Kasvimaan ensimmäinen vuosi meni hyvin.
En ollut mökillä tänä kesänä niin paljon kuin ajattelin. Koronan syytä tämäkin – joku oli koko ajan karanteenissa mökillä ja kaikki oli jotenkin hankalaa, kyl te tiätte. Vain 2020-jutut.
Mutta saatiin kuitenkin kasvimaa rakennettua! Ja kaikkiin kasvilaatikoihin jotain kasvamaan.
Mökin kasvimaamme on niin kutsuttu potager – sillä viitataan ranskalaistyyliseen keittiöpuutarhaan, jossa kasvatetaan sekä syötäviä asioita että kukkia. Potagerissa hyöty ja estetiikka kulkevat käsi kädessä. Voisi sanoa, että ne ovat yhtä tärkeitä. Ainakin minulle.
Potager voi olla pieni ja simppeli (kuten meidän) tai suuri ja mahtipontinen täynnä huikeita geometrisiä istutuksia. Kuuluisin potager on Aurinkokuninkaalle rakennettu kasvimaa Versailles’n palatsin puutarhassa, eli siitä sitten kunnianhimoisimmille inspiraatiota. (Ludvig XIV oli hyvin mieltynyt tuoreisiin kasviksiin ja erityisesti viikunoihin.)
Jos aihe kiinnostaa, suosittelen lämpimästi Heidi Haapalahden ym. kirjaa Kukkiva kasvimaa potager. Se taitaa olla ainoa suomeksi kirjoitettu kirja aiheesta.
(Puutarhakirjoissa olen huomannut, että vaikka inspiraatiota ja unelmia on ihana ammentaa ulkomaisista kirjoista, niiden vinkeillä ei oikeasti täällä Pohjolan sääoloissa tee kauheasti mitään. Välillä tuntuu jo ruotsalaisten puutarhureiden Insta-tilejä seuratessa että siellä eletään ihan eri ilmastossa! Ja kesällä käydessäni Virossa ihailin monien pihojen ryhmäruusuja sillä silmällä, että moiset vaatisivat kyllä Suomessa jo todellista osaamista.)
Potager toukokuussa. Vasta aloitellaan.
Isoin onnistumiseni (sen lisäksi että kärräsin ehkä tonnin hiekkaa potagerin pohjaksi) oli potagerin focal point eli jonkinlainen keskipisteen asetelma. Se kuuluu myös potager-estetiikkaan.
Mökin tontti on edellisten asukkaiden jäljiltä täynnä kaikenlaisia
k a s o j a,
jotka kaltaistani harmoniaan pyrkivää oman elämänsä KonMaria tietenkin ärsyttävät. Mutta tällä kertaa niistä oli sentään jotain iloa! Löysin nimittäin nuo focal pointin rakennusmateriaalit kokonaan omasta pihapiiristä: tontilla on useampi salaperäinen tiilikasa, mistä lie projektista tai puretusta rakennuksesta joskus jääneet yli. Myös kaikki ruukut löytyivät ihan omasta takaa.
Nämä kuvat ovat keväältä, kun kaikki oli vielä pientä, matalaa ja vasta istutettua. Focal point on elänyt melkoisen kaaren – krassi räjähti kukkimaan ja kelloköynnös kipusi tukea pitkin kohti taivaita. Nyt krassi on jo kuupahtanut, kesäkukat kadonneet ja kelloköynnös puolestaan saanut kauniin ruskan.
Potager syyskuuussa. Kaikki on jo vähän rähjäistä ja räjähtänyttä.
Välillä olo on haikea kun ajattelen, miten monta vaihetta missasin puutarhassa kun olin siellä tänä kesänä niin vähän, mutta onneksi tulee uusia kesiä. Puutarha-asioissa sekä turhauttavinta että ihaninta on juuri se, että tässä pelataan pitkän tähtäimen peliä. Puutarhanhoito jos jokin on vastalääke kaikkimullehetinyt-ajatteluun.
Avomaankurkkujen sato oli mainio, silkoherneistä tuli maailman maukkaimpia. Perunaa tuli kivasti, yrtit menestyivät loistavasti. Salaatit menivät auringossa kitkeriksi ja kirvat söivät lehtikaalit ennen kuin itse ehdin.
Semmosta se on puutarhassa: kaikenlaista kylvää ja kokeilee ja jokin onnistuu, jokin ei – ja toisinaan sitä on täysin itseä pienempien mutta ovelampien olentojen armoilla.
Itse kasvatetut kukat pääsivät kaupunkiin.
Harjoittelin potagerissa myös leikkokukkien kasvatusta ja nyt olen saanut kaupunkikodissakin nauttia auringonkukista, kosmoksista ja daalioista. Lemppareikseni ovat vähän yllättäen kivunneet kosmokset – ne näyttävät kovin herkkiksiltä mutta kestävät maljakossa todella pitkään kauniina! Niitä on myös helppo kasvattaa suoraan siemenistä.
Olen myös aivan rakastunut daalioihin ja suunnittelen maakellarin rakentamista mökille ihan vain, jotta pääsisin talvettamaan daalioiden juurakoita. (Kaikkein kauneimmat daaliat saa monivuotisista kasveista.)
Nyt potagerin sato alkaa vedellä viimeisiään. Kahta asiaa riittää yhä: kesäkurpitsaa ja viherminttua.
Niistä olen kehitellyt tällaisen salaatin, jota on viime aikoina tullut tehtyä paljon. Ainekset tähän saa toki kasvimaan sijaan myös lähikaupasta.
Tämä salaaatti on ihanan helppo, yksinkertainen ja raikas, ja sopii lisukkeeksi melkein mille tahansa. Nyt olen tietysti syönyt sitä enimmäkseen sieniruokien kera – raikastaa mukavasti kokonaisuuden, sieniruoat kun tuppaavat usein olemaan melko tuhteja.
Kesäkurpitsaa, fetaa ja minttua
(neljälle lisukkeeksi)
2 kesäkurpitsaa
2-3 rkl hyvää neitsytoliiviöljyä
1-2 rkl vaaleaa balsamicoetikkaa
suolaa
mustapippuria
150 g fetajuustoa
muutama kourallinen tuoretta minttua
Pese kesäkurpitsa ja leikkaa se pitkiksi ohuiksi siivuiksi mandoliinilla tai esim. juustohöylällä. Lorauta sekaan öljy ja vaalea balsamico, sekoita, tarkasta maku ja justeeraa tarpeen mukaan. Mausta suolalla ja pippurilla. Murustele päälle feta ja silppua joukkoon minttu.
