Elämä Kulttuuri Ruoka

Aamiaisella kirjan kanssa

31.8.2015

sunnuntai-(2-of-5)Raskaan viikon viimeisenä aamuna heräsin yllättäen kevein ja hyvin mielin.

Ajattelin, että ansaitsen jotain kivaa pyykkikasojen ja paperinkierrätyskekojen taltuttamisen sijaan. Pistin lenkkarit jalkaan ja käppäilin kaupungille aamiaiselle.

sunnuntai-(1-of-5)

sunnuntai-(3-of-5)Asia, johon en varmaan ikinä kyllästy: hiljaisen kaupungin läpi käveleminen aamulla. Siinä minun meditaationi.

sunnuntai-(4-of-5)

Café Engeliin voi aina luottaa. Niin hullua kuin se onkin, se on keskustassa ainoita paikkoja, joista saa aamiaista sunnuntaisin. (Odottelen jo vähän, että ähkybrunssit menisivät pois muodista.)

sunnuntai-(5-of-5)

Aloin lukea Gretchen Rubinin kirjaa Better Than Before (suom. Tee siitä tapa). Se käsittelee tapoja, niiden muodostamista ja muuttamista.  Toistaiseksi kirja vaikuttaa ihan loistavalta. Tämä on nimittäin ensimmäinen lukemani teksti aiheesta, jossa korostetaan ihmisten persoonallisuuserojen vaikutusta siihen, millä tavoilla ja kuinka helposti uusia tapoja voi vakiinnuttaa tai vanhoja muuttaa.

Olen juuri aloittamassa sokerilakon vol 13987400 ja yritän opetella nukkumaan kahdeksan tuntia yössä, joten kirja pöllähti eteeni kuin tilauksesta. Rubin selittää, miksi perinteiset kikat kuten ”sovi asiasta x kaverin kanssa” tai ”aloita pienistä välitavoitteista” eivät välttämättä toimi kaikille. Kirja antaa hyviä vinkkejä löytää parhaiten itselle sopivat keinot muodostaa uusia tapoja sekä päästä vanhoista eroon, ja ylipäätään pohdiskella omia tapojaan ja omaa luonnettaan. Miksi ihmisille on esimerkiksi monesti hankalaa ottaa tavaksi jopa ne asiat, joista he eniten nauttivat? Kun taas ihan yhdentekevistä aktiviteeteista kuten kännykän räpläämisestä tulee helposti tapoja, jotka nielaisevat tunteja päivistä.

Rubin tunnetaan parhaiten menestysteoksestaan Happiness Project, ja tämä uusi kirja seurailee siitä tuttua tyyliä: Rubin kertoo havainnoistaan omien henkilökohtaisten kokeilujensa kautta, ja on jälleen kerran tehnyt laajan taustatutkimustyön.

Nyt on lopetettava, sillä haluan ehtiä lukea vielä luvun lisää ennen lounasta… jonka jälkeen en aio sortua iltapäivän suklaahimoon. Kivaa uutta viikkoa!

Keskiviikkona skoolataan
Laotse

Saattaisit pitää myös näistä

  • InvisiblePinkUni 31.8.2015 at 9:04

    Taydellisesti ajoitettu kirjoitus, itsekin samaisen sokerilakon numero miljoona viime viikolla aloittaneena (still going strong) en ollut kysesisesta kirjailijasta kuullut (hieman ajastani olen myonnettavasti jaljessa), mutta tuon Happiness Projectin naytti saavan Kindlelle halvalla joten aloitan siita, ja sitten siirryn tahan suosittelemaasi kirjaan. Kiitti paljon vinkinsta ja tsemppia sokerilakon ja nukkumisen kanssa, kylla se siita lahtee!

    • Eeva Kolu 31.8.2015 at 9:12

      Happiness Project on kans tosi hyvä ja innostava, suosittelen ehdottomasti! 🙂 x Tsemppiä sokerilakkoon!

  • Sini/Nautiskellen 31.8.2015 at 9:05

    Minä kävin sunnuntaina La Torrefazionessa ja syötiin kaverin kanssa brunssi puoliksi – silloin siinä oli juuri sopiva aamiainen 🙂 Törmäsin kyllä samaan ongelmaan, ei aina jaksa syödä tuhtia brunssia… Tuokin olisi ollut yksin syötynä aaaaivan liian iso annos.

