Koti Kulttuuri

Siivouksen elämänmullistava taika (ok, uskon!)

19.4.2015

No niin! Se kirja josta lupasin kertoa. Olen jo tehnyt ystäväpiirin hulluksi meuhkaamalla tästä kirjasta jatkuvalla syötöllä, joten nyt on teidän vuoronne, armaat lukijat. Saanko esitellä:

Marie Kondo – KonMari: Siivouksen elämänmullistava taika.

KonMari_6770
Kuten mainitsin aiemmin niin tajusin reissussa, että haluan päästä eroon tavarasta, elää kevyemmin ja yksinkertaisemmin – oivallus, jonka kirvoitti se, että kannoin omaisuuttani selässäni koko reissun.

Sotkuisen rinkan jatkuva purkaminen ja pakkaaminen alkoi ottaa pannuun ja hiffasin, että ihan sama asia pätee kotonakin: kun kamaa on vähän, lempparijuttujaan arvostaa entistä enemmän ja tavarat on helpompi pitää järjestyksessä. Ja kun tavarat ovat järjestyksessä eikä mitään turhaa pyöri nurkissa, jää enemmän tilaa kirkkaille ajatuksille ja ilonpidolle. Olo on kevyempi ja maailmassa enemmän mahdollisuuksia, kun maallinen omaisuus ei paina eikä pidättele.

Muistin ystäväni joskus suositelleen tätä kirjaa ja latasin sen puhelimeeni Elisa Kirjasta. Luin kirjan paluumatkalla lentokoneessa ja istuin tuon 17-tuntisen kotimatkan kuin tulisilla hiilillä, sillä en malttanut odottaa, että pääsen kotiin soveltamaan kirjan ideoita käytännössä.

Kirjassa on oikeastaan kaksi osaa: ensin käsitellään turhista tavaroista luopumista, ja toiseksi tavaroiden järjestämistä paikoilleen niin, ettei sotkua ja kaaosta enää tule. Kondo lupaa, että kuka tahansa sottapytty oppii tällä metodilla pitämään kodin siistinä ja harmonisena.

Minulle ei ole koskaan ollut vaikeaa luopua tavaroista, en ole ikinä ollut hamstraaja enkä suhtaudu tavaroihin erityisen tunteellisesti. Itselleni siis suurimmat oivallukset ovatkin olleet nuo järjestelyvinkit – en tosiaankaan ole luonnostani organisoitu, ennemminkin minulla on taipumusta sekasortoon ja kaaokseen.

Hamstraajille tiedoksi, että kirjassa käydään läpi todella hyvin miksi tavaroista kannattaa luopua, miten säilytettävät tavarat valitaan ja miksi esimerkiksi lahjoista, korteista tai päiväkirjoista luopumisesta ei tarvitse tuntea syyllisyyttä.

Marie Kondo on japanilainen siivouskonsultti, ilmeisesti kotimaassaan varsinainen julkkis. Kirja on kirjoitettu ihanalla tavalla japanilaisella (länsimaisesta ehkä vähän hupsullakin) filosofisella otteella eikä Kondon siivousfilosofia ole ollenkaan tiukan kurinalaista vaan ennemminkin lempeää. Kirjan perussanoma on se, että siivoamisen tarkoitus ei ole se, että olisi siistiä, vaan se, että saisimme elää unelmiemme elämää. Kuulostaa ehkä mahtipontiselta lupaukselta, mutta jos alat toteuttaa KonMari-menetelmää, huomaat pian, että se pitää paikkansa.

Kirja on niin innostava, samaan aikaan syvemmällä tasolla että ihan käytännön ideoiden kannalta. Kirjassa on paljon vinkkejä, jotka ovat ihan päinvastaisia kuin mihin olemme tottuneet, ja olen varma että jokainen saa tätä kirjaa lukiessaan ainakin muutaman ahaa-elämyksen.

Oma KonMari-projektini alkaa olla viittä vaille valmis. Kotiini on laskeutunut rauha, ja samaan aikaan olen täynnä energiaa. Tuntuu siltä, kuin päiviini olisi tullut pari tuntia lisää.

Voin jo nyt sanoa, että mitä tulee siivouksen elämänmullistavaan taikaan – I’m a believer.

