Koti

Pieni kertomus keittiöremontista

30.1.2024
kaupallinen yhteistyö Epoq-keittiöt

Olen saanut Instagramin puolella paljon kysymyksiä keittiöremontistani. Juttua on enemmän kuin muutaman (tai edes kymmenen) insta-stoorin verran, joten ajattelin, että on kivempi kirjoittaa aiheesta blogiin.

Keittiöremonttini valmistui siis aivan hiljattain (toki pientä fiksattavaa on vielä – kuten aina). Lopputulos on juuri sellainen kuin toivoin: kodikas, värikäs, viihtyisä, kaunis, toimiva, klassinen nykyajan mukavuuksilla.

Vanha keittiö oli sähäkän punainen. Suurin ongelma ei niinkään ollut estetiikka – ihmisen silmä tottuu kaikkeen ja yllättävän äkkiä sitä tottuu elämään myös sellaisten ratkaisujen kanssa, jotka eivät tyylinsä puolesta ole sellaisia, joita itse valitsisi. Aloin jopa tykätä ferrarinpunaisesta keittiöstä, se näytti siltä että voisi olla niistä 90-luvun sisustuskirjoista, joita kannan usein kotiin kirppiksiltä.

Vajaan vuoden vanhan keittiön kanssa eleltyäni minua harmitti kuitenkin koko ajan enemmän ja enemmän keittiön pohja. Keittiö on huoneena hassun muotoinen ja pimeä, ja vanha ratkaisu imi keittiöstä sen vähäisenkin luonnonvalon, jota erikoisen kulmanurkkauksen perällä olevasta ikkunasta tuli. Ruokapöydälle ainoa paikka oli pimeässä nurkassa, josta ainoana “maisemana” toimi astianpesukone. Jääkaappi-pakastin oven vieressä muodosti hassun käytävän sisäänkäynnille ja sai huoneen tuntumaan vieläkin pimeämmältä.

Lopullinen kimmoke keittiöremppaan oli siis halu tehdä keittiöstä tilana viihtyisämpi ja saada huone kunnolla käyttöön. Vanhassa keittiössä ei tullut koskaan istuskeltua tai vietettyä aikaa, ja ruokapöydän ääressä istuminen tuntui lähinnä ahdistavalta. Halusin muokata pimeät nurkat hyötykäyttöön kodinkoneille ja siirtää ruokapöydän valoisampaan paikkaan lähemmäs ikkunaa.

Kyselin tarjouksia useasta keittiöfirmasta, ja päädyin tälläkin kertaa Epoqiin. Minulla oli edellisessä kodissani Epoqin keittiö, joten tiesin hinta-laatu-suhteen erinomaiseksi. Epoq oli myös ainoa keittiöfirma, jossa budjettiini mahtui suuresti toivomani ylellisyys: aidot marmoritasot! Ostin keittiön Black Friday -alennuksella, jolloin sain kaapistot ja ovet puoleen hintaan. Kaapistot, ovet, peitelevyt, messinkihana, allas, laatikoiden sisukset, messinkivetimet ja spottivalot maksoivat yhteensä n. 6000 euroa. 

Keittiö suunniteltiin Redin Gigantissa (kiitos Tualle erinomaisesta työstä!). Samasta osoitteesta saa yhdellä kertaa kaiken: kaapistot, tasot, nupit, hanat, altaat, kodinkoneet, valot ja halutessaan myös asennustyöt. 

