Elämä

Liikkuva yrittäjä, muuttuva maailma

29.4.2015

Saan todella paljon kysymyksiä työstäni. Millainen on työpäiväni? Ja mitä oikeastaan teen työkseni?

Käyntikortissani ei lue titteliä, koska sellaista ei ole. Kysyttäessä vastaan yleensä, että kirjoitan, vaikka tosiasiassa teen paljon muutakin. Tällä hetkellä kirjoitan lehtijuttuja, editoin yhtä kirjaa, teen käännöksiä, teen copywritingia ja konsultoin yrityksiä esimerkiksi bloggaamisesta, ruokatrendeistä ja sosiaalisen median käytöstä. Teen kuvauksia ja reseptiikkaa. Valokuvaan ja teen jonkin verran prop stylingia. Ja tietysti kirjoitan tätä blogia.

Juuri näin haluan elää ja työskennellä – olla mukana monessa, tehdä vähän kaikkea, mikä kiinnostaa ja missä olen hyvä.

pisnes-(1-of-1)

Lupauduin kertomaan mietteitäni työstä ja liikkuvan yrittäjän arjesta Elisan #teetoisin -kampanjan tiimoilta.

Työni on unelmatyöni, koska olen keksinyt sen itse – eihän tällaista ammattia oikeastaan ole olemassa (tai ainakaan yläasteen opo ei tästä vaihtoehdosta maininnut).

Työnkuvani muotoutuu koko ajan uusiksi, kokeilemalla, mokailemalla ja karsimalla. Se muuttuu sitä mukaa, kun kiinnostun uusista jutuista ja huomaan, mikä ei ehkä ollutkaan meikän juttu – tai missä en sitten ollutkaan – kröhöm – ihan niin hyvä.

pisnes-(7-of-7)

Oikeastaan tärkeämpää kuin se, mitä teen, minulle on se, miten teen sen. Vapaus on minulle läpi elämän kantava perusarvo ja sitä haluan toteuttaa myös työssäni.

Kun ryhdyin tosissani miettimään, millaisen työn haluan, oli selvää, että haluan valita missä teen töitä, mihin aikaan ja millaisella tahdilla. Olen kokeillut myös säännöllistä päivätyötä, ja vaikka siinä ei ollut mitään vikaa, tunsin koko ajan eläväni jonkun muun elämää.

pisnes-(1-of-7)

Yrittäjyydessä parasta on vapaus valita. Kääntöpuoli on tietysti epävarmuus – kukaan ei takaa, että ensi kuussa tilille rapsahtaa rahaa, kukaan ei maksa lomailusta tai kustanna terveyskeskuskäyntejä. Se, nauttiiko yrittäjyydestä vai ei on varmasti ihmistyyppikysymys. Toisille epävarmuus on raastavaa – minua taas alkaa ahdistaa, jos pystyn tasan tarkkaan ennakoimaan, mitä teen ensi viikolla tai ensi vuonna.

Totta puhuen juuri se epävarmuus, jota moni yrittäjyydessä kammoksuu, on minulle se, mistä saan kicksini. (Ehkä sitten kuitenkin syvällä sisimmässäni tykkään elää vaarallisesti, heh.) Kun mikään ei ole varmaa, kaikki on mahdollista. Maailman kutkuttavin fiilis on saada puhelu tai maili, joka alkaa sanoilla ”Hei Eeva, kiinnostaisikohan sinua…”

pisnes-(3-of-7)

Ystäväni huokailevat joskus, että onpa ihanaa kun saat valita itse duunisi ja tehdä töitä vaikka biitsiltä, jos siltä tuntuu. No, ei voi väittää vastaan – se on ihanaa ja iloitsen siitä joka ikinen päivä. Mutta pieni reality check: Meni monta vuotta, että pääsin tähän pisteeseen, jossa voin tehdä vähän sitä sun tätä kiinnostavaa. Olen ollut onnekas, mutta myös tehnyt hitosti duunia – kivaa, mutta myös tylsää, kuivaa, ilmaista ja huonosti palkattua. Ensimmäisen neljän vuoden aikana en pitänyt lainkaan lomaa, eikä ollut kerta tai kaksi kun heräilin keskellä yötä stressiin ja vollotin väsymystäni.

