En tainnut koskaan ehtiä toivottaa teille kaikille hyvää joulua (tosin äitini huomauttaisi tässä kohtaa, että joulu jatkuu loppiaiseen asti). Mutta toivotan nyt hyviä ja onnellisia välipäiviä!
Joulu oli ihana ja yllättävä, toivottavasti teilläkin meni kaikki mitä hienoimmin.
Välipäivissä on oma tunnelmansa. Keskusta oli tänään täynnä ihmisiä syömässä thaimaalaista ruokaa ja pyörimässä kaupoissa. Ehkä kuvittelin, ehkä en, mutta minusta ilmassa leijaili kollektiivisen helpotuksen pilvi: saa taas olla ihmisten ilmoilla, pukeutua muuhunkin kuin pyjamaan ja syödä vaihteeksi jotain, jossa ei ole kanelia. Ja puhua jollekulle, jolle ei ole sukua.
Pyhät ovat ohi, mutta arki ei ole vielä täällä. Lasken joka päivä, montako päivää tätä vuotta on vielä jäljellä ja mietin, että vielähän tässä ehtisi sitä ja tätä tämän vuoden puolella. Ilmassa alkaa olla vuoden viimeisten päivien taikaa – harva se hetki huomaa pohtivansa, millainen vuodesta 2016 tulee.
Siitä haluaisinkin tänään kertoa teille. Olen nimittäin tehnyt ison päätöksen: blogini lakkaa päivittymästä aktiivisesti tammikuun aikana.
Palaan lopettamisen syihin ja sen herättämiin fiiliksiin varmasti vielä omassa postauksessaan, mutta tämän postauksen tarkoituksena ei ole (vielä) tunteilla – juuri nyt minulla on nimittäin kysymys teille:
onko vielä jotain, josta haluaisitte, että kirjoittaisin seuraavien viikkojen aikana?
Tartun mielelläni heittämiinne ideoihin. Blogissakin alkaa nimittäin nyt eräänlaiset välipäivät, sillä ihan kerrasta poikki en osaisi tätä pistää. Johan tässä on kahdeksan ja puoli vuotta naputeltu.
Raikasta sunnuntaita, ja jos sallitte niin siteeraan vielä kerran joululaulua;
let your heart be light.
Voi ei, ikävä iski jo nyt! Blogisi on kovin rakas kauneuden ja inspiraation lähde. Mieluisimpia postauksiasi ovat olleet työhösi ja kirjoihin liittyvät kirjoitukset. Myös kotiasi käsitteleviä päivityksiä olen lukenut mielenkiinnolla. Kaikkeista parasta blogissasi ovat kuitenkin kauniit kuvat. Ihailen valtavasti tunnelmia, jotka saat kotiisi luotua ja jotka vielä osaat välittää niin todentuntuisina kuviesi avulla.
Toivon sinulle kaikkea hyvää! Palaan blogipostaustesi ääreen varmasti usein, sillä lohtu, inspiraatio ja seesteisyys asuvat sivuillasi. Kiitos! <3
Ei erityisiä toiveita, tuntuu että aina kirjoituksistasi löydän jotain joka sopii juuri siihen hetkeen ja mitä olen miettinyt. Toki jotain reseptejä olisi kiva lukea, jos niitä löytyy jemmasta.
Hyviä välipäiviä! <3
Nooouuuuu!! Mut sit kuitenkin, sydämellinen kiitos näistä vuosista. Iso päätös, yleensä ne on niitä parhaimpia 🙂 Onnea uusiin tuuliin, varmasti kuullaan sinusta vielä. Lupaan lukea sun artikkelit ja kirjat, koska uskon ja toivon, ettet jätä kirjoittamista 🙂
Rakkaus!
Mäkin kannatan!
Kiitos kauniista ja rauhoittavasta blogista!
Voih, tulen niin kaipaamaan blogiasi, joka on yksinkertaisesti paras mitä tiedän. Siitä lähtien, kun aloin lukea sitä, se on ollut inspiraation lähteeni – olen bongannut sieltä monta hyvää kirjaa, ohjetta ja paikkaa. Kuten edellinen kommentoija, minäkin lukisin mielelläni ajatuksia rakkaudesta.
Kaikkea hyvää elämääsi 🙂
Rakkaus
Voi se samaistumisen ja sieluntoveruuden tunne mitä jään kaipaamaan! Leuka loksahti kyllä pari senttiä alas kun luin että olet lopettamassa. Tekisi mieli kahlita sinut (näin lempeästi sanottuna) näppäimistön ääreen eikä koskaan päästää pois muutakun väliaikaisesti elämyksille josta taas kirjotat. Kuitenkin kunnioitan päätöstäsi (pienen katkeruuden kera) ja kiitän näistä kirjoituksista, toivottavasti et poista aikaisempia jotta niihin voi aina palata. <3
Paras blogi ikinä! En tiedä miten kiittäisin näistä vuosista ❤️.
Kiitos blogistasi ja vuosista!
Ymmärrän lopettamisen, enkä oikeastaan kaipaa siihen mitään syitä tai perusteluita. Mutta haluaisin tietää, mitä teet kirjoittamiselle? Jatkatko jollain muulla tavoin kirjoittamista, vai siirrytkö pelkästään pöytälaatikkoon? Sitä jään aina pohtimaan, että loppuuko kirjoittaminenkin, kun joku blogi päättyy.
Vielä muutama kiitoksen sana. Aikanaan välttelin blogisi lukemisen aloittamista, sillä tiesin, että pitäisin siitä liian paljon. Jälkeen päin ajateltuna ihan pöljää.
”Siis Eeva Kolu sanoi/Eeva Kolun mukaan jne.” on nykyään hyvin tyypillinen lauseenaloitus ystäväpiirissäni ja brunssipöytien parhaat herkut on tietty Eeva Kolun ohjeesta tehty. Voisin väittää että olet eräänlainen instituutio, joka pukee sanoiksi monen akateemisen nuoren kaupunkilaisnaisen ajatukset ja tunteet. Kiitos sanoista, niiden lohdusta sekä viisaudesta, ja kuvista – kaikkea tulee ikävä!
Rakkaus.
Ja kuinka tästä elämästä selviää hengistä.
Kiitos kaikesta ❤❤❤
Tulen varmasti kaipaamaan paljon näitä arjen katkaisevia lukuhetkiä, nautin kaikesta siitä mitä kirjoitat ja erittäin paljon kuvistasi. Paljon onnea tulevaan ja kiitos!
Tätä olen pelännyt jo pitkään! Blogisi on jo vuosia ollut kaikkein paras! Osaat kirjoittaa niin hyvin kaikesta mikä kuuluu elämään ja usein kirjoituksiisi pystyy samaistumaan. Toivottavasti jatkat kirjoittamista jollain muulla tavalla ja toivottavasti se on julkista 🙂 Kaikkea hyvää elämääsi Eeva!
Kysymys: mitä ihmettä tässä nyt sit pitäis lukea aamukahvin seurana, jos kerta Kaikki mitä rakastin ei enää päivity? Hesari on usein vähän liian kovaa kamaa heti kello kuudelta tiistaiaamuna. Blogi- ja kirjavinkit jakoon?
Kiitos kaikesta, Eeva!
Onnea ja pahus. Blogisi on ainoa, joka on kulkenut matkassa aina. Elämänasenteestasi paistaa aitous, ja sitä aitoutta olen kerta toisensa jälkeen tänne tullut hakemaan. Kun mieli on ollut maassa, olen löytänyt valoa täältä. Ajatukset, kirjat, sekoilut, tuuletukset, kukkajutut, ruoka – kukaan muu ei ole osannut näistä kirjoittaa niin koskettavasti kuin sinä. Sinulla on mieletön kirjoittamisen lahja, ja toivon että jatkat tavalla tai toisella. Olet kertakaikkisen ihana ja upea!