Kaapistot voi koota ja asentaa itse, mutta sen helppouteen tai vaikeuteen vaikuttaa paitsi omat taidot ja käytettävissä oleva aika ja voimavarat, myös se, millaisessa talossa asuu. Tiesin aikaisemmista remonteista, että kaikki on vanhassa talossa vaikeampaa, koska seinät ovat vinoja ja usein haperoita. Luotettu remppakumppanini eli äiti kertoi nähneensä painajaisia siitä, kuinka yrittäisimme kahdestaan kiinnittää yläkaappeja hapertuvaan vanhaan seinään…

Vaikka meidän perheessä rakastetaan remppaa ja opetellaan mielellään uutta, teimme tällä kertaa vain tasoitus- ja maalaustyöt itse ja otimme asennuksen Epoqin suosittelemalta yhteistyökumppanilta Kokodiililtä. Se oli täysin oikea ratkaisu tähän hetkeen. Itse asennustyön lisäksi oli helpottavaa, että ei itse tarvinnut koordinoida asentaijen, tasomittaajien, sähkärin, putkarin, laatoittajan ja kuljetusliikkeen välillä, vaan kaikki hoitui Epoqin ja Kokodiilin työnjohdon toimesta. Keittiöremontti vaatii aika monta erilaista ammattilaista, joiden kaikkien työ on toisistaan riippuvaista! 

Asennuksen hinta riippuu tietenkin täysin keittiön koosta, valituista kaapistoista ja materiaaleista sekä siitä, kuinka isoja putki- ja sähkötöitä vaaditaan. Kokodiililtä tarjouksen sai etukäteen, joten hinta ei tullut yllätyksenä. Ja hyvä muistaa: asentajien, putkarin ja sähkärin työtunneista saa tietenkin myös kotitalousvähennyksen!

Ovet otin Epoqin Trend-mallistosta, sävyn nimi on Sage. Jostain syystä alusta asti oli täysin itsestäänselvää, että keittiöstä tulee juuri tällainen salvianvihreä. En jotenkin edes pitänyt muita värejä mahdollisina. (Myöhemmin tajusin, että olin varmasti alitajuisesti poiminut tuon vihreän taloyhtiön rappukäytävästä, sillä yhtiössämme kaikkien asuntojen ovet ovat samanhenkiset vihreät.)

Vasta kun näin malliston muut värit, vakaumukseni alkoi hieman huojua. Miten upea olisi ollut laivastonsininen tai burgundinvärinen keittiö?! Keittiön vähäiseen luonnonvaloon nähden supertummat ovet eivät kuitenkaan tuntuneet hyvältä idealta, ja päätin pitäytyä alkuperäisessä ajatuksessani salvianvihreästä. Olen todennut monessa asiassa, että usein kannattaa luottaa siihen ensimmäiseen intuitioon.

Niin kävi nytkin – rakastan nimittäin tätä vihreää väriä! Salvianvihreä on kuulemma tällä hetkellä melko suosittu väri, mutta en ole huolissani siitä, että se näyttäisi parin vuoden päästä vanhentuneelta. Se on nimittäin myös hyvin klassinen jugend-väri ja osa talon omaa väripalettia, joten se tulee aina näyttämään tässä talossa oikealta.

Valitsin sisusteiksi bambulaatikot, jotka ovat kauniit ja tuntuvat kivalta kädessä. Kaikkiin laatikoihin valitsin pohjalle huovan, joka ehkäisee kilinää ja kolinaa.

Monilla Trend-ovilla on Joutsenmerkki ja tämän muutaman viikon käytön jälkeen olen ollut laatuun tosi tyytyväinen. Maalipinta on kaunis, sormenjäljet näkyvät pinnassa heikosti ja ne on helppo pyyhkiä pois. (Tämä ilahduttaa, koska vastaavanlaisten ovien kanssa minulla on joskus ollut ongelmana, että sormenjäljet eivät kerran jämähdettyään pintaan lähde enää rätilläkään pois). 

Epoqin kaapeissa ja laatikostoissa on hyvät ja hiljaiset mekanismit. 