Ylivoimaisesti vaikeinta ja pelottavinta oli kuitenkin uskaltaa hypätä yrittäjäksi välittämättä äänistä, jotka supattavat, että ei tämä kannata, ei tässä voi onnistua, pieleen menee kuitenkin – tulivatpa ne äänet oman pään sisältä tai sen ulkopuolelta. (Suomessa aloittelevan yrittäjän arjessa ei moisista äänistä ole pulaa.)

pisnes-(2-of-7)

Nyt tuntuu siltä, että olen vihdoin päässyt siihen pisteeseen, että voin vähän hellittää ja nauttia puurtamiseni hedelmistä. Ja toisaalta, hassua kyllä – näyttää siltä, että mitä iisimmin uskallan ottaa, mitä vähemmän stressata asioista ja mitä enemmän luottaa siihen, että työasiat kyllä sutviutuvat, sitä paremmin, helpommin ja kauniimmin ne yleensä sutviutuvat.

Ei voi tietää kuinka kauan asiat ovat näin mainiosti, joten nautin nyt kivoista töistä täysillä. Teen töitä oikeastaan joka päivä, mutta se ei haittaa, koska saan tehdä ne omalla tavallani.

pisnes2-(1-of-1)

Toimistoni on kotona, puistossa, kaikissa kaupungin kahviloissa, joskus kavereiden sohvalla, aika usein ratikassa ja välillä Helsinki-Turku-junassa. Se kulkee aina mukana läppärin tai kännykän muodossa. Ainoat edellytykset työni tekemiselle ovat kamera, puhelin ja toimiva nettiyhteys. Olen järjettömän kiitollinen nykyteknologiasta, koska sen ansiosta voin tehdä töitä ihan mistä vain, lähteä vaikka Pariisiin ilman että täytyy järjestää lomaa.

(Tätä juttua kirjoitan vaakatasossa Johan & Nyströmin yläkerran sohvalla maaten, kinkku-juustovoikkari kädessä ja räpit kuulokkeissa.)

pisnes-(6-of-7)

Elisa-yhteistyöni myötä sain supernopean netin kotiin sekä kännykkääni 4G-internetin, jonka vuoksi ei enää tarvitse kysellä kahviloissa wifi-yhteyden perään vaan voin valita työskentelypaikan sen mukaan, missä on paras pulla. Nappaan läppärille kännykän netin ja tadaa – toimistoni on pystyssä, missä vain ja milloin vain. 4G-yhteys on niin näpsäkkä, että sen avulla onnistuu jopa isojen kuvatiedostojen siirtely, joka on yleensä tässä duunissa varsinainen murheenkryyni.

pisnes3-(1-of-1)

En osaa vielä sanoa, mihin suuntaan työni jatkossa kehittyy. Media-alan muutos ahdistaa monia alalla työskenteleviä, mutta minä seuraan silmät uteliaina kiiluen, mitä seuraavaksi tapahtuu. Kenttä muuttuu järjetöntä vauhtia sitä mukaa, kun teknologia ja ihmisten tapa käyttää sitä muuttuvat, mutta en pidä sitä pelkästään huonona asiana. Olen paatunut optimisti, minkäs teet – sokea luotto valoisaan tulevaisuuteen.

On myös täysin mahdollista, että joidenkin vuosien päästä en enää edes työskentele media-alalla. Kirjoittaminen on elämäni suuri rakkaus, mutta mistä sitä koskaan tietää. Kirjoitushommien ainoa huono puoli on työn ajoittainen yksinäisyys, ja jatkossa haluaisin tehdä enemmän töitä ihmisten kanssa.

Onneksi työelämä kehittyy koko ajan enemmän ja enemmän siihen suuntaan, että ei ole pakko valita sen ja tämän väliltä. Voi olla useampi työ, jopa useampi ammatti. Voi tehdä montaa juttua samaan aikaan tai pätkissä peräkkäin.

pisnes21

Ehkä jatkossa olen maanantaina toimittaja, tiistaina elokuvakäsikirjoittaja, keskiviikkona kukkakauppias ja torstaina vedän vesijumppaa. Mutta siitä olen aika varma, että olen jatkossakin yrittäjä viikon jokaisena päivänä.