Voi eiiiii! Täällä jäädään myös kaipaamaan blogiasti kovasti, mutta elämässä täytyy mennä eteenpäin. Kaikelle on aikansa ja paikkansa, ilo on ollut meidän lukijoiden puolella näiden vuosien ajan, kiitos siitä ja onnea jatkoon! ❤️
Kiitos mainiosta blogistasi ja onnea jatkoonkin!:)
Itse toivoisin vielä kirjoitusta, jossa kertoisit vinkkejä yksin matkustavalle ja miten pärjätä ”huonolla” kielitaidolla:D olet paljon reissuistasi kirjoittanut ja niitä on ollut ihana lukea! Tiedän että tulen matkustelemaan elämässäni paljon yksin joten siksi aiheesta olisi mukava lukea 🙂 jos oot jo aiemmi kirjoittanut aiheesta ni voit myös toki linkata sen 🙂
Kiitokset näistä vuosista! Omia suosikkejani ovat olleet tavarasta luopumiseen liittyvät jutut, sekä pohdinnat elämästä selviämisestä. Toivon sinulle hyvää jatkoa.
Hei joo, olisi mielenkiintoista kuulla mitä ajattelet konmari-projektista nyt jälkeenpäin.
Olen viisikymppinen nainen ja kuvittelin, ettei tällaiset asiat enää hätkäytä, mutta HÄTKÄYTTÄÄ!! Blogit, joita luen, vaihtuu, mutta tämä on ja on pysynyt. Tärkeintä on ollut ja on edelleen elämä, kirjat, matkat ja Pariisi. Voi kun saisin jostain vielä lukea kirjoituksiasi… Kiitos <3
Aika aikaansa kutakin ja sellasta. Sun suosikkiblogit? Mitä me sitten voitais lukee kun ei Eevakolua??
Tähän kohtaan tuntuu sopivalta kertoa eräästä illanvietosta viime kesänä. Olin pariin otteeseen maininnut valmistaneeni sitä tai tätä ruokaa ”Eeva Kolun ohjeella” ja lukeneeni kirjan jota ”Eeva Kolu suositteli blogissaan”. Jossain vaiheessa iltaa blogeihin perehtymätön ystäväni varmisti, mistä blogista ne ohjeet nyt olikaan: ”mikä se nyt oli se bloggari.. Elsa Tolu?”.
Jos joskus tulet mainituksi Aku Ankassa, mikä olisi tietysti suurin mahdollinen kunnianosoitus, olisi hyvä nimi jo valmiina. Ankkalinnan suosituin bloggaaja ELSA TOLU.
Hyviä joulun välipäiviä ja inspiroivaa vuotta 2016!
Voi Eeva, kiitos kaikista supersanoista ja jutuista mitä oot vuosien aikana sanonut, tulee hurja ikävä. Jos vielä jotain saa toivoa, olisi ihana kuulla vielä joku hyvä resepti, Helsinki-vinkkejä ja jotain eevamaisia elämänohjeita.
Voit kirjoittaa oikeastaan mistä vain, koska kaikki ihanalla ja persoonallisella tyylilläsi kirjoitettu on miellyttävää luettavaa. Olet ihana ihminen ja olen aina ihaillut sinua, ja ikävä tulee blogiasi. Kaikkea hyvää ja kiitos kaikista näistä vuosista, joista viimeisinä sinun blogisi on ollut ainoa jota jaksan lukea.
Eeva,
kiitos näistä vuosista, kauniista kirjoituksistasi ja upeista kuvista. Kun nyt vielä saa toivoa, haluaisin kuulla, mitä Sinä haluaisit jättää lukijoillesi; neuvon, ohjeen, kannustuksen, hymyn, rohkaisua…? Olisi mukavaa tulla kurkkaamaan, mitä Eeva jätti minulle, juuri minulle 🙂
Heippa Eeva!
En ole koskaan aikaisemmin postauksiasi kommentoinut, mutta nyt haluan niin tehdä 🙂 Omalla tavallaan blogisi ääreen pysähtyminen on ollut kuin tuttuun ja turvalliseen kaveriin törmäisi. Rauhallinen, mukava hetki.
Minulla ei ole mielessäni pyyntöjä (etenkään, kun aiemmin Anniina, Liina ja Elina ovat varsin hyviä sellaisia jo esittäneet 🙂 ), haluan vain sanoa aidosti ja yksinkertaisesti – kiitos!
Kiitos kuluneista vuosista, Eeva. Rakkauteen on aina hyvä lopettaa, mutta näin joulun aikaan on mielessä pyörinyt myös yksinäisyyden teema, joten siitäkin olisi kiva kuulla sinun mietteitäsi. 🙂 Hyvää jatkoa!
voi ei, eeva! mitä me akateemiset nuoret kaupunkilaisnaiset nyt luetaan? kylläpä hymyilyttää nämä kommentit, munkin kaveripiirissä on niin kovin yleistä ”eeva kolu kirjotti” tai ”eeva koulun resepti”. toivottavasti blogi päivittyy epäaktiivisesti tai ainakin sinusta kuullaan vielä. tämä blogi ja sinä olet ollut suuri inspiraationlähde. kaikkea hyvää <3
Pala nousi kurkkuun kun luin päätöksestäsi! Vaikka sitä kunnioitankin, mietin mitä luen jatkossa aamukahvin kanssa ja mistä ammennan inspiraatioita jota olen vuosikaudet saanut blogistasi. Lukemattomat vinkit, reseptit ja ideat ovat peräisin sinulta, ja olen oikeastaan kasvanut blogiasi lukemalla sillä olen ihaillut sinua jo siitä lähtien kun kirjoitit yhdessä Annukan kanssa. Toivottavasti tämä päätös tarkoittaa johonkin suurempaan siirtymistä! Sitä ennen anna meille vinkkisi siihen, miten selviytyä elämästä sun blogin jälkeen! Kiitos näistä vuosista, Eeva <3
Hyvä päätös, etiä päin vaan.
Loysin blogisi vasta muutama kuukausi sitten – just my luck! Kirjoita mista sita nyt loytyisi korvaamaan taman tyhjion – mista nyt loytaisi luotettavat kirja- ja podcast-suositukset?!
Voi ei Eeva! Jään kaipaamaan ihania sanojasi, tunnelmallisia kuviasi ja..kaikkea.. Siskoni vinkkasi aikanaan blogistasi ja tykkäämme siitä kovasti, molemmat. Luemme paljon ja on mukavaa lukea kaunista, sujuvaa kieltä. Kaikkea hyvää sinulle.
Muutama päivä sitten menin vahingossa blogiisi googlehaun kautta ja kone tarjosi myös kuvia aiheesta. Hetken mielijohteesta klikkasin ne auki ja aloin heti hymyillä. Silmiini pisti pari vanhempaa kuvaa blogin aiemmilta ajoilta ja tuli jotenkin haikea olo. (Ehkä tuosta johtuen) tästä kirjoituksesta tuli mulle jotenki kaiku jostain kaukaa, kuului jotenkin se sun ”ääni” vahvasti…Köh, sori, haikeiluks meni, vaikkei pitäny!
Kiitos!
Voi miten sääli, sä osaat jotenkin aina pukea sanat juuri oikein, oli aihe mikä hyvänsä. Jospa vielä joskus saa lukea Eeva Kolun tuotantoa, kirjaasi odotellessa. 🙂 Kaikkea hyvää ja paljon rakkautta elämääsi ja ennenkaikkea: kiitos <3
Kerroit kommenteissa jokin aika sitten että pidät Donna Tartista. Kirjoita jotain Secret Historysta, jooko? Erityisesti kiinnostaisi kuulla lempihahmoistasi ja miksi pidät kirjasta ym. Harmi kuulla että lopetat, olen lukenut siitä asti kun blogasit Annukan kanssa, kiitos vuosista ja hyvää uutta vuotta ja kaikkea muutakin!
Ei voi olla totta. Tämä oli suru-uutinen. :/
Eiiiii! Mun lempiblogi!
Kiitos maailman parhaasta blogista, joka on antanut mulle niin paljon eri elämäntilanteissa. Toivon sydämestäni kaikkea hyvää sinulle!! KIITOS.
ou nou. samoin kuin monelle edellä kommentoineelle jää minullekin haikeus ja ihmetys siitä, mikä palsta nyt täyttäisi Eeva sinun blogisi hiljenemisen jälkeisen tyhjyyden. inspiraatiota, reseptejä ja mieltä avartavia pohdintoja olen täältä saanut lukea, ja niitä tulee varmasti ikävä jatkossa. kiitos siis hurjasti niistä ❤️ kaikkea mahdollista hyvää jatkossa, varmasti sinusta kuulemmme vielä.