Eteisessä
Sohvapöytälöytö ja pyöreiden asioiden merkityksestä

Saattaisit pitää myös näistä

  • kao kao 19.4.2015 at 2:58

    Tää on kovin ajankohtainen aihe, kaikki paikat pursuaa tavaraa, olen heittänyt jo pois ja antanut ehdottoman kiellon ostaa kotiini mitään mitä en ole sinne toivonut. Mut noista lahjoista luopumista mun pitäis harjoitella. Jos se ei ole mun tyyliä, niin kaikkea ei voi säästää..

  • salla 19.4.2015 at 3:14

    Samankaltaisia ajatuksia ollut myös itsellä jo jonkin aikaa. Vierastan kuitenkin usein tavaran vähentämiseen liitettyä ajatusta siitä, että jos jotain tavaa tarvitsee vain harvoin tai se on halpa, on ok ostaa se joka kerta uudelleen ja heittää pois, ihan vaan ettei se veisi liikaa tilaa. Ehkäpä suurin osa tuossakin tilanteessa vain lainaa sen mitä sitten tarvitseekaan.

    Opiskeluaikana lainaaminen oli helppoa imurista silitysrautaan, mutta myöhemmin on hämmästyttänyt ihmisten hämmennys siitä ettei omista ”asioita joita aikuisen ihmisen tulee omistaa”, kuten kahvinkeitin. Jos ei itse juo kahvia, niin ilmeisesti sellainen tulisi omistaa vähintään vieraita varten.

    Pitäs varmaan alkaa siivota.

  • Sandy 19.4.2015 at 3:57

    Sattuipa sopivaan saumaan tämä vinkkisi. Täällä yksi hamsteri ilmottautuu. Kävin juuri ystäväni kanssa eräässä asuntonäytössä, ja teki mieli jäädä siltä istumalta sinne asumaan, kun tavaraa oli niin vähän, ja sekin kaikki paikallaan. Vaikka oma huusholli blogin kuvein perusteella voisi vaikutta hyvinkin järjestyksen tyyssijalta, sitä se ei tosiaankaan ole, kun mistään (turhastakaan) tavarasta ei osaa luopua.

  • Kirstie 19.4.2015 at 4:05

    KYLLÄKYLLÄKYLLÄ!
    Olen ilman kirjan lukemista työuupumuksen seurauksena asioita kotosalla pakosta pohtineena tiputtanut tavarataivaani maan tasalle 🙂
    Se ilo kun näkee toisen saavan antamistani tavaroista iloa ja se arjenkin ajattelun keveys-ei jatkuvaa varastoimista ja tavaroiden siirtelyä paikasta toiseen!
    Siivoaminen sellaista meditaatiota-ettei ole tottakaan-kun on TILAA tehdä sitä! Ja tarkkaan harkitut asiat loksahtavat aina oikeille paikoilleen…
    Tuon kirjan luen heti! Kiitos!!

  • solveig 19.4.2015 at 4:17

    Tykkään järjestelyoppaista, mutta minusta Kondo oli höpsö. Ehkä taustalla painaa se, että esimerkiksi Anne Te Velde-Luoman järjestelyopas oli minusta niin hyvä, että vertaan muita siihen. Voi olla myös, että perheellisen näkökulma asiaan on eri kuin Kondon. Kondo väittää, että kaikki tulee kuntoon, kun kerran rykäsee. Lasten kanssa on perattava joka syksy ja joka kevät. Vaatteet ja kengät jäävät pieniksi, eikä joillakin leluilla enää leikitä.

    En liioin alkanut rullata vaatteitani kirjan luettuani, mutta sukkahousut sentään kääräisen rullalle. 🙂 Jokin siis muuttui kirjan lukemisen jälkeen.

    • Wandis 20.4.2015 at 5:14

      komppaan tähän (kolme lasta…). lisäksi, kaikkia leluja ei kannata heittää pois, kun pienemmät sisarukset kasvavat leikkimään niillä (esim. pikkulegot). muuten mä olen jonkin aikaa jo ennen kondoa elänyt kondosti, koskaan ei oo tullu ees mieleen säilyttää joulukortteja wtf 😀

  • Tiia 19.4.2015 at 4:22

    Mikä pelastus! Olen itsekin jo pitkään yrittänyt karsia tavaraa ja tuskaillut, miten sitä kuitenkin jää aina liikaa. Kai sitä vain pitää kiinni niin monenlaisesta turhasta, ettei edes tajua harkita pois heittämistä. Täytyy ehdottomasti lukea heti pian, josko sitten harmonia laskeutuisi tähänkin asuntoon!