 

Elisa-mukana2

 

Kuvat minusta: Mikko Rasila

Kulmilla
Minkäs sille mahtaa

Saattaisit pitää myös näistä

  • Janette 29.4.2015 at 11:44

    Kiitos tarinasi jakamisesta. Itsekin haaveilen vastaavasta työtilanteesta, on inspiroivaa kuulla et jotkut myös onnistuvat toteuttamaan haaveensa 🙂

    • Eeva Kolu 29.4.2015 at 11:51

      Kiitos Janette, toivon kaikkea hyvää urallesi! x

  • -H 29.4.2015 at 11:48

    Aivan mahtava kirjoitus!!! Ja pakko kyllä myöntää, että olen hieman (=paljon) myös kateellinen työstäsi, mutta sinä sen olet ansainnut, siitä olen varma, joten jatka nauttimista 🙂

    • Eeva Kolu 29.4.2015 at 11:51

      Kiitos H! Ei kannata kadehtia, siitä vaan omaa unelmaduunia rakentamaan 🙂 xx

  • Reetta V. 29.4.2015 at 12:01

    Mäkin voisin olla keskiviikkoisin kukkakauppias! Ja ehdottomasti yrittäjä, mutta siihen on vielä ehkä hetki matkaa ennen kuin toteutuu. 🙂

  • Sonja 29.4.2015 at 12:03

    Olen itse melko lähellä tuollaista tilannetta, sillä erotuksella että olen palkkatyössä, mutta työn ja työnantajayrityksen luonteen vuoksi saan paljolti valita itse ainakin sen, missä työni teen (jos nyt en ehkä vielä täysin sitä, milloin ja miten).
    Itselläni on hiljattain ollut tapetilla asia nimeltä aikaansaaminen. Procrastination on kai se villakoiran ydin, noin niinkuin englanniksi. Jäin miettimään että onko sulla vastaavaa ongelmaa, ja jos on, miten taklaat sen?
    Musta tuntuu kroonisesti siltä, etten saa mitään (tai ainakaan tarpeeksi) aikaiseksi, koska olen helposti innostuvaa (oo, katso, koira!) sorttia ja instang gratification monkey on ainainen seuralaiseni.

  • Sonja 29.4.2015 at 12:04

    …ja toisin kuin edellisestä voisi päätellä, osaan myös toisinaan oikeinkirjoituksen. *huoh*

  • kati 29.4.2015 at 12:26

    Kiitos Eeva, että olet niin inspiroiva. Kaikki mitä teet on jotenkin niin hienostunutta. You’re one classy lady, keep up with the good work!

  • Viola 29.4.2015 at 12:55

    Tosi kiva postaus. Itse olen täysin sen kannalla, että oman unelmaduunin luominen/rakentaminen on mahdollista – mutta todellakin vaatii kovaa puurtamista päästä tähän pisteeseen, niinkuin sanot. Mutta niinhän ne parhaat asiat saavutetaan yleisestikin ottaen – monen mutkan, ylä- ja alamäen sekä trial and error-kokeilujen kautta.

    Mut jee – sun blogi muutenkin aivan ihana!

  • helskytin 29.4.2015 at 1:05

    Mahtavaa, tästä nousi hymy huulille. Sulla on niin yrittäjän asenne, itse en moiseen kykenisi vaikka se niin houkuttelevalta kuulostaakin. Voimia, iloa ja menestystä edelleenkin. 🙂

  • pir 29.4.2015 at 1:12

    Hieno juttu, että olet seurannut omaa polkuasi, ja tehnyt sitä, mitä olet halunnut <3

  • viivik 29.4.2015 at 1:17

    Oi, olipa kiva ja innostava postaus. Olen pääosin opiskelija/(free)toimittaja/valmentaja, ja noin vuoden päässä häämöttävä valmistuminen on saanut miettimään, miten asiat lutviutuvat (tai sutviutuvat, kuten kirjoitit) sitten, kun ei enää ole opintoja, joihin palata heikon työtilanteen yllättäessä. Tai on tietysti, jos päätän, etten otakaan papereita ulos… Perustaako toiminimi vai ei, hakeako päivätyön pätkiä vai ei, missä kaupungissa voisin ja haluaisin työskennellä ja asua, kysymyksiä on muutama. Tämä postaus vahvisti ennestäänkin vahvaa uskoani siihen, että eiköhän tämä homma aika mukavana jatku joka tapauksessa.

  • kao kao 29.4.2015 at 1:19

    Ihanaa kun joku puhuu yrittäjyydestä positiivisesti!