Tästä voi seurata vain Eeva Kolun jälkeinen masennus! Tai ehkä jotain suurta ja ihanaa, josta kuulemme ajallaan. Toivottavasti jälkimmäinen.
Olen lukenut kirjoituksiasi noin seitsemän vuoden ajan, ja kokenut samaistumisen tunnetta, jota en mistään muualta ole löytänyt. Blogisi on ollut lohdullinen paikka ja sanasi kuin ystävän. Kiitos sinulle, kunpa vielä joskus saisin lukea jotakin kirjoittamaasi ~
Voi surku! Mutta kunnioitan päätöstäsi. Asiaan liittymätön kysymys, sattuuko sinulta löytymään yhtään ylimääräistä vuoden 15 Blossa-pulloa (tyhjää)? Pitäis jostain saada semmoinen.
Kiitos kaikesta!! Ja onnea tulevaan 🙂
Kiitos kaikesta kuluneesta, tämä on yksi parhaista blogeista. Ymmärrän hyvin että kaikki tulle aikanaan päätökseen mutta silti lukijan näkökulmasta äänestän että huono uutinen 🙂 Kaikkea hyvää ja innolla odotan viimeisiä kirjoituksia! Aihe ehdotuksissa oli monta hyvää, mutta annan kanssa äänen rakkaudelle. Koska tärkeintä on rakkaus.
Eihän tässä oikein muuta osaa sanoa kuin Eeva, kiitos kaikista näistä vuosista. ❤
Ensimmäinen reaktioni oli ponnekas EI KÄY(!!)
Me ei pärjätä ilman sun viisautta ja sanoiksi puettua ymmärrystä tästä hullusta elämänmenosta.
Joten yhä, ei käy! 🙁
En oo aiemmin edes tajunnut, että tää blogi ja sun ajatukset on merkannu aika paljon mun elämässä. Nyt kun mietin elämää ilman tätä blogia niin iski hätä. Mitä hittoa mä nyt pistän päälleni, mistä löydän rohkeuden elämässä ja mitä ihmettä teen ruoaksi?!?
Kiitos Eeva kaikista teksteistä! Toivottavasti saadaan lukea susta joskus jossain muualla. 🙂
Ps. EI KÄY YHYY!
Hei Eeva, ja kiitos blogistasi. Myös minä olen lukenut tekstejäsi jo ihanan turhamaisuuden ajoilta, ja tekstisi ovat kuin kirjeitä ystävältä. Kiitos niistä, on ollut huippua päästä osaksi ajatuksiasi ja maailmaasi tätä kautta..!
Myös minulla on hassu tunne, että 2016 on aika suunnata kohti uusia suuntia. Sun ajatuksia tulee ikävä, joten toivomukseni on, että kertoisit vielä vähän siitä, millaisiin suuntiin virrat tuntuvat vievän – vaikka sitten metaforisesti, ja tunnustellen. Tai ihan vain ajatuksista uuden edessä, joka mahdollisesti tuntuu vasta koko kehoa ravisuttavana tuulena.
Tuntuisi hyvältä hypätä yhdessä, vielä tämän kerran <3!
(Ja tosiaan – mistä löydät kaikki huiput kirjat, musiikin, reseptit ja ööö.. jutut? :D. Voi että. Niin paljon hyvää sinulle, ihana Eeva <3!)
Voi itku, tätä mä oon pelänny. Mutta samalla onnenpotku persiille ja kaikkea hyvää. Ja kiitos, sen mä haluaisin sanoa eniten. Kiitos Eeva.
Olen seuraillut kirjoituksiasi jo useamman vuoden ajan, mutta en ole koskaan kommentoinut mitään. Nyt on pakko sanoa että tulee kyllä ikävä! Kirjoitat tosi kauniisti, aidosti, koskettavasti ja hauskasti. Toivottavasti vielä tulevaisuudessa voi jossain lukea tekstejäsi. Toivomuksena ehkä vielä lukuvinkkejä (kirjoja, blogeja..) millä voisi vähän täyttää tätä aukkoa. Kaikkea hyvää jatkoon ja kiitos! <3
sä oot kielellisesti niin lahjakas, että me kuullaan susta vielä – eiks niin !?!?!
Kaikkea hyvää!
– Elma –
Olen myöhäisherännäinen lukijasi,vain vähän päälle vimeisen vuoden olen lukenut blogiasi aktiivisesti. Harva se päivä olen näpytellyt kännykän nettiin e-e-v-a-k-o-l-u-.-f-i 🙂 (Kuka niitä kirjanmerkkejä edes käyttää!)
Mun täytyy sanoa, että lyhyelläkin tuttavuudella osasin odottaa päätöstäsi. Ehkä siksi, että blogisi tuntuu rehelliseltä ja aidolta. Vaikka tietty kaikki ei kuulukaan olla julkista.
Toivoisin jonkinlaista inspiraatio-listaa. Mikä innostaa ja sytyttää, mikä saa rohkeaksi? Olet loistava seuloja. Kuuntelin suosituksellasi E. Gilbertin podcasteja, ja nytkin törmäsin kirjastossa Wild-kirjaan ja mietin, että hei tätä Eeva Kolu kehui.
Kiitos teksteistä, vinkeistä ja fiiliksistä! Kaikkea hyvää!
Voih, oli ensimmäinen ajatus. Tässä on tullut paljon hyviä ideoita viimeisiksi aiheiksi, niihin minullakaan ei ole lisättävää. Kiitän sinua paljon, olen viihtynyt ❤ . Kaikkea hyvää sinulle. Jotenkin olet saanut minutkin ajattelemaan monia asioita, en ole varmaan ihan”kohderyhmää”?, olet oivallinen kirjoittaja, luot tunnelman joka saa ajattelemaan ja jotenkin tekee mieli sanoa, että rauhoittumaan, ihme ajatus ?. Elämä ❤ .
Voi surku. Tulee ikävä. Kirjoitustesi äärellä olen inspiroitunut, nauranut, vuodattanut kyyneleitä, viisastunut ja alkanut tehdä useita matkasuunnitelmia. Ja monen muunkin tapaan minunkin ystäväpiirissäni useat lauseet alkavat sanoilla ”Luitko sitä Eeva Kolun juttua…” ja niin monet pöytiin tiensä löytäneet ruoat ovat resepteistäsi, että kerran jopa mietimme, että pitäisi joskus koittaa kokata jotain muutakin kuin Eeva Kolun ohjeita (tämä päättyi siihen, että päätimme kokata ihanaa salaattia, jonka ohjeen ystävän äiti oli bongannut jostain aikakauslehdestä. Lopuksi tietysti paljastui, että se oli sun ohje).
Parin muunkin tapaan toivoisin listaa omista suosikkiblogeistasi ja -sivustoista. Lifestyle-blogien lisäksi kiinnostaa juurikin ruoka, juoma, matkat ja pohdiskelut. Toivoisin myös tekstiä ystävyydestä, kuinka vaikka omat ystävyyssuhteesi ovat syntyneet, niiden merkityksestä ja muusta. Kiitos blogistasi, se on ollut suosikkini vuosia.
Voi ei, tätä olen pelännyt ja odottanut…mutta ehkä on aika mennä eteenpäin. Toivon, että kirjallisen tekstin saralla (ja muutenkin) sinusta vielä kuullaan. Ja näin uskonkin, koska olet todella lahjakas nainen. Lahjakkuutesi lisäksi sinussa on myös sitä jotakin, jota on vaikea sanoiksi pukea. Vedät ihmisiä puoleesi teksteissäsi ja valokuvissasi. Kiitos Eeva kaikesta ja hyvää matkaa 🙂
Harvoin näkee näin ihanaa kommenttilaatikkoa: vitsi mitä viestejä ja voisin yhtyä niistä lähes jokaiseen! Aikamoista miten moneen oot vaikuttanut:-) Kiitos Eeva!
Kiitos mainiosta blogista!
Toivottavasti kirjoituksiasi saa jatkossa lukea muualta.