  • Hl 19.4.2015 at 4:56

    Siskoni opetti, että on ihan sallittua heittää esimerkiksi kaikki joulukortit pois. Mikä vapauden tunne! Ei tarvitse enää säilöä tavaraa nurkissa. Olo on paljon kevyempi 🙂

  • Hanna 19.4.2015 at 5:23

    Just näin! Mullakin on hirveä tarve karsia tavaroita. Tänäänkin kävin vaatekaappia läpi ja odotan jo kovasti Siivouspäivää, jolloin vaatteeni toivottavasti löytävät uusia omistajia. Jokunen kassillinen on viety jo Fidaankin.

  • lili 19.4.2015 at 10:53

    Tääh, maksaako e-kirjakin 24€?? 😮 Siis saman verran kun painettuna, voiko olla vai oonko vaan blondi? 😀

    • R 21.4.2015 at 7:27

      Voi olla ja on. Yksi merkittävä syy on se, että painetun kirjan arvonlisävero on 10%, mutta e-kirja katsotaan tyyliin palveluksi ja siksi sen alv on 24%. Miksi näin on, onkin sitten hyvä kysymys.

      Ainakin voit tuntea itsesi kunnolliseksi yhteiskunnan ylläpitäjäksi ostaessasi e-kirjan ja maksaessasi veroa. 🙂

    • Hanna 24.4.2015 at 9:48

      Itse suosin e-kirjoja, olen liian monta vuotta kerännyt enemmän tai vähemmän, yleensä vähemmän, luettuja kirjoja hyllyihini. Superkätevää, kun on kirjakokoelma tabletilla aina mukana. Ja tähän järjestely- ja minimalismiteemaan e-kirjat sopivat täydellisesti – ei keräänny lisää tavaraa nurkkiin 😉

      • Santtu 8.8.2015 at 7:48

        Onko paikka nimeltä kirjasto tuttu? Sieltähän saa lainata lukemista aina kuukaudeksi kerrallaan täysin _ilmaiseksi_. Ei tarvitse kerätä hyllyihinsä lukemattomia opuksia. Mutta ilmeisesti tämä väylä on nykypäivänä lähes unohdettu ja liian ”epätrendikäs”…….

        • Eeva Kolu 9.8.2015 at 6:58

          Ööh ehkä ymmärsin kommenttisi sävyn väärin mutta minusta ei ole kyllä syytä nälviä ihmisiä siitä että he ostavat kirjoja. Kirjailijoiden elanto ei tule kirjastosta 😀 minä ainakin ostan kirjoja ihan vain koska haluan että joku kirjoittaa niitä jatkossakin. Nykyään enemmän ja enemmän tosiaan e-kirjana, ei tule tavarakasoja.

          • applepie 24.8.2015 at 9:43

            Tuo ei ollut kyllä kirjoittajan pointti ymmärtääkseni, Eeva. Vaan muistuttaa siitä, että kirjasto on validi vaihtoehto. Peace.

          • Eeva Kolu 24.8.2015 at 2:41

            .. juu, ja minusta kirjaston tärkeydestä olisi voinut muistuttaa myös ilman piikikästä sävyä. Rauhaa sullekin 🙂

    • Sanna 28.4.2015 at 2:09

      Amazonista englanniksi 11$, joka on vielä ihan ok. Oli todella helppolukuista englantia, kun on käännösteos.

      KonMari on aika höppänä, mutta filosofia on kyllä hyväntahtoinen ja tuo hyvän mielen.

  • Minna M 20.4.2015 at 4:07

    Tämä kirja on lojunut meidän olohuoneessa varmaan pari viikkoa. Äitini sen lähetti, enkä ole edes avannut! Juttusi kuulosti siltä, että pakko avata kirja heti! Mukavaa viikkoa!

  • Sanni 20.4.2015 at 5:31

    Hengenheimolainen ilmoittautuu! En ole koskaan mieltänyt ainakaan itse olevani mikään hamsteri, ja nyt kun on muutto käynnissä (isommasta pienempään), on mahtava tunne päästä liiasta tavarasta eroon. Jo tässä on jonkin aikaa huomannut, kun yksin tätä muuttoa olen tehnyt, että miten vähällä tavaramäärällä pärjää. Tuntuu vapauttavalta, kun saa vietyä kierrätykseen kaikenmoista, huonekaluista, matoista, kipposista yms. koostuvaa omaisuutta.
    Ja ensimmäisenä mieleen tulee, että uuteen asuntoon ei ole pakko hommata mitään, mitä ei todellakaan tarvitse. Ah, vapaus! Kirkasta viikkoa!