    Oletko muuten ikinä ajatellut tehdä omaa keittokirjaa? Monet mun luottokakuista on sun resepteillä tehtyjä. Keittokirjat on ehkä vähän katoavaa historiaa, mut musta on ihanaa kun niitä on hyllyssä rivi ja voin selailla niitä ja sitten soveltaa ihan omiani 🙂

  • Murphy 29.4.2015 at 1:32

    Moi. Muistelin että muutit takaisin Helsinkiin kun sait töitä, Maku-lehdestä ellen ihan väärin muista. Sisältyykö se tuohon nykyiseen työnkuvaasi vai oletko jättänyt homman?

  • Eeva 29.4.2015 at 1:37

    Hei ihan asiasta kukkaruukkuun, mistä tuo ihana takki on?? Samujin veikkaisin, mutta muistatko mikä malli on kyseessä? =) Aurinkoista kevättä!

  • Happy 29.4.2015 at 1:55

    Itse tarvitsen ”8-16”-työn rajoineen, liika vapaus ahdistaisi. On kuitenkin kiva lukea postauksiasi, joista saa vähän haistella sitä kolikon toistakin puolta (ja rakastan niiden onnellista hyvää oloa). Toisinaan ehkä olen hieman kateellinen samalla tiedostaen, ettei se olisi oma juttuni. Mutta, oikeastaan tulin kommentoimaan, että vuosia elin Pessimisti ei pety -periaatteella, jolloin asiat eivät yleensä niin hyvin sujuneetkaan. Yhtäkkiä päätin luottaa, että asiat kyllä aina_lopulta_sujuvat ja niitä on turha murehtia etukäeen. Tadaa, asiat alkoikin luistaa (eikä edes lopulta, vaan juuri oikeaan aikaan) ja ns. hyvä munkki alkoi käydä jatkuvalla syötöllä. Suosittelen muillekin 🙂

  • Katja 29.4.2015 at 2:17

    Tulin juuri hetki sitten kotiin Minustako yrittäjä? -infosta, eli parempaan saumaan tämä postaus ei olisi voinut osua. Päätoiminen yrittäjyys tuntuu tällä hetkellä hyvältä idealta; juuri tuo vapaus on se, mikä minuakin kiehtoo. Kovaa työtähän yrittäjyys on, mutta tässä tilanteessa ei ole mitään menetettävääkään! Kiitos loistavasta postauksesta! 🙂

  • maikki 29.4.2015 at 2:21

    Olet idolini .

  • Pukke 29.4.2015 at 2:23

    Kiitos lohdullisista sanoistasi. Olen itse elämänmuutoksen edessä (muutto, valmistuminen, työnhaku) ja epävarmuus tulevasta on tietysti läsnä, mutta pelon ja ahdistuksen sijaan haluan suhtautua asiaan positiivisesti – niin kuin sinäkin yrittäjyyteen. Maailma on avoin ja onhan se nyt ihan mahtavaa!!

  • ystävä 29.4.2015 at 2:35

    Hei Eeva! Hieno kirjoitus yrittäjyydestä! Vaikutat todella onnelliselta ja se että olet saanut itse luoda oman työnkuvasi mielesi mukaan kuulostaa mahtavalta! Itse en samaan kykenisi ikinä, tarvitsen työelämässä pysyvyyttä ja ehdottomasti kellokortin! :”D Tsemppiä jatkoon ja kirjoittele tänne sitä mukaa kun kuviot muuttuvat!

  • Tiia 29.4.2015 at 2:56

    Haha, olipa jotenkin hauska lukea tuo lopun vesijumppa, olen tässä puolen tunnin päästä lähdössä vetämään vesijumppaa hehe 🙂

  • hoo 29.4.2015 at 2:59

    Toisenlainen näkökulma asiaan. En halua kuulua masentajiin, mutta oma kokemukseni työhön, jossa ei ole selkeää vapaan ja työn rajakohtaa, on puolison roolista. Ei niin kivaa, varsinkaan pikkulapsivaiheessa. Aloin lopulta vihata miehen työtä. No, koska sellaiseen ei kannata tuhlata elämää, mies vaihtoi työn perheystävällisempään, vaikka työstään pitikin. Arvostin hänen valintaansa ja onneksi asiaan löytyi kaikkia tyydyttävä ratkaisu. Mieluummin koossa pysyvä perhe ja läsnäoleva vanhemmuus kuin työ. Tuleehan taas muita elämänvaiheita, joissa voi toteuttaa itseään uusilla tavoilla työsaralla. Elämä on vaiheita ja valintoja.