Ennen kuin jätät jäähyväiset tälle blogille, lista lemppablogeistasi olisi kiva, jotain ihanaa luettavaa jää kuitenkin kaipaamaan.
Hei Eeva,
Blogisi on antanut minulle niin paljon vuosien saatossa, että väkisinkin jään kaipaamaan kirjoituksiasi. Näin sinut vilaukselta flowssa ja ajattelin, että siinä se nyt seisoo, Eeva. Vähän kuin olisit vanha ystävä, jota ei kuitenkaan tunne yhtään.
Koska rakastan sinun tekemiäsi elokuvalistauksia, pyytäisin sinulta listausta lempikirjoistasi tai niistä, jotka ovat muuten jättäneet syvän jäljen. Toivotan kaikkea hyvää sinulle ja kiitän menneistä vuosista. Pus!
Kiitos kaikesta, olet antanut niin paljon. Kaikkea hyvää!
Eeva. Kiitos siitä, että olet jakanut ajatuksiasi täällä internetin ihmeellisessä maailmassa. Olen seurannut blogiasi vuosikaudet, hiljaa ja kommentoimatta, kiitollisena hyräillen: niin monesti tavoitat juuri ne oikeat sanat, tunnelmat, hetket.
Ihailen sinua kirjoittajana, ajattelijana ja pukeutujana. Ihan parasta olisi, jos saisin joskus lukea kirjoittamasi kirjan. Jos nyt kuitenkin tyydyn toivomaan vain muutaman pienen jutun aiheita, niin sanoisin, että kirjoita siitä, minkä kanssa painit ajatuksissasi näinä päivinä. Luultavasti ainakin puolet tämän maan noin kolmikymppisistä ajatteli just eilen samaa, mutta vain sinä osasit pukea ajatukset sanoiksi.
Ei mulla muuta. Paitsi se kiitos. Kiitos!
Yhdyn tähän kauniiseen kommenttiin. Hiljainen lukija myös täällä. Blogiisi olen palannut aina uudelleen vuosien ajan, joka kerta saanut siitä palasen mukaani! Sanoilla on valtava vaikutus. Kiitos.
Voi hitsi, vasta tänä vuonna blogiasi lukemaan alkaneena olisin mielelläni kuulluut vielä paljon lisää, mutta joskus pitää vaan jatkaa eteenpäin.
Suuri kiitos ihmiseltä, joka harvemmin tämän tyyppisiä blogeja lukee. Sun teksteistä on saanut voimaa huonompinakin päivinä.
Tuolla taisikin jo joku muukin ehdottaa, mutta joku vinkkipostaus yksin matkustamisesta tms. olisi kiva vielä lukea.
Kiitos!
Voi Eeva minkä teit! Pelkkä ajatus blogisi loppumisesta pistää haikeaksi, kuin paras ystävä muuttaisi kauas pois 🙁 Kaikkien kirjoitustesi pohjalta tiedän kuitenkin että teet asioita joilla on tarkoitus, joten tälläkin lopulla on varmasti iso merkitys.
Ei ole sanoja joilla kiittää kaikista elämänneuvoistasi joita olet jaellut pullanmuruina meille lukijoilla – iso kiitos. Onnea uusille seikkailuillesi ja kuten viisammat sanovat … you always meet twice, eli kuulumisiin!
Kiitos Eeva, kun olet ilostuttanut minunkin päiviäni kirjoituksillasi jo vuosikaudet. Kuten joku jo aiemmin totesi, postauksesi ovat kuin kirjeitä ystävältä. Toivoisin, että kirjoittaisit vielä suhteestasi bloggaamiseen, mitä olet saanut tältä, kuinka se on vaikuttanut elämääsi ja miksi juuri nyt on hyvä aika lopettaa.
Oh. Lopetin blogien seuraamisen vuosi sitten, kun alkoi ahdistaa trendit, hipsterit, sisustuskloonit, juoksijat, positiivisuuden korostajat, depiksen karkoittajat. Kuukaudessa helpotti, nyt vuoden jälkeen en kaipaa yhtäkään pinnallista blogia. Sinua olen seurannut satunnaisesti ja todennut, ettei ahdista, kun sinun kirjoituksiasi luen. Jää jotenkin haikea olo, mutta hyvällä tavalla. Olemme täysin erilaisissa elämäntilanteissa, mutta silti löydän itseni kirjoituksistasi. Niin. Eikös Hanna G. voisi kustantaa kirjasi? Aikuisemman naisen efgh?
Hyvin sanottu, Paju. Komppaan kaikessa.
Voi Eeva! Tällaista käännettä en osannut ollenkaan odottaa, joten lukiessani blogisi loppumisesta tunsin haikeudensekaista hätää siitä, millaisen aukon tämä tuo pieneen elämämääni. Mitä nyt luen? Voimmeko vielä lukea kirjoituksiasi jostain muualta?
Löysin blogisi noin vuosi sitten, rakastuin saman tien. Olet niiiin taitava kirjoittaja ja kuvaaja. Ajattelin blogisi olevan olemassa hamaan loppuun saakka. Naiivisti kuvittelin sen olevan jotain pysyvää, johon voin kerta toisensa jälkeen turvautua hakien iloa, lohdutusta ja rohkaisua. Mutta elämässä on toki mentävä eteenpäin, asioita tulee ja asioita menee. En olisi kuitenkaan toivonut blogisi olevan ”menevien” joukossa. Ehkäpä tämä muutos tietää jonkin uuden alkua, jonkin, josta me lukijatkin joskus pääsemme iloitsemaan.
Aitoutesi ja ihana valosi eivät unohdu, vaikka blogisi hiljeneekin. Sydämestäni toivon sinulle kaikkea hyvää sekä onnea uusiin projekteihin. 🙂 <3 Kuten aiemmin jo todettiin, rakkauteen olisi ihana päättää, mutta kirjoititpa mitä vain, mistä vain, voit olla varma, että luen. Kaunis kiitos, Eeva! Sinua tulee ISO ikävä!
P.S. Ostan kaikki ne kirjat jotka tulet kirjoittamaan! 🙂
Elämisen tuska, se tunne kun olet matkalla jonnekkin, hyvä kahvi, Gilmoren tytöt, se tunne, jonka luulit jo unohtaneesi, se tyyppi jonka pelkkä nimi saa sut pois tolaltasi vielä vuosienkin jälkeen.. Jos sen kaiken yrittää tiivistää.. En osaa tiivistää sitä kuulostamatta kliseiseltä. Sielunkumppanuus? Taiteellisuus? Mitä se ikinä sitten onkaan niin kiitos. Kiitos. Kiitos. Kaikki mitä olet kirjoittanut on osunut ja uponnut.
Löysin blogisi hukassa olevana kaksikymppisenä, joka rakasti kirjoja ja matkustamista eikä tuntunut pääsevän siitä yhdestä miehestä yli. Samassa jamassa olen edelleen, mutta tieto siitä että joku muukin omaa samanlaisia ajatuksia on mieletön. Joten vielä kerran. KIITOS. Uskon vakaasti, että tulet menestymään mitä ikinä sitten teetkin. Sussa on sitä jotakin.
Kiitos Eeva! Niin voimaannuttava, niin hauska, niin hurmaava! Jään lämmöllä kaipaamaan aina yhtä ihastuttavaa blogiasi. Toivon sinulle kaikkea hyvää tulevaisuuteen! Kiitos! <3
Voit kertoa, että mitä me kaikki sitten luetaan?
Rentoja välipäiviä (tykkään muuten tosi paljon välipäivästä sanana, kaikki on raukeaa, tulossa ja väliaikaista) ja ihanaa eloa ja oloa. Toivottavasti saadaan lukea sun kirjoituksia vielä jossakin muodossa! Kiitos näistä monesta, monesta vuodesta (siis kahdeksan ja puoli, mitä ihmettä?!). Pus, tarjoan sulle pullat, kun joskus törmätään 🙂
Blogisi tekstit saavat aina rauhoittumaan, katsomaan asioita uudesta näkökulmasta ja ymmärtämään hetkeä paremmin. Kiitos Eeva! Kirjoituksiasi tulee ikävä, toivottavasti saamme nauttia niistä epäsäännöllisesti täällä tai sitten muussa muodossa vielä jatkossakin. On niin paljon asioita, joista toivoisin sinun vielä ehtivän kirjoittaa ja varmasti ajallaan kirjoitatkin. Täällä kommenttien puolella on mainittu monia loistavia aiheita: yksinäisyys, kuinka selvitä elämästä hengissä, vinkkejä yksin matkustavalle, suru ja kaipaus, uusi alku, jne. Mutta mikä olisikaan parempi aihe kuin Rakkaus <3 Kiitos vielä kerran jokaisesta kirjoituksestasi, ovat aina tulleet oikealla hetkellä elämääni. Kiitos!
