Kaupallinen yhteistyö: Familon
Olen koko ikäni tuntenut huonoa omaatuntoa päiväunista. Jos torkahdin vahingossa sohvalle tai sänkyyn kesken päivän, podin syyllisyyttä koko loppupäivän.
En edes tiedä miksi, ehkä ajattelin että päiväunet pilaavat yöunet, tai että päikkäreiden nukkuminen on merkki laiskuudesta. Joka tapauksessa mieleeni oli iskostunut ajatus siitä, että päiväunet ovat paha tapa.
Nyt olen lukenut uutta tutkimustietoa päiväunista – ja viettänyt kevään eteläitalialaisessa pikkukaupungissa, jossa siestakulttuuri oli yhä hengissä. Olen alkanut nukkua säännöllisesti päiväunia, enkä enää vain vahingossa. Itse asiassa suunnittelen iltapäivänokoset osaksi päiväohjelmaani useimpina päivinä.
Matthew Walkerin kirjassa Miksi nukumme (josta olen kirjoittanut aikaisemmin tässä jutussa) kerrotaan, että ihmiselle luontaista on itse asiassa kaksivaiheinen nukkuminen – pitkät yöunet ja lyhyemmät unet iltapäivällä. Tästä on sekä antropologisia, biologisia että geneettisiä todisteita. Irtautuminen tästä tavasta nukkua on teollisen yhteiskunnan keksintö – siis melkoisen moderni ilmiö.
Kaikille tuttu iltapäivän nuupahdus töissä tai opinnoissa ei siis ole välttämättä merkki huonosta ruokavaliosta tai riittämättömistä yöunista, vaan geeneihimme koodattu elämän normaali rytmi!
Olen koko ikäni yrittänyt taistella tuota iltapäivän nuupahdusta vastaan ties minkä avulla – kahvin, ruokavalion, liikunnan – joten oli lohdullista kuulla, että ei ole meidän vikamme, että iltapäiväluennolla tai palaverissa alkaa nuokkua. Se vain on osa ihmisenä eikä koneena olemista.
Todennäköisesti suurin osa meistä olisi terveempiä, onnellisempia ja hyvinvoivempia jos saisimme nukkua luontaisen kaksivaiheisen systeemin mukaan. Itselläni on onneksi siihen mahdollisuus, koska teen töitä kotoa.
Tänä keväänä tuore päiväunia koskeva tutkimus oli laajalti esillä suomalaisessakin mediassa. Siitä selvisi, että päiväunet laskevat verenpainetta parhaimmillaan yhtä tehokkaasti kuin verenpainelääkitys. Walkerin kirjassa kerrotaankin toisesta tutkimuksesta, jonka mukaan siestasta luopuneiden kreikkalaisten sydänkuoleman riski kasvoi merkittävästi. Alueilla, joilla siesta on yhä tapana, ihmiset elävät keskivertoa vanhemmiksi.
Walkerin kirjan mukaan monilla huippuyrityksillä kuten Googlella ja Nikellä kannustetaan työntekijöitä nokosiin kesken työpäivän. NASAlla puolestaan koko henkilöstö kuuluu “nokkaunikulttuurin” piiriin. Astronautteja tutkiessaan NASAn tutkijat havaitsivat, että 26 minuutin torkut paransivat suorituskykyä 34 % ja lisäsivät yleistä vireyttä 50 %.
Lampaantaljat ja villaviltit vaihtuivat Familonin puuvillaiseen torkkupeittoon. Erinomainen terassille ja päikkäreille.
Walkerin kirjasta inspiroituneena päätin antautua geenieni kutsulle, ja ryhdyin nukkumaan päiväunia. Oikein tarkoituksella. En enää torkahtele vahingossa vaan siinä vaiheessa kun iltapäivän nuupahdus alkaa osoittaa merkkejä itsestään (yleensä hetki lounaan jälkeen), menen tietoisesti ihan kunnolla peiton alle aikomuksena nukkua päikkärit. Luen kirjaa ja kun alkaa unettaa, pistän unimaskin naamalle. Päivästä riippuen saatan nukkua vartin tai niin kauan kuin nukuttaa.
Yleisin huolenaihe päiväunien suhteen on se, että ne vievät yöunet. Tämä on hyvin yksilöllistä ja myös päiväunien pituudella ja ajankohdalla voi olla merkitystä. Usein päiväunia ei suositellakaan siinä vaiheessa, jos nukkumisen kanssa on isoja ongelmia ja vasta yrittää saada yöllisen unirytmin vakiinnutettua.