    Mutta nauti löydöstäsi. On kyllä ihan vilpittömästi sitä mieltä, että mahtavaa, jos nauttii työstään. Elämästään antaa kuitenkin niin paljon työlle, tavalla tai toisella.. Ei työtä kuulu tehdä hampaat irvessä uhrautuen.

  • Katjakokko 29.4.2015 at 3:20

    Tää teksti olisi kyllä voinut olla melkein itseni kirjoittama! Tismalleen samanlaiset ajatukset omasta työelämästä.

    • Hanna Pudas 2.5.2015 at 2:42

      Tämä Katjan kommentti ja sitä myöten Eevan kirjoitus voisivat olla kuin minun kirjoittamiani. Paitsi, etten saa blogistani rahaa. Ja teen lähinnä kustannustoimittajan töitä.

      Mahtava juttu! 🙂

  • x 29.4.2015 at 3:26

    Samaa mieltä kuin ed. kommentoija. Tietty jotkut ovat varmaan syntyneet yrittäjiksi, mutta elämäntilannekin vaikuttaa. Kun on lapsia ja asuntolainaa, on todella mukavaa tietää, että ensikuussakin tilille kolahtaa tietty summa, jolla saa maksettua laskut ja ruokaa pöytään 🙂
    Ja voi niitä palkkatöitäkin tehdä kahviloissa. Itse teen 50% etätyötä, yleensä tosin kotoa käsin, mutta voisin tehdä missä vaan 🙂

  • Hanna 29.4.2015 at 4:00

    Ihanaa Eeva 🙂 Mitä enemmän onnellisia ja tyytyväisiä ihmisiä, sen parempi maailmakin on.

  • nna 29.4.2015 at 5:43

    Vautsi, tosi insipiroiva kirjoitus! Mukava kuulla, millaista työtä yrittäjän arki on, antaa erilaisia näkökulmia tällaiselle toimistohiirelle 🙂
    Itselle yrittäjyys ei sopisi (itse kun tarvitsen sitä ennakoitavuutta, että voin rauhoittua), mutta onneksi ollaan kaikki erilaisia ja saadaan tehdä asioita, joista me nautitaan.
    Itsekin tykkään, että ympärillä on työpäivän aikana ihmisiä, joiden kanssa pallotella ideoita. Uutisissa taisi ihan vähän aikaa sitten olla juttua kotitoimistoista, jossa jonku kotiin vuorotellen pistettiin pystyyn oma toimisto. Kuulosti niin mahtavalta idealta!

  • Minna 29.4.2015 at 7:05

    Tosi kiinnostava postaus! Kiva, että työnteosta kirjoitetaan muutakin, kuin ainaista valitusta. Tässä vaiheessa, kun omat opiskelut ovat vielä vaiheessa ja ura vasta alussa, on todella kiinnostava kuulla erilaisten alojen ja ammattien arjesta, niin tyypillisistä kuin epätyypillisistä työntavoista. 🙂

  • Anne Malia 29.4.2015 at 9:17

    Ihana kirjoitus ja ihana työ! Itse olen myös onnellisessa asemassa työn suhteen, saan tehdä just sitä mikä mua kiinnostaa ja keksiä koko ajan uutta ja oppia uutta. Vaikka mukana kulkeekin edelleen oma liike eli se ns. normityö, niin silti saan toteuttaa mielenkiintoisia projekteja blogin ja sitä kautta tulleiden muiden projektien tiimoilta. Kun on ideoita ja intoa voi saada mitä vaan.

    Hassusti ajattelen, että jokainen voi tehdä juuri sitä mitä haluaa, kun ei näe uhkia vaan mahdollisuuksia. Luonto vetää sitä kohti mikä on ihmiselle luontaista. Nuorena ajattelee liikaa mitä täytyy tehdä ja mitä täytyy opiskella että pääsee siihen mihin haluaa. Jos olisin ajatellut niin, työskentelisin varmaan jossain toimistossa sihteerinä. Yöks. Onneksi olen tehnyt niitä asioita joista pidän ja teen edelleen.