Tuntuu kovin oikealta, on tainnut olla tuloillaan rivien välissä jo jonkin aikaa. Muutos ja luopuminen on hyvä.
Kiitos Eeva näistä vuosista!
Teskstisi ovat uskomattomia, osaat pukea niin hienosti sanoiksi asioita.. Olen samaistunut sinuun niin monta kertaa ja miettinyt että noinhan se on. Olet koskettanut ja nostattanut, lohduttanut ja kannustanut. Toivottavasti joskus vielä palaat <3 Toivotan kaikkea mahdollista hyvää elämääsi ja onnea uuteen!
Kiitos Eeva voimaannuttavasta blogista ja paljon onnea tulevaan.
Minulla on kaksi toivetta: kirjoitathan vielä jotain, jota voimme lukea ja jätäthän vanhat blogitekstit luettavaksi tänne? Muussa tapauksessa minun täytynee kopioida parhaimpia ja itseeni eniten iskeneitä johonkin talteen. Blogisi on ollut sekä terapeutti että hyvä ystävä.
Kiitos kaikista kirjoituksistasi, Eeva.
Täytyy sanoa, että tämä osuu oikeastaan (ikävällä tai hyvällä tavalla) sopivaan kohtaan. Olin ajatellut, että koska ensi vuonna on tiedossa paljon tekemistä, muutoksiakin ja uusien asioiden opettelua, olisi hyvä opetella irtautumaan blogeista ja some-tuuttailusta. (No ei ehkä kaikesta, mutta isosta osasta.) Jos oppisi olemaan sillä tavalla, että jonkin vaikean tai hankalan tunteen noustessa olisikin vain hetkessä, kysyisi neuvoa ihan vain itseltään eikä pakenisi hakemaan vinkkiä muualta (esimerkiksi sinulta, tai Pinterestistä). Ajatus on suoraan sanottuna jopa pelottava. Ja koska kaikista bloggaajista juuri sinä lopetat, tähän uuteen toimintatapaan täytyykin hypätä ihan pää eellä. Ehkä se on ainoa oikea tapa. 🙂
Eli kiitos vielä kerran.
Voi kamalaa.. Tämä on ollut paras blogi ikinä. Kiitos näistä vuosista, inspiraatiosta, ajatuksista, resepteistä ja vinkeistä.
Joku muu ehti jo kirjoittaa, mitä halusin sanoa: NOOOUUUU ja ei ole postauksillesi erityisiä toiveita, sillä jostain syystä lähes jokainen postauksesesi on koskettanut itseä jollain tavalla ja sopinut omaan elämäntilanteseen. Onnea tulevaisuuteeen ja uusille päätöksille!
Voi Eeva!
Olen pelännyt tätä postausta. Muistan kuinka monta vuotta sitten vedin parasta ystävääni hihasta Blankossa, ”tuolla on Eeva Kolu, katso, tuolla noin!” ja tulimme häkeltyneinä mumisemaan jotain mahtavasta blogistasi sinulle.
Nyt vuosia myöhemmin olen varma, että toimisimme aivan samoin. Kenties jopa vieläkin fanimmin. Sinusta on Eeva tullut omassa elämässäni jo melkoinen konsepti. Mitä Eeva Kolu tekisi? Miten tämänkin asian voisi tehdä eevakolumaisesti?
Ei ole yhden käden sormilla laskettavissa ne hetket, kun olet kirjoittanut jotakin sellaista, joka juuri sillä hetkellä on iskenyt juuri siihen paikkaan, mihin pitikin. Olet saanut oivaltamaan, tuntemaan haikeutta ja kaihoa, iloa ja surua, saanut näkemään elämää taas vähän laajemmin.
On ollut kunnia päästä seuraamaan elämääsi ja rohkeita valintojasi vuosien varrella. Toivon, että kuljet elämässäsi kohti niitä asioita, jotka sytyttävät sielusi ja saavat suupielet ylöspäin. Toivepostauksiin toivoisin tekstinpätkiä rakkaudesta, ystävyydestä, yksinäisyydestä ja sielunkumppanuudesta. Näistä ”pienistä” asioista, joiden ympärillä elämä lopulta tuntuu pyörivän. Kiitos Eeva vuosien viisauksista! xo
Voi apua! Tämä on suosikkiblogini, ja ihailen sinua suuresti. Harmi, että lopetat. Toiveista: kootut elämän- ja kirjoitusohjeet olisi kivat.
Olen ihan järkyttynyt! Olen pelännyt lopettamistasi, ja nyt takerrunkin siihen, että jatkat kuitenkin vielä vähän. ❤️ Olet vaikuttanut elämääni, olen vaikuttunut sanoistasi ja kuvistasi monen monta kertaa. Kyynel on vierinyt iloissasi ja suruissasi ja minun iloissani ja suruissani. En käsitä, etten tunne sinua, vaikka tunnen tuntevani. Oikeastaan ajattelen, että sinunkin täytyy tuntea minut. Friikkiä!
Toivon listaa kirjoista, joita ilman et voisi elää.
Lempireseptejäsi, kunnon lohturuokiasi.
Kuinka tulla kirjoittavaksi tähdeksi-ei ohjeita, ihan vain ammatillista elämäntarinaasi.
Täydellinen vaatekaappi.
Kuinka toteutat konmarointia.
Ihanimmat matkasi.
Pyhiinvaelluksen merkityksellisyys-miksi teit sen?
Helsingin ihanimmat kahvilat once more.
Miten aiot toteuttaa kirjallista lahjakkuuttasi seuraavaksi? Aiotko kirjoittaa kirjan?
Kiitos kaikesta ja ensi kertaan ❤️
Toivon noita samoja aiheita!
Blogisi on ollut ihana lisä arkeeni jo pitkään, sinun kauniita tekstejä ja kuvia tulee ikävä. Kiitos näistä vuosista ja kaikkea hyvää tulevaan!
Ura! Oi Eeva kirjoita siitä mihin aikamme päivin ja öin menee, millä tätä yhteiskuntaa pidetään liikkeellä ja mistä numerot tileillemme tärähtävät. Kerro sinä mitä ajattelet työstä ja mitä tulevaisuudessa (ja nyt) teet. Ei tirkistelyn halusta vaan aidosta tiedonjanosta ja kiinnostuksesta esitän pyyntöni. Kiitos kaikesta, ja kaikkea hyvää!
Voi että. Aavistin jo blogiin tullessa, ennen tekstisi lukemista, että jotain on tapahtunut, kun ylhäällä keikkui 81 kommenttia. Sydän meni sykkyrälle, kun sain luettua tekstisi loppuun. En lukenut niitä 81 muuta kommenttia. Niissä on varmasti kerrottu sinulle 81 kertaa, kuinka ihana, upea ja valoisa tämä sinun blogisi on. Kuinka se on henkireikä ja helpotuksen, lohdutuksen ja ilon tuoja niin monelle. Kiitos sinulle, Eeva, näistä vuosista. Olet kehittynyt kirjoittajana valtavasti ja toivon, ettet lopeta kirjoittamista. Toivon, että tämän tulevan hiljaisuuden takana on kirja, joka on syntymässä. En halua asettaa tällä toiveella paineita sinulle. Se on vain pienen lukijan iso paniikki, kun joutuu olemaan luopumisen äärellä. Koska meidän lukijoiden on vain hiljaisesti hyväksyttävä tämä päätöksesi, vaikka se tekee kipeää. Minun on nyt jo ikävä itkuja ja nauruja blogisi ääressä, vaikka ethän sanonut lopettavasi kokonaan. Miehenikin jo tietää, että olet minun elämäntaidon guruni. Niin sinuun aina puheissani viittaan. Et varmaan käsitäkään, millainen vaikutus sinulla on ollut niin moniin ihmisiin ympärilläsi. Sinussa on taikaa! Kirjoitan kaikki yhteen pötköön, koska on kiire ja hätä saada tässä yhdessä viestissä sanottua kaikki tärkeä ja kiitettyä riittävästi. Levollisia vuoden 2015 viimeisiä päiviä sinulle. Paras on vasta tulossa!