Toteutin tässä remontissa vihdoin pitkäaikaisen haaveeni aidoista marmoritasoista. Olen kuullut jonkin verran ihmettelyä siitä, miksi valitsin marmoritasot – niissähän näkyy kaikki jäljet! Suomalaisille tuntuu olevan epämukava ajatus, että mikään kuluu tai kerää elämän jälkiä. Muistelin kuitenkin kaikkia niitä satavuotiaita kahviloita ja ravintoloita, joissa olen ollut Ranskassa ja Italiassa. Niissäkin on ikivanhat marmoritiskit ja -pöydät, enkä ole koskaan sellaiseen cappuccinoni laskiessani ajatellut, että ohhoh, onpa rumaa.

Päinvastoin – minusta on ihanaa, että marmori on oikea luonnonmateriaali, joka ei ole mistään kohdasta samannäköinen. Se tuntuu ihanalta käden alla. Se elää ja muuttuu vuosien mukana, ihan kuin kaikki aidot asiat. 

Mattahiottu marmori on tahrojen suhteen hiukan armollisempi, ja myös rautakaupoissa myytävä marmorin suojausaine suojaa tahroilta. Fakta on kuitenkin, että jälkiä tulee, ja se täytyy hyväksyä heti alkuunsa.

Moni yllättyy kuullessaan, että aito marmori on itse asiassa edullisempi materiaali kuin ne kivikomposiitit, joita keittiöissä nykyään suositaan. Myös marmoritasot sekä niiden asennuksen saa Epoqin kautta. Tällaisessa melko tavallisen kokoisessa keittiössä marmoritasoille asennuksineen tulee hintaa n. 2000 – 3000 euroa.

Budjetti ei riittänyt välitilan marmoriin, joten valitsin siihen zellige-tyyliset laatat, jotka löysin Värisilmästä. Aidot käsintehdyt zellige-laatat ovat kalliita, ja ulkomailta tilattavissa laatoissa on lisäksi usein pitkät toimitusajat. Halusin löytää laatat, jotka ovat Suomessa varastossa, sillä olen kuullut liian monta tarinaa keittiö- ja kylppäriremonteista jotka seisovat kuukausia sen vuoksi, että laatat ovat jumissa jossain rahtilaivalla.

Zellige-laatta on klassinen ja elävän pintansa ansiosta kuitenkin kiinnostava. Taisin ostaa elämäni ensimmäistä kertaa saumauslaastia ja minulle tuli rautakaupassa yllätyksenä niiden valtaisa värivalikoima – niistäkin löytyy sävymalleja ihan kuin seinämaaleista! Onneksi marmoritaso ohjasi valintaa ja päädyin helppoon vaihtoehtoon, sillä Kiillon valikoimasta löytyi saumausaine sävyssä Marble White.

Laattojen lisäksi ainoa juttu, joka ei tullut Epoqilta, olivat nuo tammiset avohyllyt. Ne teimme äidin kanssa itse tammilevystä. Puiset hyllyt tuovat kivasti lämpöä ja kodikkuutta kylmänsävyisten laattojen ja kivitasojen parina. 

Yksi lempparijutuistani uudessa keittiössä on tämä kiinteä istuinpenkki. Olen ihastellut vastaavia jo pitkään englantilaisissa ja amerikkalaisissa keittiöissä. Penkki tuo minusta ihanasti kodikkuutta ja samalla vähän kahvilatunnelmaa keittiöön – ja toki myös säilytystilaa!

Epoqin penkin standardikorkeus oli ruokapöytääni suhteutettuna hieman liian korkea, joten pyysin asennusvaiheessa asentajaa madaltamaan sitä hiukan. Pehmusteet teimme itse Lauritzonin kankaasta.

Halusin tähän nurkkaukseen paikan, jossa voisin syödä aamiaista, juoda iltateetä ja tehdä vaikka läppärillä töitä – siis toisin sanoen ikioman kahvilan. Pöytä on pikkuinen, juuri yhdelle tai kahdelle hengelle sopiva.