  • Tuuvetti 20.4.2015 at 9:39

    Minun ongelmani ovat juurikin muiden lähettämät kortit… En osaa heittää niitä pois kun niissä on juuri minua varten valittu kuva ja tuntuu jotenkin kiittämättömältä ja surulliselta heittää ne pois… Vasta viime viikolla itse asiassa otin viime joulun kortit seinältä alas…:D muuten minulla ei sitten ylimääräistä tavaraa olekkaan, mutta heti jos jokin kortti/vaate/muistilappu/mikätahansa on saatu joltain rakkaalta ihmiseltä niin sen pois heittämisestä tulee mahdotonta. Muutan alle 2vk päästä niin täytyy ehkä lukea tuo kirja ennen sitä. Olisi helppo karsia tavaraa muuton yhteydessä. T hullu korttinainen. 😀

    • Jenni 21.4.2015 at 4:21

      Kortit on varmaan toisille tärkeämpiä kuin toisille. Jos ne on oikeasti tärkeitä, niin eikö niille voi olla oma paikka, jossa niitä säilytetään? Ja karsia voi sitten sellaisia asioita, mitkä ei ole itselle tärkeitä?

      Olen kanssa korttien säilyttäjä, osin. Itsetehdyt säilytän ja jonkin verran muitakin. Nytkin olin onnellinen, kun en ollut vielä ehtinyt heittää viime joulun kortteja pois, kun yksi korttti osoittautuikin viimeiseksi eräältä ystävältä. Minusta on tärkeää säilyttää se.

      En ole kyllä lukenut tuota kirjaa…

    • Katje 22.4.2015 at 12:34

      Itsekin sailon kortteja, yritan kerata kaikki siistiin laatikkoon, josta niita voi aika ajoin katsella. Itse tehdyt kanssa sailytan.. Osasta korteista otin kuvat, joten esim. digitaalisestikin niita voi sailoa, jos vaan haluaa 🙂

    • Tanja 24.10.2015 at 2:00

      Annan sinulle luvan säilyttää itsellesi rakkaat kortit. Itselläni on tallessa kaikki äitini saamat äitienpäiväkortit vuodesta 1946 lähtien ja lisäksi omien lasteni minulle tekemät kortit. Kaikki mahtuvat yhteen laatikkoon, ja minulla on tilaa säilyttää se. Miksi tuhoaisin palan kulttuurihistoriaa? Korteista näkee korttimaailman muuttuvat muodit ja lasten kehittyvät piirtäjäntaidot (sekä ostettuja että itse tehtyjä kortteja siis). En ihan ymmärrä kaikesta luopumisen avartavaa ja valaisevaa vaikutusta. Toki jokainen eläköön tavallaan, mutta ei meidän hamstereiden tarvitse tuntea syyllisyyttä siitä, jos haluamme säilöä korttimme ja päiväkirjamme.

  • anna 20.4.2015 at 10:57

    Jess kiitos vinkistä! Nyt olis aika laittaa oma asunto kuntoon.
    Tarjoaakohan kirja vinkkejä, miten sotkuisuuteen taipuvasta poikaystävätä saisi, kröhöm, sisäsiistin?

  • Spring Cleaning 20.4.2015 at 11:28

    Saako aloittaa miehen opiskelumateriaalista? Entäs hänen antamistaan lahjoista? Taaskin sain tuliaiseksi jotain ihan turhaa (kallista), hääpäivälahjasta puhumattakaan. Ja synttärilahjoista!
    Mun miehellä on sen kaikki vanhat kännykät vielä säästetty. Ja maksukuitteja vuodelta. Sitten on vielä vuosien golf-kierrosten tuloskortit! Mä ostan ton kirjan SILLE!

  • lukija 20.4.2015 at 11:50

    Entäs kun on hyvä hävittämään, mutta ”hyvä” ostamaan myös uutta?
    Olen harrastanut systeemistä raivausta, hävittämistä ja siivoamista jo pari vuotta. Se on jatkuvaa taistelua tavaraa vastaan, kun osa perheestä haluaa säästää kaiken askarteluista ja pääsiäismunien yllätyksistä lähtien. Ja minä raivaan niitä salaa roskiin. Mutta sorrun itsekin silloin tällöin ostamaan jotain uutta, mitä ei välttämättä tarvittaisi. Ehkä pitääkin suhtautua niin, että koskaan ei tule valmista, vaan se on jatkuvaa kiertoliikettä?