I woke up like this.
Olen nukkunut päikkäreitä säännöllisesti nyt pari kuukautta enkä ole huomannut pitkienkään päiväunien vaikuttavan negatiivisesti yöuniini. Sen sijaan elämääni on tullut uudenlainen, leppoisampi rytmi. Torkkujen jälkeen pystyn keskittymään paremmin ja olen virkeämpi ja tehokkaampi loppupäivän, sekä töiden parissa että vapaa-ajalla. Olen myös paremmalla tuulella. Usein saan päikkäreiden yhteydessä myös juttuideoita – nukkuminenhan on aivoille tapa järjestellä hereillä opittuja asioita.
En usko enää luopuvani tästä tavasta – jos joskus menen takaisin päivätöihin, täytynee kysyä miten firmassa suhtaudutaan nokosiin. (Suotuisasti, jos kyseessä on aikaansa seuraava yritys.)
Lempipaikkani päikkäreille on olkkarin sohva, koska unihygienian mukaisesti yritän välttää sängyssä hengailua päivällä. Tein juuri päikkäripaikalleni kevätpäivityksen.
Palattuani Italiasta olohuoneen sisustus näytti todella tunkkaiselta – eikä ihme, koska se oli täynnä lampaantaljoja, villavilttejä ja kynttilöitä. Vien aina kesäksi osan kodintekstiileistä – lampaantaljat, villaviltit, untuvapeitot – varastoon ja vaihdan tilalle kevyemmät ja raikkaammat, ihan kuten teen vaatteidenkin kanssa. Haaveissa on myös kevyemmät “kesämatot” – yksi onkin jo kiikarissa, mutta olen mattojen ja huonekalujen suhteen jahkaaja.
Piilotin kynttilät kaappiin ja ja toin tilalle kesäkukkia. Vaihdoin esillä olevat kirjat kesäisiin ja vein ikkunalaudan valaisimet jemmaan – niitä ei hetkeen tarvita.
Kaikkein olennaisin muutos oli kuitenkin se, että olkkarin ikkuna saa nyt olla auki vuorokauden ympäri. Mikään ei ole ihanampaa kuin nukkua päikkärit ulkoa vaimeasti kantautuvien äänien ja kenties pienen kesätuulen vireen tuuditellessa uneen…
Olen kaipaillut olohuoneeni kevätpäivitykseen jotain keltaista tämän Axel Vervoodtin suunnitteleman huoneen tyyliin – nyt keksin, että voin vain siirtää sitruunakulhon keittiöstä olkkariin. Se myös muistuttaa Italiasta, mikä ei ole ollenkaan huono asia – varsinkaan päiväunipaikalla.
Sohvalla on nyt lampaantaljojen sijaan Familonin koristetyynyt, joiden päällinen on raikasta puhtaanvalkoista pellavaa. Näistä olisi ollut olemassa myös sellainen ihana pionia muistuttava puuterinvaaleanpunainen mutta hannasin – ehkä sitten tulevalle kesämökille? (Mökkiä ei siis ole, mutta puhun siitä jatkuvasti kuin voisin koska vain piipahtaa sinne viikonlopuksi. Mielessäni olen tietenkin sisustanut sen jo moneen kertaan. Unelmia, unelmia… what a day for a daydream!)
Kesäksi laitan untuvapeitot varastoon ja vaihdan ne kevyempiin kesäpeittoihin. Itselläni kesäpeittona on Familonin Princess Organic -luomusarjan peitot. Niitä saa nyt settinä saman sarjan tyynyn kanssa osana Ikimetsä-kampanjaa. Ikimetsä-lahjasetit pakataan täysin muovittomasti ylijäämäpuuvillaan ja jokaisesta myydystä setistä lahjoitetaan 10 euroa ikimetsien suojeluun.
Toinen Ikimetsä-lahjasettivaihtoehto sisältää kaksi valkoista Percale-pussilakanasettiä, jotka nauttivat jo jonkinlaista kulttimainetta hotellilakanoita rakastavien sisustajien keskuudessa. Itseltäni löytyy nämä ja voin suositella!
Tämä on nyt toistaiseksi viimeinen juttu Familonin kanssa yhteistyössä tehdystä sarjasta, jossa etsitään hyvän unen salaisuuksia. Aikaisemmat jutut löydät alta – niissä on rutkasti hyvää infoa ja ideoita, vaikka itse sanonkin!
Käytännön feng shuita makuuhuoneeseen
Vahvista parasympaattista hermostoa
Oma matkani kukkujasta nukkujaksi