kaupallinen yhteistyö Familon
Ajattelen, että kodinhoitoon voi suhtautua ainakin kahdella tavalla. Askareet voi nähdä sarjana loputtomia tehtäviä, jotka vain täytyy tehdä, mutta itselleni on paljon mielekkäämpää nähdä ne rutiineina ja rituaaleina, joilla on oma roolinsa päivien virrassa.
Sängyn petaaminen aamulla on rutiini, joka lähtee heti aamusta ohjaamaan päivää oikeille raiteille. Iltarutiinini, johon kuuluu päivän aikana hujan hajan jääneiden tavaroiden laittaminen takaisin paikoilleen ja keittiön siivoaminen, on puolestaan ankkuri, joka päättää jokaisen päivän johonkin konkreettiseen. Olipa päivä ollut millainen tai miten kaoottinen tahansa, jokaisen illan päätteeksi saan oman pienen kolkkani universumissa järjestykseen – ja saan aloittaa seuraavan päivän (kirjaimellisesti!) puhtaalta pöydältä.
Kun ajattelen kodin päivittäistä järjestelyä näin, se muuttuu tylsästä kotityöstä joksikin arvokkaaksi, jopa rakkaaksi.
Sitten on kotiaskareita, jotka liittyvät sesonkien ja kausien muutoksiin: muutot, kevätsiivoukset, kodin koristelu jouluun ja toisaalta sen riisuminen joulukoristeista, kesämekkojen pakkaaminen piiloon ja talvitakkien hakeminen varastosta…
Arkiaskareiden pyörittäminen saattaa joskus tuntua loputtomalta sarjalta järjettömyyttä (tiskasin nämä tiskit eilen ja nyt ne ovat taas likaiset?!), mutta juuri tuollaisia siirtymiä markkeeraavia kodinhoitotapahtumia rakastan. Ne ovat ritualistisia, niissä on jotain juhlallista.
Ne ovat konkreettisia merkkejä siitä, että asiat alkavat ja tulevat päätökseen, muuttavat muotoaan, lähtevät ja palaavat takaisin. En kestäisi elämää ilman ajatusta siitä, että se on alati muuttuva sarja vaihtuvia kausia, jossa kaikki on jatkuvassa liikkeessä.
Haluan tietoisesti nauttia luonnon, kalenterin ja oman sisäisen maailmani eri kausista, huomata sen mikä niissä on erityistä, ja päästää irti kun aika on. Siirtymäriitit, esineet ja askareet auttavat pysähtymään tällaisten ajatusten ääreen.
Keväällä ikkunoita pestessäni pyyhin kirjaimellisesti pois menneen talven lumet ja pölyt, toivotan tervetulleeksi uuden valon. Kesämekkoja varastoon viikatessa ajatukset kääntyvät kuin itsestään kaikkiin niihin asioihin, joita koin, paikkoihin, joissa kävin ja ihmisiin, joita tapasin ne mekot päälläni.
Aina kesän ja talven kynnyksellä laitan taakse jäävän sesongin vaatteet ja kengät varastoon ja haen tilalle alkavaan sesonkiin sopivat. Saatan tehdä pieniä muutoksia myös sisustukseen. Keväällä kaipaan enemmän väriä ja vähemmän tavaraa, joten vien kynttilöitä, vilttejä, sohvatyynyjä ja koriste-esineitä varastoon, kun taas syksyn pimetessä haen ne takaisin.
Vaihdan myös petivaatteet sesongin mukaan. Talvella käytän muhkeita, paksuja untuvapeittoja, kesäksi vaihdan ohuet ja viileämmät. Nukun itse kaikkein mieluiten rapsakoissa puuvillalakanoissa, mutta kesäksi vaihdan pellavalakanoihin. Pellava on nimittäin luontaisesti antibakteerinen materiaali, jolla on hyvä kyky imeä itseensä kosteutta, joten kuumina kesäöinä se pitää nukkujan paremmin viileänä ja raikkaana. (Näistä samoista syistä pukeudumme pellavavaatteisiinkin juuri kesäisin.)
Siirtymärituaaleihini kuuluu aina paitsi tulevan sesongin toivottaminen tervetulleeksi, myös vanhan hyvästely. Huollan talvineuleet ja saappaat ennen kuin pakkaan ne odottamaan seuraavaa syksyä, pesen peitot ennen kuin vaihdan tilalle ohuemmat tai paksummat.
Tiesittehän, että peitot ja tyynyt voi mainiosti pestä ihan itse kotona omassa pesukoneessa? Ja kannattaakin! Kerran tai pari vuodessa on hyvä tahti. Itse pesen peitot aina 60 asteessa. Untuvapeitoille käytän villapesuainetta, koska se säilyttää myös untuvassa olevan luonnollisen rasvan. Peittoja ja tyynyjä pestessä kannattaa käyttää vähemmän pesuainetta kuin tavallisesti.
Erittäin tärkeää on varmistaa että peitot ja tyynyt ovat täysin kuivuneet ennen niiden pakkaamista varastoon. Untuvapeitot ja -tyynyt kannattaa lisäksi pöyhiä huolellisesti kuivattamisen jälkeen. (Lisää vinkkejä petivaatteiden huoltoon ja pesuun löytyy esimerkiksi Familonin sivuilta.)
Itse en ole koskaan osannut kuumimpinakaan kesäöinä nukkua ilman peittoa tai pelkällä pussilakanalla – tarvitsen oikean peiton turvakapselin!
Kesällä vaihdan untuvat Familonin Cool Light -peittoon ja Cool-tyynyyn. Molemmat on nimenomaan suunniteltu pitämään nukkuja yöllä viileänä. Ne ovat siis täydelliset kesäpetivaatteiksi, mutta varmasti sopisivat talvellakin niille, jotka nukkuvat parhaiten viileässä.
Olen aina käyttänyt pelkästään valkoisia lakanoita, joskus aivan villille hulluttelupäälle sattuessani beigejä. Viime aikoina olen kuitenkin huomannut, että värikkäät petaukset ovat alkaneet kiinnostaa. (Värien kanssa käy näemmä niin, että mitä enemmän niitä kotiinsa päästää, sitä enemmän niitä himoitsee – kaikki alkoi siitä kun päätin, että uuteen kotiini ei tule valkoisia seiniä.)
Olen varovaisesti innostunut paitsi värikkäistä lakanoista, myös monivärisistä petauksista. Kuka tietää – kenties jonain päivänä nukun vielä kuosillisissa lakanoissa?!
Tähän kesäyön petaukseeni valitsin Familonin pellavalakanoista kaksi uutta sävyä, vaaleansinisen taivaan ja vihreän salvian. Molemmat ovat hurmaavia kesäsävyjä ja voisin kuvitella että ne sopisivat myös mökille kuin vihta juhannussaunaan.
Jättityynytkin saivat kesäpetaukseen pellavatyynyliinat, tutussa ja turvallisessa valkoisen sävyssä, joka raikastaa kivasti salvianvihreää.
Jos haluat pellavalakanat sulostuttamaan omia kesäyön uniasi, kurkkaa arvonta Instagramistani (@eevakolu), jossa voit voittaa kaksi pellavalakanasettiä haluamassasi värissä. Osallistumisaikaa on 20.6.2023 asti.
Ja jos kotiin tai mökille on muita hyvän unen tai vaikka saunatekstiilien tarpeita, kannattaa vilkaista Familonin kesäaleen.
Toivon kauniita, viileitä unia ja syreenin tuoksua kaikkien viikkoon!