    Entä mitä tehdä perintötavaroiden kanssa? Jos on ”mummon soittorasiaa ja isomummon keinutuolia” ym. mitä ei koskaan voisi hävittää, mutta ne eivät oikeastaan mahtuisi mihinkään, niin miten niihin pitäisi suhtautua? Jos joku kiikkutuoli on kulkenut suvussa 100 vuotta, niin mikä minä olen sitä hävittämään?

    Varasin tuon kirjan nyt kirjastosta, enkä sentään rynnännyt ostamaan sitä, kun sekin jäisi vaan tilaa viemään kirjahyllyyn 🙂 Käytetyillä kirjoilla ei muuten ole enää mitään arvoa, antikvariaatit eivät ota edes ilmaiseksi. E-kirjojen maailmaan en ole vielä päässyt oikein sisälle… pitäisi varmaan.

    • Tanja 24.10.2015 at 2:21

      Tuo ”käytetyillä kirjoilla ei ole mitään arvoa” ei minun mielestäni pidä paikkaansa. Toki riippuu tietysti kirjastakin; ehkä vanhat elämäntaito-oppaat eivät kelpaa divareihin. Esim. dekkarit kelpaavat hyvinkin. Itse luen tiettyjä klassikoita useamman kerran uudelleen, ja haluan joihinkin kirjoihin tehdä omia reunamerkintöjäni. Esimerkiksi Waltarin Sinuhe Egyptiläinen on tullut luettua ensimmäisen kerran 15-vuotiaana, ja nyt viisikymppisenä se onkin ihan toinen kirja – ei ole siis kertakäyttötavaraa minulle. Lisäksi kerään tiettyjen kirjailijoiden koko tuotannon, niin että voin milloin tahansa haluan lueskella niitä. Vaikka keskellä yötä pääsiäisenpyhinä, kun kirjasto on kiinni. Ja kyllä, rakastan nimenomaan paperikirjoja, niiden kansitaidetta ja kääntyvien sivujen rahinaa. Luetut ja omistamani kirjat ovat osa elämänhistoriaani – en aio hävittää sitä. Minusta sivistyneellä ihmisellä suorastaan kuuluu olla oma kirjahylly ja tietyt omat rakkaat suosikkikikirjat kodissa kunniapaikalla. Nykyään tuntuu olevan vallalla tyhjien tasojen ihanne: kodin täytyy olla järjestämiskärpäsen pistoksen saaneiden mielestä mahdollisimman väljä, avara, tavaraton, kuin eläviä ei kodissa olisikaan. Ei pahalla, rakkaat tyhjien tasojen rakastajat, mutta tältä minusta tuntuu, kun luen sisustuslehtiä nykyään. Ymmärrän, että on järkevää siivota koti ja varasto oikeasti turhasta tavarasta eikä kerätä tarpeetonta painolastia – mutta yhdelle turha onkin toiselle välttämätön. Kirjat kuuluvat kotiin – haluan, että lapseni oppivat siihen, että kirjoja on aina tarjolla ja että kirjojen omistaminen on luonnolllista (ei hävettävää). Tässä pääpointtini: kirjojen kerääminen on ihan jees ja kannatettavaa. Tykkään, että meillä on suomenkielistä kirjallisuutta ja kirjailijoita, ja ostan siksi kirjoja erittäin mielelläni.

  • piri 20.4.2015 at 12:01

    No pakko heti lätistä omatkin aatokset aiheesta! Oon muutamam viimevuoden aikana vähitellen ottanu askelia tavarasta luopumisen kanssa, vaikka mikään supersäilöjä en olekaan ollut. Yks iso oivallus oli kun järjestin vaatekaappini, niin että jätin yhden kassin (edelleen joo 🙂 ), jossa on vaatteita, joista en ollut ihan varma vielä luopuisinko (tämä sitä lempeyttä, en vaatinut täydellistä tulosta itseltäni), ja vaatekaapissa on nyt vain ne, mitä nyt käytän. Siis säilöin ennen rekkikaapissa ties mitä kolttua, niin että esim. usein käyttämäni neuletakit eivät mahtuneet sinne ja viikkasin ne jonnakin ahtaalle hyllylle ja jouduin ottamaan ryppysenä esille…ja nyt; miten urpolta tuntuu, että säilytin ties mitä siellä henkareissa, enkä vaatteita, joista oikeesti tykkään nyt!
    Toinen juttu oli kun joskus hävitin vanhat päiväkirjani. Ajattelin jotenkin, että entä jos tarviin niitä joskus…jos haluankin lukea niitä…Mutta rupesin aattelemaan sitäkin, että ne ovat sellasia, etten toivoisi kenekään muun lukevan niitä, ja haluanko säilyttää kotonani mitään ”salaista”, eikö sekin ole turhaa taakkaa. Sitä paitsi en usko, että koskaan olisin jaksanut alkaa lukemaan niitä vanhoja raskaita ajatuksia (kaikki kunnia entiselle itselleni ja päiväkirjoilleni, jotka olivat paikalla minua varten, mutta silti).