    Minä aloitin myös herkkulakon 3 viikkoa sitten. Toimii aika kivasti eikä tee mieli sokeria, on ollut jopa yllättävän helppoa. Suosittelen iltapäivän makeanhimoon kunnon välipalaa – kun ei ole nälkä, ei tee mieli sokeria. Hedelmät auttavat myös 🙂

  • Lumikki 31.8.2015 at 9:12

    Kuulostaa mielenkiintoiselta kirjalta. Ja todellakin, minäkin odotan, että ähkybrunssit menevät pois muodista! 🙂

  • EvaL 31.8.2015 at 9:28

    Herneitä niin kauan kuin voi. 😀 Sokerista irrottautuminen on todella vaikeaa, itse olen korvannut perus vaalean taloussokerin kookossokerilla, kaikki herkut mitä teen nykyään tulee tehtyä sillä. Steviaa en ole vielä opetellut käyttämään, ehkä joskus. 🙂

  • Sanni 31.8.2015 at 11:15

    Vinkki! En ole kokeillut itse (vielä), mutta tuttu on kehunut. http://www.leeniviio.com/2015/08/26/taltuta-makeanhimo-usein-kysytyt-kysymykset/

  • anniina 31.8.2015 at 12:06

    Tää ei ole missään kettuilutarkoituksessa, vaan ihan vilpittömästi kysytty: miksi sokeri pitäisi lopettaa kokonaan? En ole ikinä ihan täysin ymmärtänyt (naisten) loputonta sokerilakkoilua, eikö se kieltäytyminen vaan saa himoamaan kahta kauheammin? Eihän se sokerin loputon mässytys toki hyvästä ole, mutta eikö juttu ole vähän sama, kuin minkä tahansa eksessiivisyyden kanssa? Sen toki tiedän, että sokeri on virallisesti aikamme pahoista pahoin evil ruoka-aine, samalla tavoin kuin voi vielä parikymmentä vuotta sitten. 😉
    Tämä siis alkoi erityisesti ihmetyttämään, kun täällä kommenteissakin taas niin moni julistautui sokerinvälttelijäksi.

    Tuo Rubin rupesi kyllä sen sijaan himottelemaan, itse kun kamppailen ihan jatkuvasti tämän tavanmuodostuksen kanssa. Happiness Project oli mielenkiintoinen ja viihdyttävä, vaikka kyllähän se Rubinin uskomaton etuoikeutettuus (sic?) sieltä paistoi kristallinkirkkaasti läpi ja välillä häiritsi samaistumista ja sympatiaa. Plus koin lopulta nimen ja projektin teeman hieman harjaanjohtavaksi: kyseessä ei IMHO oikeasti ollut Rubinille mikään onnellisuusprojekti, vaan enemmänkin sellainen nautin-arjesta-enemmän-proggis. Kaikki onnellisuuden ”olosuhteet” (perhe, parisuhden, hyvä työ, terveys, raha…) kun tyypillä jo mitä ilmeisimmin oli valmiina.

    • Riikka 31.8.2015 at 12:44

      Hei, nyt oli pakko kommentoida, sillä Rubin puhuu juurikin tästä aiheesta, eli miksei kaikille sovi ”kohtuullisuus” vaan miten joittenkin luonteelle kokonaan kieltäytyminen on parempi tapa! Suosittelen kanssa kovasti tuota kirjaa!

      • anniina 31.8.2015 at 1:46

        Niin toki, mietin vaan sitä, kuinka moni todella onnistuu lakoillaan sokerista kokonaan irrottautumaan…Ja sitäpaitsi kamala elämähän se olisi, jos hankkeessa onnistuisi! 😀

        Nojoo, ehkä tämä musta on vaan erikoista siksi, kun harvaa muuta ruoka-ainetta kohdellaan sellaisena, jonka voisi tai pitäisi kokonaan eradikoida ruokavaliostaan. Toki sokeri ei ihan samalla tavalla ole keskeinen rakennusaine, kuin esim. jauhot tai rasva.

        Nukkumisprojekti taas, now that’s a thing I can get behind! Joku ravintoproffa joskus sanoikin kaikista trendikkäistä detoxeista, että paremman olon saavuttaisi nukkumalla viikon joka yö hulppeat 9t unet. Voi kun saisinkin huonolta itsekuriltaan tuollaista kuuria testattua…

        • Eeva Kolu 31.8.2015 at 4:36

          Eihän sokerin syömisessä olekaan mitään pahaa jos sitä osaa syödä kohtuudella. Itse en (tällä hetkellä) osaa vaan olen ihan rehellisesti koukussa. Eihän alkoholistillekaan sanota että ota nyt hei kuitenkin pari lasia…

  • Katri M 31.8.2015 at 3:47

    Heh. Tulin ihan muina naisina lukemaan blogisi tuoreimpia kuulumisia ennen kuin aloin valmistautua haastattelemaan Gretchen Rubinia Skypen välityksellä. Ja sitten tuli vastaan tämä kirjoitus. Ihan vähän pisti hihityttämään. 😉

    • Eeva Kolu 31.8.2015 at 4:41

      Oho, mihin tulee haastis? Makee juttu!