  • Noora:) 29.4.2015 at 11:19

    Kiitos Eeva tästä kirjotuksesta!<3 Tää oli just se mitä tarvitsin tänne työstressin aiheuttaman väsymysvollotuksen keskelle. Nyt taas muistan, miks tätä työtä rakastan, vaikka välillä pitkien ja rankkojen päivien jälkeen tuntuukin siltä, että mitä jos sittenkin vaan hakisin jotain "helppoa ja varmaa" toimistotyötä. Hitto, mullahan on unelmaduuni! Ja ehkä jopa osittain just siks nautin siitä, että joudun tosissani tekemään töitä palkkani eteen.

    Tsemppiä töitten kanssa! 🙂 Oot huippu!

  • Laura 30.4.2015 at 6:45

    Moi!
    Mahtava teksti (niikun aina :D)! On mahtavaa lukea, että ihmiset oikeasti löytävät sellaisen työn, jota pitävät unelmatyönään! Toivottavasti olen joskus valmistuttuani yhtä onnekas 😀 Ja on kanssa kiva kuulla tällaisia tarinoita, jotka taistelee sitä perinteistä ”ei tällä alalla ole töitä ja yrittäminen ei kannata ja mikään ei kannata” vastaan! Itse olen koko fuksivuoteni kuunnellut noita masentavia juttuja… Mutta niin että kiitos tästä piristävätä jutusta!! 🙂

  • alseplö 30.4.2015 at 6:53

    Olipas inspiroivaa. Oon miettiny päivätöitä tehneenä, että miksi olen silloin niin älyttömän ahdistunut. Tiedätköhän sen tunteen, kun aamulla on kiire töihin ja miettii että MIKSI minun pitää sinne mennä juuri nyt kun en itse halua?? Että miksei niitä töitä voisi tehdä silloin kun itsellä on eniten motivaatiota. Sama pätee minulla siivouksenkin suhteen, saatan joku kerta monta päivää putkeen jynssätä hammasharjalla kaakeleiden saumoja, mutta välillä menee pitkiäkin aikoja etten jaksa tehdä mitään 😀
    Saas nährä mihin tässä päätyy, yrittäminen kyllä olisi varmaan minullekin aivan jees.

  • hheidi 30.4.2015 at 10:30

    Kiitos huipusta tekstistä! Siten olen itsekin opetellut ajattelemaan, että se superduuni itselleni sopivalla palkalla ei varmasti tule heti valmistumisen jälkeen eteen, vaan sitä ennen joudun tekemään epämukavampia töitä oppiakseni tarpeeksi. Tuo tilanne olis kyllä ihan huippu, että sais tehdä edes osan ajasta työtä siellä missä haluaa.

    Vaikutat hienolta ihmiseltä näin blogin kautta. Ja olet varmasti ansainnut kaiken hyvän, mitä tiellesi sattuu.

  • alva 30.4.2015 at 4:47

    Tästä postauksesta tuli karmea olo. Sellainen, että mahalaukku tuntui kääntyvän nurin ja sydän jätti pari lyöntiä väliin. Sitä kutsutaan huonoksi omatunnoksi.

    Mun mieheni on haaveillut jo monta vuotta yksityisyrittäjäksi ja freelanceriksi heittäytymisestä. Ja mä…olen estellyt. Maalaillut kauhuskenaarioita. Lykännyt ratkaisua eteenpäin, tyyliin ”työskentele vielä tämä vuosi paikassa X ja sitten mieti uudelleen, mitä haluaisitkaan tehdä seuraavaksi.” Ja sitten se voittokortti, jolla vedetään vastuuntuntoinen perheen isä takaisin vakaan sorvin ääreen: ”Sulla on vakituinen työpaikka, hyvät edut ja sen vuoksi olemme pystyneet tarjoamaan hyvän kodin meidän lapsille, eikä heillä ole ollut puutetta mistään.”

    Olemme kaksinkertaisia maahanmuuttajia, elämä vienyt toiselle puolelle maapalloa ja perheessä ollut sairauksia. Hyväpalkkainen, vakituinen työ on ollut kuin lottopotti mun näkökulmastani. Kun elämä muuten on ollut välillä haastavaa ja tulevaisuus tutkimaton, turvaa on antanut ajatus, että joka kk tilille tulee määrätty summa rahaa.

    Edellisessä asuinmaassamme näimme lapsiperheitä asumassa sillan alla ja etsimässä iltaisin roskiksista ruokaa. Osa näistä perheistä asui meidän porttikongissa. Köyhyys oli totaalista. Talousromahdusten ja vallankaappausten aikana keskiluokkakin saattoi menettää säästönsä ja omaisuutensa yhdessä päivässä. Elämä oli jatkuvaa säätöä inflaation kanssa ja juttuja oli välillä haastavaa saada perusasioitakin.