  • mia k. 20.4.2015 at 5:22

    Ihana!
    Mulla on aina ollut matkassa vain passi ja hammasharja 😉
    Olen halunnut valita vapauden. Olen antanut mm perinnöt pois eteenpäin, ja mulle kolahtaa ”intiaaniviisaudet”: maata, vettä, ilmaa ei voi kukaan omistaa.
    Tein jo nuorena henkiset harjoitteet, joissa mielessänikin luovuin ihan kaikesta! Sekin antaa huikeen vapauden tunteen! Mielellä voi leikkiä mielin määrin ;))

  • Maijha 20.4.2015 at 7:49

    Mä oon miettinyt tätä tavarajuttua paljonkin viime kesästä lähtien, kun olen ollut töissä Norjassa ja Vilnassa muutaman kuukautta molemmissa, sekä muuttanut puolitoista kertaa Tukholman sisälläkin. Noilla muutaman kuukauden ”työreissuilla” oon todennut, miten vähällä tavaralla oikeasti selviää: kahteen repulliseen mahtuu kaikki tarvittava vaatteista kosmetiikkaan (jota tietty pitää välillä päivittää) ja oikeasti tärkeisiin papereihin, ts. lähinnä passiin. Tosin kumpparit voi joutua ahtamaan erilliseen kassiin..

    Sitten taas ”oikeasti” muuttaessa oon kironnut kymmeniä erilaisia johtoja, jotka oletettavasti kuuluvat johonkin puhelimeen, musiikkisoittimeen, kameraan tai tietokoneeseen: ei mitään tietoa mihin, mutta pitäähän ne nyt säästää kun… Kun? Valokuva-dvd:t on kans murheenkryyni, mutta toisaalta ne sisältävät vain niitä tärkeimpiä muistoja, joiden ikuinen katoaminen teknisen vian vuoksi harmittaisi ihan oikeasti: ja kirjamuodossa nuo veisivät vielä enemmän tilaa, vaikka toisaalta olisivat kauniimpia katsella. Päiväkirjat on kans vähän vaikeita, mutta toisaalta useimpia niistä tykkään lukea aina välillä, joten en edes koe, että niitä haluaisinkaan hävittää.

    Oikeestaan mun on tosi helppo päästää irti useimmista ”aikuiselämäni” tavaroista, mutta vanhempien luona on vieläkin se seitsemisen vuotta sitten jättämäni huone Hevoshulluineen, Lemmikki-lehtineen, hevoskirjoineen, käyttämättömine Iittala-astioineen, joita äidin kanssa hamstrattiin mulle aikuiselämää varten.. Astioille tosin voi vielä tullakin käyttöä kunhan joskus hamassa tulevaisuudessa asetun aloilleni ja muutan omaan kämppään jossa tarvitsen omat astiani, mutta entä ne kaikki heppalehdet vuodesta 1998 lähtien sitten..?

    Unelma olisi kyllä, että ihan kaikki omaisuus mahtuisi vain pariin reppuun, joita jaksaisi kantaa vaikka päivittäin mukana.

