Tuntemiani taitavia kuvaajia yhdistää se, että he näkevät, jos nyt eivät kauneutta, niin ainakin jotain kiinnostavaa siellä, missä muut eivät näe mitään. Tästä on hyötyä paitsi valokuvaamisessa myös siinä, että elämästä tulee paljon siistimpää ja runsaampaa noin ylipäätään.
Kannattaa katsoa paljon muiden kuvia, niitäkin oikein katsomalla. Tutkia, mistä niissä pitää. Blogeissa, lehdissä, vanhoissa valokuvauskirjoissa, museoissa, näyttelyissä… On hyvä katsoa kuvia eri aikakausilta ja erityyppisiltä kuvaajilta, pelkkä pastellinsävyinen Pinterest-maailma käy äkkiä puuduttavaksi.
Ihmisten kuvaamisessa on helpointa aloittaa niistä ihmisistä, joita rakastaa. Heistä saa helpoiten onnistuneita kuvia. Kuvasta näkee melkein aina, jos kameran takana on ollut joku, joka katsoo kohdettaan rakastavin silmin.
Ihmisiä kannattaa kuvata vähän salaa. Useimmilla ihmisillä on peilin edessä opeteltu valokuva- ja peili-ilme, joka ei näytä yhtään siltä, miltä he oikeasti näyttävät. Jos sinulla on sellainen ilme, haasta itsesi välillä luopumaan siitä.
Poseerausilmeellä on ymmärrettävä funktio: se tuo turvaa meille, jotka ajattelemme aina näyttävämme kuvissa hirveiltä, mutta usein päädymme valokuvailmeen ansiosta näyttämään jäykiltä ja epäaidoilta. Siksi kuvaajana on toisinaan hyvä toimia hieman ninjan elkein ja yllättää puskista.
(Tässä kuvassa ninjakuvaaja kirjaimellisesti puskassa.)
Anna asioiden olla. Pinterest-Instagram-maailmassa unohtuu helposti, että täydellisyys on itse asiassa hiton tylsää. Kuva vaatii usein hieman asettelua ja rajaamista, mutta koeta malttaa olla kajoamatta ihan kaikkeen. Kuvat, joissa näkyy elämä, ovat kiinnostavampia kuin ne, joissa kaikki on täydellisen harkittua ja täydellisen staattista.
Ruokaa kuvatessa pitää olla nopea. Vihannekset ja pasta kannattaa jättää mieluummin aavistuksen raa’aksi kuin kypsentää liikaa. Isot asiat näyttävät hyvältä kuvissa, esimerkiksi vihannekset kannattaa pilkkoa mieluummin reilun kokoisiksi paloiksi kuin ihan pieniksi kuutioiksi. Pariton luku asioita näyttää yleensä paremmalta kuin parillinen.
Nuupahtaneet yrtit ja salaatit saa virkistettyä suihkimalla niihin vettä. Yrtit ovat ylipäätään aina hyvä. Ruuasta kannattaa yleensä ennemmin koota keko, jossa on vähän korkeuseroa, kuin tasapaksu kasa. Ruoka näyttää aina parhaalta luonnonvalossa, tästä en ota vastaan vastaväitteitä. Murut, roiskeet, puoliksi syödyt asiat ja muunlainen elämä on hyväksi ruokakuvissakin.
Ihmisten kuvaaminen vaatii valtavasti rohkeutta myös kuvaajalta. Itse en ole oikein koskaan oppinut tätä. Siksi kuvaan enimmäkseen asioita. Olen huomannut, että matkoilla on helpompaa kaivaa kamera esiin erinäisissä tilanteissa, jonkinlainen anonyymiyden tunne kai suojaa. Sanoisin siis, että matkat kannattaa aina hyödyntää myös loistavina tilaisuuksina oppia paremmaksi kuvaajaksi. Visuaalisesti erilainen ympäristö saa myös näkemään asiat uudella tavalla ja kokeilemaan uusia asioita.
Ja toisaalta, jos et halua kuvata ihmisiä, ei tartte. Jos haluat kuvata vain eläimiä, maisemia tai kahvikuppeja, anna palaa. On ihan ok olla yhden asian nainen tai mies. Georgia O’Keeffe teki uran maalaamalla lähikuvia kukista ja onnistui silti sanomaan niillä enemmän kuin moni tuhansilla sanoilla.
Kai tämän kaiken voi tiivistää näin: menkää, kuvatkaa ja eläkää. Ja antakaa sen elämän näkyä kuvissa.
Kuvat minusta ottivat lempivalokuvaajani Stella Harasek, Mikko Rasila ja Jenna Kämäräinen
Tämä oikeasti inspiroi mua tarttumaan kameraan pitkästä aikaa!
Olipas ihana kuulla! Hyviä kuvaushetkiä x
Voitko sinä tai joku lukija vinkata hyvää reissukameraa max 500e, järkkäriin en ole vieläkään aikeissa siirtyä vaan mukana vaivattomasti kulkevaan vähän parempaan kameraan jolla saisin laadukkaita kuvia. Canonin peruskamerat ovat hallussa eli ehkäpä samalta merkiltä jotain.
Hei Anne, voi harmi, en osaa itse noista vinkkailla kun en ole juuri pokkareilla kuvannut. Ehkäpä joku muu tietää!
Moi Eeva,
en ole aiemmin kommentoinut, mutta nyt päätin. En ole varmaan tyypillinen lukija, koskapa olen kuuden lapsen äiti, paremmalla puolella neljääkymmentä, arkkitehti. Tämä on ollut mukava, kaunis blogi. Erityiskiitokset porkkanakakun ohjeesta, olen tehnyt sitä ehkäpä 20-30 kertaa. Sillä on juhlittu juhlia, sitä on tehty myyjäisiin. Siis kiitos! Teinieni keskuudessa on herättänyt hilpeyttä, kun olen kertonut mikä milloinkin on muotia, kiitos tällekin blogille niistä tiedoista! Olet varmasti oikealla tiellä. Minuakin helpotti suunnattomasti, kun lakkasin ottamasta kuvia, elämästä elämää sillä silmällä, että minkälaisen somepostausken siitä saisi. Yksityinen, vain läheisten kanssa jaettu onni on lisääntynyt. Kustantajallekin on lähtenyt paketti. Uskon, että koet huikeaa onnentunnetta tulevaisuudessa!
Kiitos E.Johanna! Mä uskon ja toivon samaa meille kaikille 🙂 Kaikkea hyvää teille!
Ihastuttava kirjoitus. Näinhän se menee.
Omalla kohdalla suuri rakkaus on ihmisten kuvaamisessa. Vaikka ottaisin kuvan maisemasta, haluan siihen näkymään edes osan ihmisesta. Minusta tuntuu, että ihminen tuo kuvaan tarinan.
Kyllä! Ihmiset on varmasti se mielenkiintoisin, tosin itselleni myös ylivoimaisesti vaiken kohde 🙂
Olet ihana 🙂 Sun kirjoituksia lukiessa tulee aina hyvälle mielelle 🙂
Kiitos Siiri, kiva kuulla 🙂 🙂