Minä en ole yhtä hyvä sanojen kanssa kuin sinä joten sanon vain että suursuurkiitos kaikista ihanista kirjoituksista Eeva!!! <3 Ja onnea tulevaan!
Kaikki se valo jota emme näe. Tämäkin kirja eksyi tänne tuhansien kilometrien päähän Suomesta sinun suosituksestasi. Monista muista puhumattakaan. Kuka nyt vinkkaa parhaat kirjat ja reseptit ja kulkee Helsingin kadut ja kahvilat puolestani, koska en itse voi. Kiitos Eeva, sinussa on harvinaista (valo)voimaa.
Voi Eeva!Nyt meinas mennä aamupuurot väärään kurkkuun. Blogisi sisältö on ollut ainutlaatuista antia. Kykysi nähdä kauneutta ympäristössä, ihmisissä, elämässä…hetkissä…Sellainen on harvinaista ja arvokasta. Ei millään lailla itsestäänselvää tässä maailmanmenossa. Kovin jään kaipaamaan viisaita sanojasi, huumoria ja bogisi välittämää kauneutta. Toivotan sinulle kaikkea hyvää, ikimuistoisia seikkailuita ja merkityksellisiä kohtaamisia.Olet rohkea, kun seuraat omaa polkuasi. Toivon, että vielä jonakin päivänä saan lukea kirjoituksiasi..ehkäpä kirjan tai jonkun muun muodossa…puss!! <3 <3
Hei,
olen saanut blogisi kautta jo niin paljon että en osaa toivoa mitään. Sen sijaan olen äärimmäisen kiitollinen että olen saanut kurkistaa elämääsi ja lukea inspiroivia kirjoituksiasi. Olet saanut minut lukemaan uusia kirjoja, katsomaan elokuvia joita en olisi muuten katsonut, tutustunut uusiin maihin, maistellut mainioita viinejä ja ennenkaikkea, olet saanut minut muuttamaan elämäni suunnan.
Olet sielukas ihminen Eeva, kaikkea hyvää tulevaisuuteen.
Kerro elämästä selviämisestä, tärkeimmistä motoista/opeista, vaatekaapistasi (!!!!!!!!) ja lempiblogeistasi ja -kirjoistasi. (Että on jotain luettavaa elämässä Eeva Kolun jälkeen.) Olet ihan älytön inspiraatio ja hirmu rakas! Susta kuullaan vielä joku päivä lisää.
Kiitos, kiitos, kiitos ♥♥♥ Kaikkea hyvää♥
Kiitos kaunis kaikista näistä vuosista!
Listaus jostain lempikirjoista, luetuista tahi lukulistalla odottavista, olisi eri kiva läksiäislahja! 🙂
Kaikkea hyvää jatkoon!
Kuulun vielä siihen sukupolveen (50+) joka ei niin paljon pyöri blogeissa tai ylipäätään somessa, mutta, Eeva, sinun kirjoituksiasi olen halunnut lukea jo jonkun vuoden ajan. Blogisi oli ensimmäinen, johon jotakin kautta törmäsin, ja rakastuin: suomen kielen hallintaasi, kielen tajuusi, sanaleikkeihin, erilaisiin aiheisiisi elämästä. Mielellään jatkaisin matkaa kanssasi, mutta jos se on mahdotonta, vinkkaapa joku hyvä kirjoittaja, jota kannattaisi mielestäsi seurata. Muuten jää iso aukko tarinarintamalle…
Kiitos näistä vuosista! Ihanasta turhamaisuudesta asti olen keikkunut mukana, joten aika monta vuotta on mennytkin. Erityisesti haluan kiittää maailman parhaasta parsapiiraasta Trendissä, erittäin hyvästä pizzataikinasta Voisilmäpelissä ja eräästä Marimekon punavalkoisesta villamekosta vinkkaamisesta. Puen tuon jo ainakin 7 vuotta vanhan mekon päälleni joka joulu ja muistan aina, että näin sen ensi kertaa Eevan blogissa.
Henkimaailman hommien ja elämänohjeiden sijaan toivoisin vielä muutamaa hyvää käytännön juttua: jotakin ihanaa kasvisreseptiä, vinkkejä vielä parista kirjasta tai elokuvasta 🙂
Kiitos. Ja onnea kaikkeen uuteen! Kiinnostaisi kuulla, miten bloggaus on vaikuttanut siihen, mitä ajattelet teksteistä ja kirjoittamisesta.
Voi ei! Yksi elämän surullisimmista totuuksista todellakin on, että kaikki hyvä loppuu aikanaan.
Sinulla on ainutlaatuinen taito nähdä elämässä asioita, joita kaikki eivät näe. Lisäksi osaat vielä pukea sanoiksi kaiken näkemäsi.
Kirjoituksesi tuntuvat aina siltä kuin ne olisi kirjoitettu juuri minulle. Ne ovat helposti samaistuttavia, ja koskettavia.
Toivottavasti saamme lukea kirjotuksiasi vielä tulevaisuudessa jotain muuta kautta. Kaikkea hyvää sinulle Eeva Kolu <3
Hei Eeva!
Tänään(kin) avasin blogisivusi lukeakseni jotain kaunista elämästä. Siinä sinä et petä koskaan, olipa aihe mikä tahansa. En tosin arvannut että tulen lukemaan tätä kirjoitusta (ja kommenttiboksia) kyyneleet silmissä.
Olen samanikäinen, elämää hyvin (välillä liiankin) syvällisesti pohdiskeleva nainen. Luin kirjoituksiasi jo ennen lasta, odotuksen aikana ja yhä olen aina palannut niiden ääreen. Nyt se lapsi on kohta viisivuotias. Asun kahdestaan hänen kanssaan. Ihana huomata että vaikka elämä on muuttunut, siihen on mahtunut iloa ja surua, sinä olet ollut kuin turvallinen ystävä joka lohduttaa ja jonka kanssa voi iloita. Aloin juuri miettimään mitä kaikkia on viimeiseen kuuteen vuoteen mahtunut. Huomasin että on tapahtunut niin paljon hyvääkin, vaikka ihmismieli tahtoo poimia vain ne ikävät asiat.
Hassua muuten. Eilen illalla pohdin suuria päätöksiä ja tänään aloin pikkuhiljaa tehdä asioita niiden eteen. Tipuaskelin mennään, mutta varmasti kuitenkin 🙂 Ja sinä kerroit nyt tästä suuresta päätöksestäsi. Tuli vielä oikein varmistus, että kyllä minäkin uskallan.
Tuolla olikin jo mainittu näistä asioista, mutta minäkin toivoisin että kirjoitat rakkaudesta. Sehän on se suurin kantava voima millä itsekin olen selvinnyt pahimmista paikoista. Ja joku hauskasti jo ehdottikin, ”kuinka elämästä selvitä hengissä” 😀 Eli miten toimia jos tuntuu kerta kaikkiaan toivottomalta?
Haluan sanoa sulle iso kiitos Eeva. <3 Tulen varmasti vielä kiittämään sinua henkilökohtaisesti jos joskus tapaamme 🙂 Kaikkea hyvää <3
Olen saanut parhaat kirjavinkit tästä blogista (tai joskus olen lukenut jotakin ennen (?) sinua ja sitten myöhemmin ollut täsmälleen samaa mieltä kirja-analyysisi kanssa). Viimeisimpänä sain luettua Wildin, kirjan, johon en tod. olisi tarttunut ilman suositustasi. Siksi siis minäkin toivon vielä vihoviimeistä postausta kirjoista, jotka muuttivat sinua, joita et unohda.