    • lukija 21.4.2015 at 10:25

      Älä heitä niitä Heppahulluja pois. Siivosin juuri vanhempieni varastoista vanhoja laatikoita, joista löytyi mm. Barbien asusteita, joilla olen lapsena leikkinyt. Annoin ne 5-vuotiaalle tyttärelleni, jonka Barbiella on nyt autenttisia kasarilaukkuja, kenkiä ym. 🙂

      Tavallaan ymmärrän vapauden ajatuksen, ettei haluta omistaa mitään eikä jättää jälkeensä mitään. Toisaalta kuitenkin perintötavaroihin liittyy jotain sellaista, mitä ei uutta ostamalla saa. Mulla on esim. ruokapöydän tuoleina vanhat puutuolit, jotka ovat alunperin olleet äitini mummolassa. Nyt niillä istuu jo 5. sukupolvi eli omat lapseni (ovat niin tukevat tuolit, että kestävät varmaan vielä seuraavatkin 5. sukupolvea). Kyllä niillä enemmän tunnearvoa on kuin jollain Ikealaisilla, jotka voisi kivuttomasti kierrättää eteenpäin, mutta jossainhan on ihmisen pakko istua, niin miksei mieluummin sellaisella, mitä arvostaa 🙂

      Tietenkään KAIKKEA ei kannata eikä voi säästää, mutta olen kyllä omille lapsilleni jemmannut säästöön heidän vauvanvaatteitaan ja sellaisia leluja, joiden olen ajatellut kelpaavan leikkeihin vielä mahdollisille lapsenlapsillekin (mm. Brion puujunat, jotkut Lego Duplot). Heittäkööt sitten itse aikanaan pois, jos eivät halua.

  • iia 21.4.2015 at 5:39

    Kiitos tästä! Ostin e-kirjana samantien ja kohta on luettu. Ihana kirja! Mulla ei ole ongelmia turhien tavaroiden pois heittämisessä, mutta tällä tyylillä pystyn varmasti vielä parempaan. Kumpa olisin vaan kuullut tästä paria viikkoa aiemmin, ennen kuin meillä alkoi muuttolaatikoiden pakkaus, nyt joudun odottamaan(muutaman päivän) että pääsen vihdoin järjestelemään uutta asuntoa 🙂

  • Christina / Chaneleon 21.4.2015 at 8:15

    Oo vau! Tämä täytyy ehdottomasti hankkia kätösiin luettavaksi. Mulla on myös taipumusta ennemminkin epäjärjestykseen ja kaoottisuuteen, mikä näkyy myös kotona. Tykkään kyllä siitä, että kodissani on kaikki nätisti paikoillaan, mutta jotenkin mun on todella vaikea pitää kiinni järjestyksestä… Vinkit sen suhteen tulisivat siis tarpeeseen. 😀 Kiitos, että vinkkasit tästä, en ollut aikaisemmin moisesta kuullutkaan!

  • Sara 24.4.2015 at 10:53

    Luin ton kirjan joskus tammikuussa ja sen jälkeen siivosin ja järjestin aamusta iltaan ainakin puolviikkoa. Heitin ihan käsittämättömästi ”tärkeää” paperitavaraa pois. Olin pitänyt myös vaatekaapissa pussissa vaatteita, joita en enää käyttänyt, mutta en viitsinyt laittaa poiskaan. Lähtivät viimein nekin. Kotiin tuli ihanasti tilaa ja rauhallisempi tunnelma. Siivouksen jälkeen oli kevyt olo monta päivää. Marie on kyllä vähän erikoinen ja hassu, mutta kyllä hänen metodinsa toimii. Olen hieman hamstraava tyyppi ja toisin kuin Eeva lataan helposti tunteita tavaroihin, mutta Konmari-metodi antaa vinkin siihen, miten tavaroista pääsee eroon.

  • Täti-ihminen 24.4.2015 at 11:58

    Ostin e-kirjan ja harvoin olen mitään ostosta niin katunut. Kondon jutut ovat niin höpöhöpöä ja huuhaata. Rivien välistä löytyy jotain ideoita, mutta en todellakaan rupea kiittelemään ja hyvästelemään vaatteitani ja tavaroitani, enkä kuuntelemaan mitä mieltä kotini on esineiden sijoittelusta. Huh, nyt tarvitsen kyllä enkeliterapiaa ja yksisarvishoitoa

  • Hertta 24.4.2015 at 2:06

    Mulla on jo pitkään ollut toi kirja lukulistalla, mutta en ole vielä saanut aikaiseksi aloittaa. Oon elänyt jo kohta vuoden kapselivaatekaapin kanssa (johon sain alunperin idean tästä blogista, kiitti vaan!) ja huomannut miten äärettömän paljon jo pelkkien vaatteiden karsiminen on tuonut tasapainoa, tyytyväisyyttä ja no, onnellisuuttakin elämään.