Pieni pöytä jättää mukavasti kulkutilaa ikkunanurkkaukseen (josta löytyvät vanhat kiinteät komerot), mutta olen myös huomannut, että yksin asuessa on tuntuu kotoisammalta syödä pienen pöydän ääressä kuin huudella tyhjille tuoleille. Minulla on onneksi toisessa huoneessa isompi pöytä, jonka ääressä voi syödä silloin, kun porukkaa on enemmän. 

Valitsin nurkkaan yläkaappien sijaan avohyllyt valoisuuden maksimoimiseksi. Nurkasta tuli kiinteän penkin, kahvikoneen ja taulujen ansiosta todella viihtyisä. Siinä on nyt jo juotu monet päiväkaffet ja yhdet perjantaidrinkitkin. Aikaisemmin keittiössä ei koskaan vietetty aikaa yksin eikä yhdessä, mutta nyt kun luonani käy vieraita, he haluavat usein istua juurikin tässä. 

Pieni pyöreä tammipöytä on Form&Refinen ja ruudullinen villamatto Ellokselta. Wegnerin tuoli on vanha huutokauppalöytö ja tällä hetkellä lainassa toisesta huoneesta siihen saakka, että löydän ruokapöydän ääreen sopivan tuolin. Maalaukset olen ostanut ulkomailta ja niiden seurassa on suosikkini Mikko Rasilan valokuva.

Kaiken kaikkeaan remontti kesti vanhan keittiön purkamisesta valmiiseen keittiöön vajaat 2 kuukautta, mutta toki tätä hidasti se, että joulun ja uudenvuoden pyhät sattuivat tuolle ajanjaksolle. Toimitusaika keittiölle riippuu ovimallista ja väristä. Oman keittiöni toimitusaika oli kuusi viikkoa. Lisäksi aito kivitaso hidastaa remonttia muutamalla viikolla, koska kivitaso mitataan millintarkasti ja sen voi tehdä vasta, kun kaapistot on asennettu. Sen jälkeen tasojen toimitusaika on 2-3 viikkoa. Jos valitsee puu- tai laminaattitasot, ne voidaan asentaa heti kaapistojen asennuksen yhteydessä. 

Remppa oli tietenkin taas muun elämän keskellä aikamoinen kärsivällisyysharjoitus. Tiskasin kylppärissä ja kävin äidillä pesemässä pyykkiä. Olin myös useamman viikon kokonaan ilman jääkaappia ja olkkarin lattialla vedenkeittimellä valmistettu pikapuuro ja proteiinipatukat tulivat turhankin tutuiksi. Mutta totta kai kaikki oli pienen kärvistelyn arvoista. Sen lisäksi että nyt on toimiva ja viihtyisä paikka laittaa ruokaa, olen oikeastaan saanut asuntooni yhden huoneen lisää. Kaksiosta tulikin tavallaan kolmio. 

Asetelma asetelman sisällä. Tämäkin taulu on löytö ulkomaan reissulta, astiat reissuista ja kirppiksiltä. Keraaminen naama on Armi Tevan käsialaa.

Omasta puolestani voin suositella sekä Epoqia että Kokodiilin asennuspalvelua. Kaikki meni sovitusti ja täysin aikataulussa, ja – tämä on itselleni tosi tärkeää – kaikki suunnittelijoista asentajiin, putkareihin ja sähkäreihin olivat todella mukavia. Itse jännitän aina urakoitsijoiden kanssa toimimista, koska olen kohdannut niin paljon töykeää, vähättelevää ja ikävää kohtelua. Kun kohdalle sattuu urakoitsijoita, jotka tekevät työnsä hyvin ja ajoissa ja ovat lisäksi kivoja, tuntuu vähän kuin olisi saanut lottovoiton!

Ja lottovoittajafiilis on toki nytkin, kun pääsee vihdoin kokkaamaan toimivassa ja kauniissa keittiössä. Ja pesemään pyykkiä. Ja kaikkein suurimpana ihmeenä: on taas hana, josta tulee juoksevaa vettä!

Läpi harmaan savun, eli kokemuksia tupakkakohteen remontista

You Might Also Like