    Mulle tämä on jättänyt aukon perusturvallisuuden tunteeseen. Mitä jos, entä jos. Raha tuo turvaa. Lapsilla vaatteet, katto pään päällä ja ruokaa kaapissa; jos tilanne muuttuu asuinmaassa rumaksi, saamme ostettua lentoliput ja maksettua hotellimajoituksen. Rahalla saa paljon hyvää aikaan. Just pyörittelimme käsissämme pyyntöä lahjoittaa rahaa lastensairaalalle; välillä henkilökunnan palkka ollut maan kaaottisen tilanteen vuoksi puolikin vuotta maksamatta, he ovat sitten tehneet työtä ilmaiseksi pelastaakseen ihmishenkiä.

    Ajatus epäsäännöllisistä tuloista on pelottanut. Tää postaus antoi mulle rohkaisua. Haluan mieheni voivan toteuttaa unelmiaan ja elää täydesti. Hän on lahjakas, veitsen terävä älyltään, ahkera ja ankara itselleen, hän saa tuloksia aikaan nopeasti. Ja hän ei voi työssään hyvin. Vastassa on mammuttimainen, maailmanlaajuinen organisaatio, jossa nopeisiinkiin muutoksiin menee vuosia. Kerta toisensa jälkeen hänen ideoitaan on varastettu ja joku toinen saanut ylennyksen. Miestäni ei kiinnosta valtapelit, nuoleskelu, keinotekoisten suhteiden rakentelu oman takapuolensa turvaamiseksi. Hän vain haluaa tehdä työnsä hyvin, tuntea että sillä on jotakin merkitystä tässä maailmassa.

    Huomenna taidan ehdottaa miehelleni, että myydään meidän talo, muutetaan halpaan vuokra-asuntoon ja niillä rahoilla pistetään bisnes pystyyn. Koska jos jotakin pelkään vielä enemmän kuin köyhyyttä (ja nyt en puhu suomalaisesta köyhyydestä), niin sitä, ettemme eläisi täydesti. Eikö elämä ole seikkailua? 🙂

    Kiitos, Eeva!

    • Roosa 1.5.2015 at 3:13

      Ihana postaus ja sitäkin ihanampi kommentti!

  • Eija 1.5.2015 at 1:08

    Voi Eeva, miten ihana kirjoitus. Olen lähes nelikymppinen perheenäiti pikkukaupungista Keski-Suomesta (elämme siis hyvin erilaista elämää) ja olen ihan koukussa blogiisi. Kirjoitustyylisi on ihanan raikas, eloisa, pirskahteleva. Samalla hyvin kotoisa ja lämminhenkinen. Vaikutat tosi hyvältä tyypiltä.

    Minulla on aviomieheni kanssa pieni yritys, jossa päivämme kuluvat hyvin tiiviisti. Pidempiä lomia ei ole mahdollista pitää, kun silloinhan rahaa ei tule mistään. Mutta kun yrityksemme on oma, voimme joskus kuumana kesäpäivänä laittaa frman oveen lapun (ja ilmoituksen facebookin sivuille) Suljettu, palvelemme normaalisti taas tiistaina. Ja sitten lähdemme lasten kanssa retkelle tai huvipuistoon. Toki usein noin ei voi tehdä, mutta silloin tällöin. Minuakin ahdistaisi kamalasti jos tietäisin mitä teen vuoden päästä. Mielessä on jo uudenlaiset yritysjutut. Vaihtelevat tilanteet ja epävarmuus rahojen riittämisestä on osa elämäämme, eikä se kauheasti stressaa. Olen ollut aiemmin vuosia palkkatyössä, ja olen melko nopeasti uupunut/kyllästynyt siihen. Yrittämisen vapaus on ehdottomasti minun ja mieheni juttu. Onnea sinulle Eeva omalle urallesi!

  • Aida 1.5.2015 at 4:47

    Kiva kuulla työstäsi, itsellänikin on melkolailla sama tilanne hyvine ja huonoine puolineen. Taidan olla tällä hetkellä tuossa heräilen yöllä stressaamaan -vaiheessa. Se on ärsyttävää, mutta sitten kun itsensä pakottaa pitämään välissä täysiä vapaapäiviä, alkaa ajatuskin taas kulkea paremmin. Ja tosiaan, se vapaus. Vapaus päättää omista aikatauluistaan. Se, ettei joka aamu tarvitse herätä samaan aikaan ja viipottaa pää kolmantena jalkana eteenpäin tekemään jonkun toisen sanelemia asioita. Ettei työnteko ole aina sidottu aikaan ja paikkaan.