    Siksi liputankin nykyään (järkevän) minimalismin puolesta ja uskon, että sieltä löytyy se avain siihen tasapainoiseen ja onnelliseen elämään mitä nykyään liian usein tavoitellaan sen tavaran hamstraamisella. Sen sijaan pitäisi keskittyä siihen, että jokaisella elämäänsä haalimalla tavaralla on oma tarkoituksensa ja merkityksensä. Turhan kaman ja sälän poistuessa tilalle tuleva harmonia on kyllä jotain ihan uskomatonta.

    Taitaa mennä tämä viikonloppu kirjan parissa ja sitten seuraava viikko kämppää järkkäillessä… 🙂

  • Toinen täti-ihminen 1.5.2015 at 3:56

    Eipä KonMari tähänkään tätiin kolahtanut! Tavaraa on paljon, eikä KonMarista ollut mitään apua, MIHIN ne ylimääräiset tavarat laitetaan. Kerralla homma ei vain onnistu, eikä kaikkea voi vain laittaa Ikea-kasseihin ja hävittää. Tavarat pitää ensin lajitella, viekö ne kirpparille myyntiin, myykö netissä, lahjoittaako vai heittääkö pois lajitellen (lasi/metalli/kartonki/paperi/elektroniikka yms.) Anne te Velde-Luoman opein pääsee paremmin alkuun tavarapaljouden kanssa…

    • R 4.5.2015 at 4:50

      Aika jännä, mulla ei tullut mieleenkään että raivauskirjassa pitäisi kertoa, mitä tavaroille tehdään. 😀 Mutta toisaalta musta se ei ole mitenkään vaikein osuus. Ehjät ja käyttökelpoiset tavarat kierrätykseen, tai kirpparille jos jaksaa nähdä sen vaivan. Kavereille voi tarjota noista jotain, jos joku saattaa jotain tarvita tai haluta. Rikkinäiset vaatteet ja muut lumput esim. Hennesin vaatekeräykseen tai vaikka jollekulle matonkuteiksi. Rikkinäiset ja käyttökelvottomat tavarat roskiin, lajittelu tavaran mukaisesti.

      Minusta kerralla raivaaminen helpottaa hommaa. On tullut tehtyä turhan monta reissua kierrätyskeskukseen kun ei ole kerralla hoksannut käydä kaikkea läpi.

  • jemiina 10.5.2015 at 5:56

    Aloitin oikein tarmokkaasti vaatekaapin purkamisen KonMarin ohjeilla, mutta työvaatteiden kohdalla tuskastuin – eivät ne varsinaisesti tuota minulle iloa, mutta eihän niistä voi luopuakaan! Sitten ymmärsin, että ongelman ydin taitaa olla juuri siinä, jos työvaatteet eivät tuota minulle iloa. Eikö se toisaalta ole merkkinä väärästä alasta? Ja pienehkön itsetutkiskelun jälkeen näin saattaakin olla. Alkoi ihan pelottaa, että kuinka paljon ajatukseni selkiytyisivät koko kämpän läpikäymisen jälkeen, vaikka aika vähän omistan mielestäni valmiiksikaan mitään ”turhaa”.

    • jemiina 10.5.2015 at 6:01

      ..ja vielä lisäyksenä, että vaikka omassa mielessäni alkuun se kodin tervehtiminen ja vaatteiden kiittäminen aiheuttivat pienehköä silmien pyörittelyä, niin ydinsanomahan siinäkin taitaa vain olla opettaa kiitollisuutta, mikä noin yleisesti ottaen parantanee elämänlaatua. 🙂 (ps. olin suorastaan hämmästynyt kuinka se vaatteiden taittelukikka toimii ja tekee erityisesti sukkalaatikosta kaaoksen sisään ihan salonkikelpoisen! Huomattavasti kivempi myös valita vaatteita kaapilla, kun asettelu miellyttää silmää, eli tätä lisää.)

  • Noora 19.5.2015 at 9:31

    Kiitos!

    Ostin kirjan, luin sen about vuorokauden sisään ja nyt odotan koska olisi aikaa aloittaa siivoaminen. Ehkä jo tänään onnistuu, kun töissä on iso DL alta pois. Tulee hyvä fiilis jo siitä, että tiedän että koti on kohta siisti 🙂

  • Tilaa uudelle | Violan 6.6.2015 at 7:03

    […] edellisessä postauksessa… Sain tietää tästä oppaasta Kaikki mitä rakastin-blogin postauksen kautta. Opuksen nimi on siis ”Siivouksen elämänmullistava taika” – ja se […]