      • Katri M 1.9.2015 at 9:06

        Hidasta elämää -sivuston syyskuun verkkolehdessä ilmestyy juttu. 🙂

  • Viva i colori 31.8.2015 at 4:00

    Hei Eeva! Kauniit kiitokset ihanasta blogistasi! Se on yksi minun meditaatioistani. 🙂 Toinen on kävely merenrannassa, kun aurinko laskee ja varpaat uppoavat hiekkaan. Näin syksymmällä hiekka on sitten kengissä, mutta se kuuluu asiaan.

    Blogiasi olen lueskellut tammikuusta alkaen. Teit kirjoitustavallasi ja kauniilla kuvilla lähtemättömän vaikutuksen. Löysin blogisi hauskan sattuman kautta, kun surffailin netissä miettien miten nimeäisin oman blogini. Niinpä törmäsin tarinaan blogisi nimen synnystä, ja löysin sivuillesi.

    Minusta on äärimmäisen kiehtovaa, miten osaat tarkastella elämän pieniä ja suuria ilmiöitä niin kauniisti mutta kuitenkin koreilematta, pohtien, ihmetellen ja oivaltaen. Olet opettanut, että elämään kannattaa sisällyttää mahdollisimman paljon iloa ja kepeyttä. En edes muista, oletko kirjoittanut keskeneräisyydestä, mutta jostain syystä yhdistän keskeneräisyyden (tai sen, minkä keskeneräiseksi yleensä koemme), ja sen kääntämisen voimavaraksi, Sinun kirjoituksiisi.

    Kaikkea hyvää Sinulle!

    • Eeva Kolu 31.8.2015 at 4:41

      Kiitos mahtavasta kommentista! Keskeneräisyyden kääntäminen voimavaraksi, mainiosti kiteytetty. Just siitä tässä kaikessa taitaa olla kyse.

  • Sanna 31.8.2015 at 4:04

    Kuvissa ei taida olla aamu, kun on viittä vaille neljä? 🙂

    Itse suosittelen sokerilakkoa, sillä mitä vähemmän sokeria syö, sen vähemmän sitä tekee mieli. Joskus vuosia sitten söin todella paljon leivonnaisia ja karkkia, nykyään ei tee enää edes mieli. Joskus syön toisten mieliksi palan kakkua, siitäkin tulee paha olo.

    • m 31.8.2015 at 4:31

      Toi kello on ollut ikuisuuden pysähtynyt… Ihmettelen aina kulkiessani ohi, milloin se korjataan 😀

    • Eeva Kolu 31.8.2015 at 4:39

      Jeps, tuo kello on ollut viittä vaille neljä niin kauan kuin olen asunut Helsingissä…

  • Anna 1.9.2015 at 11:09

    Hei! Onko näissä Rubinin kirjoissa mielestäsi vaikeaa englantia? Mietin sujuisikohan näiden enkuksi lukeminen myös tämmöiseltä heikommalta enkun taitajalta.

    • Eeva Kolu 1.9.2015 at 11:58

      Vaikea arvioida kun en tiedä mikä kellekin on vaikeaa, mutta ei näissä ole ainakaan mitään erityistermistöä tms. Ja Rubinin tyyli kirjoittaa on aika arkinen ja toteava. Kannattaa kokeilla, ja jos ei suju niin nämähän on myös suomennettu 🙂

  • Lentäväinen 2.9.2015 at 3:38

    Täytyypä vinkata tähän väliin toisesta hyvästä, tapoja käsittelevästä kirjasta! Sen nimi on The Power of Habit ja kirjoittaja on Charles Duhigg. Olen koukussa tiedettä popularisoiviin kirjoihin ja tuo nimenomainen teos on ihan loistava. Nyt minulla on kesken nobelisti Daniel Kahnemanin Thinking, Fast and Slow. Nuo kaksi kirjaa eivät kallistu samalla lailla self-helpin puolelle, kuin Happiness Project (oletan siis näin, en ole ko. kirjaa lukenut), mutta hurjan mielenkiintoisia ne ovat kuitenkin. Plus pääsee tehokkaasti viljelemään ympäristön hermoille käyvää nippelitietoa lukemisen edetessä :–)