  • Eeva Kolu 2.5.2015 at 7:20

    Huh miten ihania kommentteja täällä. Kiitos kaikille kun luitte, olen tosi iloinen jos joku on tästä inspiroitunut tai saanut hieman mielenrauhaa siihen, että asiat kyllä sujuvat, vaikka eivät aina menisikään perinteisintä reittiä. Työn iloa! xx

  • Minna Uu 3.5.2015 at 10:58

    Täällä myös yrityskuvioiden pyörittely mielessä ja päällänsä. Eniten ehkä omaa tyytyväisyyttä tilanteeseen nakertaa se, ettei kyse ole täysin omasta valinnasta, vaikka pidemmän päälle tähän suuntaan haluaisinkin mennä, mutta en ihan vielä. Ja hiukan risoo myös ympäristön voivottelut, mutta niiden en anna suuremmin häiritä, vaan nautin vapaista aikatauluista – ja toisaalta välillä tuskailen omaa kalenteriani ;). Mieleeni tuli kysymys, vaikka se ei itselleni olekaan juuri nyt ajankohtainen: miten yrittäjyyteen suhtauduttiin pankissa, kun hankit asuntoa?

  • Ipa 5.5.2015 at 8:35

    Pakko kysyä täysin ohi aiheen, mutta millä nimellä tuo kultainen rennekorusi kulkee? On meinaan kesällä häät tulossa ja kaipailen kovasti jotain yksinkertaisen kaunista korua, jota voi käyttää sitten jatkossakin.

    • Eeva Kolu 6.5.2015 at 11:02

      Moi Ipa, se on Pernille Corydonin 🙂

  • Saara 6.5.2015 at 6:35

    Hei! Kiitos insoiroivasta tekstistä! Miten aloitit käännöshommasi alunperin? Tai mitä kautta? Olen melkein valmis kieltenopiskelija (ranska!) mutta minun on vaikea löytää luotettavia sivustoja netissä, minkä kautta uskaltaisin koneilla pitkiä käännöksiä (jos niistä ei sitten makseta)! Jos voisi kokeilla lyhyillä käännöksillä ensin, niin olisi pienempi menetys jos sieltä ei maksua koskaan kuulukaan! Copywriting-jutut kiinnostavat myös, mutta en ole myöskään vielä netin kautta löytänyt muuta kuin clickworkerin (josta ei ole koskaan tullut mitään työtarjouksia…) Tiedä sitten teenkö vain jotain väärin? Mutta joka tapauksessa, tiedän että näihin asioihin voi mennä hyvinkin pitkä aika… Ajattelin kysyä josko sinulla olisi vinkkejä aloittelevalle kielinaiselle 🙂

  • Maiju 7.5.2015 at 12:40

    Minuakin kiinnostaa nuo käännöstyöt. Millaisia käännöksiä teet? Millaisille asiakkaille? Käännöstöitä kun olisi helppo tehdä kotona opiskelujen ohessa.

  • Héléna @ Chez Héléna 8.5.2015 at 12:52

    Mielettömän kiva, että jaoit palan elämästäsi näin! Minulla on juuri nyt edessä tuo valinnanvaikeus: toisaalta yritän kamalasti ja olen innoissani, toisaalta taas tuntuu, ettei mikään etene mihinkään. Puuh, tallennan tämän tekstisi ja noukin esiin aina kun tuntuu ettei mikään suju. Kiitos

  • tule kanssani duuniin - hannag.fi : hannag.fi 21.5.2015 at 12:59

    […] myös Eevan ja Stellan duunista, mielenkiintoista tarinaa ja kauniita kuvia molemmissa osoitteissa. Kuulostaako […]

  • LottaA 22.6.2015 at 9:09

    Moi! Kiitos, että sinä, Stella ja Hanna jaoitte kaikki tarinanne. Todella mielenkiintoisia juttuja ja ymmärtää teidän muitakin postaukdia vähän paremmin. Kiva kuulla yrittäjyydestä näi kin vaikkei se itselle ajankohtaista onekaan. Ihanaa kesää, olet huikein !