Lähes jokaisessa tuntemassani kodissa on nojatuoli, jossa kukaan ei koskaan istu.
Olen asunut nykyisessä kodissani nyt reilut kaksi vuotta ja olen lukemattomia kertoja ollut vaarassa ostaa itsekin sellaisen. Jonkin harmittoman, kivannäköisen tuolin, joka sopisi yhteen sohvapöydän kanssa.
Mutta sitten mietin, että en tarvitse lisää asioita, joiden päällä voi istua. Minulla on jo tuoleja ja sohva.
Päätin, että jos ja kun hankin olkkariin nojatuolin, sen pitää olla esine joka ihan aidosti tuo jotain lisäarvoa elämään. Kun mietin, mitä lisäarvoa tuoli voisi tuoda, vastaus oli heti selvä: paikka, jossa olisi niin mukava olla, että tulisi luettua enemmän kirjoja ja katsottua enemmän elokuvia ilman keskeytyksiä. Enemmän rentoutumista, rauhaa ja yhteen asiaan kerrallaan keskittymistä.
Sain viime vuonna isot veronpalautukset ja päätin että niillä rahoilla ostan itselleni juuri sellaisen tuolin.
Sitä ei ollutkaan ihan helppo löytää, koska suurin osa kauniista nojatuoleista ei ole mukavia ja suurin osa mukavista nojatuoleista ei ole kauniita.
Tiesin, että tämä olisi nyt yksi niitä huonekaluja jotka täytyy malttaa valita mukavuuden, ei ulkonäön perusteella. Riittäisi, että se ei olisi ihan järkyttävän hirveä. (Niitäkin tässä tuotekategoriassa nimittäin riittää.)
Mukavuuden suhteen vaatimustaso oli sitten sitäkin kovempi: nyt ei etsitty pelkästään mukavaa nojatuolia, vaan next level mukavaa. Nojatuolia, johon istuessa koko kroppa huokaisee helpotuksesta.
Pari kuukautta sitten äiti ilmoitti nähneensä “ihan sunnäköisen tuolin” Iskussa. Ja siellähän se oli – oma pehmeä lampaankarvainen sylini! Tiesin heti siihen vajotessani että meidät on tarkoitettu elämänkumppaneiksi. Eikä se ollut edes ruma!
Elämänkumppanini sattui vieläpä olemaan alennuksessa, joten pistin siltä seisomalta – tai siis istumalta – veronpalautukset sileäksi.
Tuoli saapui vihdoin perjantaina, ja sen jälkeen en ole oikeastaan muuta tehnyt kuin istunut siinä. Ja maannut: selkänoja taipuu melkein makuuasentoon asti. Luulin, että sängyssä makoilu on mukavaa, mutta ergonomisesti muotoillussa nojatuolissa makoilu se vasta onkin. Onnittelen itseäni myös tuosta lampaankarvapäällisen valitsemisesta. Aina tuoliin lysähtäessä tuntuu siltä kuin vajoaisin ison pehmeän karhun halaukseen.
Vaikka iso kertainvestointi hirvitti, onneksi maltoin odottaa sitä oikeaa ja panostaa, kun se tuli eteen. Näen jo kuinka meistä tulee samanlainen pari kuin Frasierin isästä ja siitä räjähtäneestä vihreäraidallisesta vakosamettinojatuolista.
Tuoli on ruotsalaisen Conformin valmistama ja mallin nimi on Air. Vaikka laadukas lepotuoli ei koskaan ole halpa, Conformin tuolit ovat tosi kohtuullisen hintaisia siihen nähden mitä mekanismilla varustetut laadukkaat lepotuolit voivat maksaa (katson sinua, unelmieni Eames Lounge).
Juuri nyt luvussa: Tom Rachmanin The Italian Teacher. Kirja kertoo Charlesista, joka kasvaa “suuren taiteilijaisän” varjossa. Kiinnostavaa pohdintaa (mies)taiteilijamyytistä ja siitä, miten elämänsä voi haaskata halutessaan miellyttää vanhempiaan.
Parin päivän jälkeen tuoli tuntuu jo ihan perheenjäseneltä. Olkkarin sisustus on tosin mennyt sen myötä vähän uusiksi. Valtamerialuksen kokoinen sohvapöytä piti myydä pois ja nyt rullasin matonkin piiloon. Niin paljon kuin pidänkin pehmeydestä, karvamatto yhdistettynä karvatuoliin oli jo hieman liikaa – tuntui kuin olisin asunut jossain 70-lukulaisessa alppimajassa.
Tuoli oli taas hyvä muistutus siitä, mitä sisustaminen parhaimmillaan on: ei asioiden laittamista (vain) kivan näköiseksi, vaan oman elinympäristön järjestämistä sellaiseksi, että se tukee ja edistää itselle tärkeitä asioita.
Minun tapauksessani sellaisia kuin kirjat, elokuvat, keskittyminen ja rauha. Kaikkia niitä maailman mukavin lepotuoli on nyt jo tuonut lisää päiviini.
Jos haaveilet tämäntyyppisestä lepotuolista, muutama vinkki vuoden etsinnän perusteella:
Kannattaa ehdottomasti valita tuoli, jossa on säädettävä selkänoja ja niskatuki.
Nojatuolit matalalla selkänojalla ovat yleensä nätimpiä, mutta juuri korkeasta selkänojasta tulee se tuettu, turvallinen, pesämäinen tunnelma (ja mukavuus). Ihmisellä on luontaisesti levollinen olo, kun selusta on turvattu. Samasta syystä myös käsinojat ovat tärkeät. Niistä tulee tukeva ja turvallinen fiilis.
Rahi on mukavuuden kannalta melkein yhtä tärkeä kuin itse tuoli. Huonosti muotoiltu rahi rasittaa polvia, hyvin muotoiltu tukee.
Pyörivä jalka on nerokkuutta.
Vastusta kiusausta valita tuoli ulkonäön perusteella ja luota siihen, mitä keho kertoo.