Samoin piti hyasinttipostaukseen antaa vastapalveluksena oma kirjavinkkini; Juha Itkosen Myöhempien aikojen pyhiä (jos et ole jo lukenut :)). Kirja kertoo pintatasolla uskosta ja mormoneista. Syvemmällä tasolla se kertoo uskon sijaan juuri uskomuksista; sellaisista, joita kannamme turhaan mukanamme ja joista irti päästäminen vapauttaisi meidät elämään.
Kiitos vuosista! t. kirjatyyppi ja sellainen, jonka mies rakastaa sitä tomaattista lihapullakastiketta, jonka resepti oli aikoinaan Hesarissa.
Voi hitsit, kiitos kaikista ihanista hetkistä tekstiesi äärellä. Olen oivaltunut elämän oivalluksistasi monenmonta kertaa kaikenlaista. Jos sinulla on hihassasi jotain ihanaa rakkaudesta, tuosta elämän lohturuuasta, olisi ihanaa lukea vielä siitä. Kaikkea hyvää sinulle tulevaisuuteen, tuohon seuraavan hetken tähän päivään! <3
En oikein osaa sanoa muuta kuin kiitos ja kaikkea hyvää kaikille elämäsi päiville. Minun toiveeni olisi kuulla vielä jotakin uskoon liittyvää, mutta vain jos se ei tunnu liian henkilökohtaiselta. Tulee ikävä tätä blogia ja kommenttiboksia. 😀
Voi Eeva, sun kirjotuksiasi tulee ikävä! Päällimmäisenä blogistasi jää mieleen Turku-rakkaus (minunkin ihana kotikaupunkini), aina niin ajankohtaiset pohdinnat ja kauniit lauseesi. Kiitos mainiosta blogistasi ja ihastuttavista, sydäntä keventävistä kirjoituksistasi.
En ole koskaan aikaisemmin blogiisi kommentoinut, vaikka monesti olen meinannut, mutta nyt on kyllä pakko. Kuten useat kommentoijat aikaisemminkin ovat todenneet, niin ”voi eeeeeih” oli myös oma reaktio lopetusuutiseen. Blogisi on ollut ihana arjen piristys! Yksi toive olisi: jätäthän, oi jätäthän, blogiarkistosi edelleen luettavaksi, vaikka päivittäminen päättyykin? Terv. Nimim. Koko päivän lempireseptejä talteen kopioinut..
Kiitos hienoista, ajatuksia herättävistä kirjoituksista. Suomessa on vain kaksi taitavaa blogikirjoittajaa (sä ja Roosa Murto), joten lopettamisesi on meidän lukijoiden kannalta tietenkin valitettavaa.
Kaikkea hyvää elämääsi! Muutokset ovat aina hyvästä, ja oikea polku kiertyy esiin – vähittäin jokaisen mutkan takaa. Olkoot tuulet sinulle lempeät.
Kiitos Eeva kaikesta! Löysin blogisi alunperin jauhottoman suklaakakkugooglauksen kautta ja sille tielle jäin. Luin blogisi kaikki arkistot samalla viikolla, ainut blogi ikinä, jolle olen tehnyt näin. Suklaakakkusi on edelleen yksi suosikeistani. Kirjoitustavassasi on jotain lumoavan ihastuttavaa, voimaannuttavaa ja aurinkoista.
Minäkin lukisin vielä mielelläni rakkaudesta ja kirjasuosituksista. Kaikkea hyvää sinulle jatkoon. Tulee iso ikävä! <3
Eiikä! Maailman kamalin blogiuutinen 🙁
Blogisi on ollut pitkään jo se paikka josta tulee vaan sellainen olo että kaikki on hyvin vaikka kuinka ärsyttäisi. Lisäksi vinkkauksesi ansiosta löysin podcastit, ja sinulta olen saanut myös monta hyvää kirjavinkkiä ja reseptiä!
Joten iso kiitos Eeva kaikista ihanista kirjoituksista, tulee ikävä niitä.
Kiitos Eeva ihanasta blogista. Ensimmäiseni ikinä ja ainoa jota olen vuosia lukenut.
Olisi kiva kuulla sinun suosikkihetket/-postaukset/-palauteet/-ihmiset tai ylipäätään suosikkiasiat mitä blogin myötä elämääsi on tullut.
Rakkautta ja onnea jatkoon!
Tuli vielä mieleen, että olisipa mielenkiintoista kuulla äänesi kaikkien näiden vuosien jälkeen mitä sinut on ”tuntenut”. Eli jos ei tunnu vieraalta ajatukselta niin postaa jonkinlainen videopätkä. 🙂
Kiitos Eeva. Sinun ansiostasi maailmassa on ollut aina vähän enemmän lempeyttä, kauneutta ja viisautta. Tekstisi ovat saaneet lukijan nauramaan, itkemään, lähelle omiakin tunteita. Olet saanut meidät pohtimaan elämän pieniä ja suuria asioita ja valanut uskoa, että kyllä se siitä. Elämä ja rakkaus voittavat lopulta.
Joten vielä kerran, sydämellinen kiitos ja onnea elämän uusille poluille. 2016 tulee olemaan jännittävä ja kirkas!
Eeva, olen epäaktiivinen blogien seuraaja, mutta tämä sinun ihana on ollut ainoa, jota vuosien varrella olen aina palannut lukemaan. Toiveeni: jätäthän vanhat kirjoitukset näkyviin, jotta niiden pariin voi palata ja ilahtua uudelleen! Kiitos tuhannesti blogistasi ja ajatustesi jakamisesta. Olet oikea sanataituri ja fiilistelyn mestari!
Voi ei! Ja kiitos kaikesta!
(Jos/kun kirjoitat kirjan, niin sähköpostiini on suotavaa lähettää suoramarkkinointia aiheesta)
Kiitos Eeva ihanasta blogistasi! Kykysi ja herkkyytesi nähdä maailmaa ja tehdä niin tarkkoja havaintoja ympäristöstä ja vielä sanoittaa se, on todella ainutlaatuista ja kaunista. Jos jotain vielä toivoisin, niin rakkaudesta, läsnäolosta ja luopumisesta lukisin sinun ajatuksiasi kiitollisena. Kaikkea hyvää tuleviin seikkailuihisi! Valoa ja Rakkautta. ❤️
Kiitos Eeva.
Haluaisin sanoa sinulle niin paljon mutta mieleeni tulee yksi merkittävä asia.
Lasagne-reseptisi Voisilmäpeliä-blogista. Se oli ensimmäinen ruoka, jonka kokkasin nykyiselle miehelleni. Hän liikuttui kyyneliin ensimmäisestä haarukallisesta ja kosi minua seuraavalla viikolla. Olemme olleet naimisissa pian neljä vuotta.
Tällaisia sattumuksia on lukuisia. Kiitos niistä jokaisesta. Kiitos kun olet uskaltanut. Haluan toivottaa sinulle kaikkea hyvää. Ikävä tulee mutta jään odottamaan. Ehkä kirjoitat kirjan? Ehkä tulet minua vastaan kadulla ja uskallan hymyillä sinulle? Ehkä selaan lehteä kolmenkymmenen vuoden kuluttua, törmään kirjoittamaasi mielipidekirjoitukseen ja maailmani loksahtaa paikoilleen?
Kaadan nyt lasiini viiniä ja nostan maljan Eeva Kolulle.
Kiitos että olet.
Eikä! Oli ensimmäinen ajatus. Sekä toinen ja kolmas. Alkushokista toivuttuani toivon kuitenkin että jatkat kirjoittamista jollain muulla tapaa, jotta saamme nauttia kauniista ja koskettavasta tavastasi kirjoittaa. Outoa sanoa, mutta varmasti tulee ikävä, olenhan kuitenkin lukenut blogiasi jo monta vuotta. Kiitokset siis kuluneista vuosista ja onnea tulevaan 🙂 vaikka silti vielä mietin että ei käy, et saa lopettaa 😀
Olipas ihanaa lukea muiden kommentteja, miten olet teksteilläsi liikuttanut ihmisiä niin fyysisesti kuin henkisestikin. <3 Onnea uuteen vuoteen ja uusiin upeisiin seikkailuihin! Se mitä tahtoisi tietää toteutuivatko KonMarin opit? Itsekin luin kirjan ja toteutin sen mutta olen itseasiassa samanlaisessa sotkussa edelleen elävä. Olisi kiva tietää pysyykö sinun kämppäsi (tai Stellan) siistinä? Ja miten se feng shui toimii? Ja sitten tärkeistä tärkein, tuletko julkaisemaan joskus keittokirjan? 🙂 🙂
Eeva!
Olen lukenut blogiasi vuositolkulla ja aina ihastellut tapaasi kirjoittaa, elää ja pukea kokemuksesi sanoiksi. Olen pelännyt sitä päivää, kun päätät lopettaa blogin, ja nyt se on tullut. Monta kertaa olen liikuttuneena lukenut tekstejäsi, napannut talteen kirjavinkkejä ja ihastellut valokuviasi. Olen moneen kertaan myös tuntenut ihmeellistä sielunsisaruutta, ajatellut tajuntani syövereissä: tää mimmi on kyllä ihan paras ja jossain toisessa elämässä oltais varmaan hyviä ystäviä.
Toivon valoa, iloa ja kauneutta elämääsi! Ja toivon myös, että jollain tapaa pääsemme vielä lukemaan tuotoksiasi tulevaisuudessa 🙂 Ihanaa vuotta 2016 sinulle.
Kiitos elämänmakuisista kirjoituksista, inspiraatiosta, kirjavinkeistä, ruokaresepteistä ja paikoista missä kannattaa syödä/kahvitella kun vierailee Helsingissä. Kaikkea hyvää elämääsi ja riittäköön sinulla töitä.
Toivottavasti kirjoituksesi jäävät nettiin niin niihin voi palata. Pää pystyssä eteenpäin.
Hei Eeva! Suurimmat kiitokset, että olet blogiasi pitänyt näin pitkään. Vaikka suru tuleekin puseroon, kun postauksesi ei enää ole päiviäni piristämässä niin toivon koko sydämestäni sulle paljon onnea ja elämääsi kaikkea sitä mitä uskallatkaan siltä pyytää. Kiitos Eeva <3
Voihan itku!!! Tulee niin kova ikävä!
Suuri kiitos näistä vuosista! Kirjoituksesi ovat aina tuntuneet aidoilta ja inhimillisiltä. Toivottavasti niitä saa jatkossa lukea jossain muussa muodossa tai mediassa.
Voi itku! Sun blogi on tuonut elämään niiiiiiiiiin paljon iloa. KIITOS kaikesta tähänastisesta, älä katoa!
Voisit suositella uusia blogeja joihin tutustua. Onko sinulla itselläsi joku lemppari? Tuntuu siltä, että kaikki joita olen seurannut aidon sisällön takia lopettavat yksi toisensa jälkeen enkä enää ole sen ikäinen tai ihan niiiin kiinnostunut blogösfäärin heilahduksista, että aktiivisesti etsin summa mutikassa uusia kiinnostavia ihmisiä etäelämääni.
Mutta haluaisin jatkossakin seurata blogia, jossa on oikeaa kaunista ja merkityksellistä sisältöä. Sara K oli yksi ihana – jotain sen tyylistä. Tai sun tyylistä. Tai ehkäpä nyt on sitten aika lopettaa pikku hiljaa näidenkin lukeminen. Aikaahan nämä vievät. Mutta joskus sitäkin vielä on. Valitettavasti ehkä enemmänkin, koska sain juuri kuulla että työni päättyy piakkoin. Nyt on tilaa. Kun tulisi nyt sitten se uusi eikä se vanha.
Kiitos kauniista ja ajatuksia herättävästä sekä aidosta blogista! On pakko mainita, että olen tyyppi, joka ei vain pidä blogien lukemisesta – kenties niistä lähes aina läpitunkevasta epäaitouden tunteesta johtuen. Tämä blogi on poikkeus ja siten ainoa blogi, jota luen.
Tsemppiä tulevaisuuden seikkailuihin 🙂
Kyynel vierähti poskelle kun tajusin lukemani. Se ei tosin ole ihme, elän elämässäni jotain sellaista aikaa, että itku tulee monta kertaa päivässä, hyvästä ja pahasta. Olen saanut valtavasti lohtua, inspiraatiota ja hyvää mieltä kirjoituksistasi ja tuntenut melkein jonkinlaista sielujen sisaruutta sinua kohtaan. Siksi nyt haluaisin toivoa, että kirjoittaisit onnellisuudesta, itsestään huolehtimisesta ja omien juttujen (ja rajojen) löytämisestä. Ehkä vähän rakkaudesta. Olen kyllä vuosien aikana pitänyt oikeastaan kaikesta mitä olet kirjoittanut, sinulla on taito kirjoittaa ja ottaa uskomattoman kauniita valokuvia pienistä ja arkisistakin asioista.
Jään kaipaamaan blogiasi, sitä ainoaa jota vuodesta toiseen olen seurannut. Kiitos näistä vuosista, kaikista kauniista sanoista ja kuvista. Toivon valtavasti kaikkea hyvää sinulle jatkoon 🙂
Voi harmi, blogisi on paras. Sitä olen seurannut jo vuosia ja se on niitä harvoja, joita enää seuraan. Olen saanut blogistasi valtavasti iloa ja inspiraatiota, kiitos siitä. Viime keväänä (muistaakseni) kerroit karsineesi vaatekaappisi. Minua kiinnostaisi vielä lukea, että paljonko ja millaisia vaatteita vaatekaappisi vielä sisältää.
Kiitos Eeva siitä, että olet anteliaasti jakanut paloja maailmastasi meidän lukijoiden kanssa. Olet to-del-la hyvä kirjoittaja, sinulla on lahja, muista se. Olen onnellinen puolestasi, että valitset rohkeasti ja uskallat luopua. Olen itsekin sen tehnyt työn saralla, eikä mikään tunnu niin hyvältä kuin rohkeus ja itsensä kuunteleminen. Se on ollut ainoita valintoja elämässäni, jolloin en edes olisi voinut valita toisin. Vapauttavaa. Kiitos kaikesta, kiva myös kuulla, että ehkä silloin tällöin päivittelet kuulumisiasi tänne. Valoa!
Oi Eeva olet niin ihana! Tulee ikävä ?
Ounou! Nyt tulee historian toinen blogi, jota jään aidosti ikävoimään. Tyttö sinä olet rätti -blogin seuraan astelee Kaikki mitä rakastin. Ihanaa on ollut seurassasi, kiitos ja halauksia!
Kiitos Eeva ihanasta blogistasi. Toivon sinulle kaikkea mahtavaa jatkossa!
Oh no! Ensilukaisulta sain jotenkin sen käsityksen, että pidät tammikuun taukoa bloggaamisesta ja oli jo siitä että ääh. Ehkä se oli jonkinlainen suojelumekanismi, että en halunnut ymmärtää lukemaani :D. Nyt sitten asian syvällisemmin ymmärtäneenä täytyy sanoa edelleen, että ääh! Ehdottomasti itselläkin yksi pisimpään seuratuista bloggareista ja kuten muutkin on jo moneen kertaan todennut, osaat niin hienosti pukea asioita sanoiksi ja kuviksi. Yllättäviä, käytännönläheisiä, postauksia elävästä nuoren naisen elämästä. Voi että tulen kaipaamaan tätä blogia.
Mutta, ostin jokin aika sitten kortin muistuttamaan uudelle vuodelle, jossa luki ”always choose the adventure”. Joten laitan sen nyt jakoon; always, always, always choose the adventure, because that’s where the magic happens! Niin minäkin aion. Kaikkea hyvää ja toivottavasti kirjallisiin ja kuvallisiin tuotoksiisi saa vielä jossain törmätä!
Kiitos blogistasi, Eeva! Tätä on ollut ilo lukea, toit aina niin kepeän fiiliksen lukemisen myötä! Ihailen tyyliäsi tosi paljon!
Olisi kiva, jos jossain muodossa ehkä kirjoittaisit sielunmaisemasi/filosofiasi peruspilareista: mitkä jutut/ilmiöt/ihmiset/ihan mitä vaan ovat sen takana! Tavallaanhan tämä blogisi on juuri noiden juttujen käsittelyä postauksesta toiseen, mutta ois kiva nähdä vielä jonkinlainen kiteytys! Hali!:)
Voi ei. Löysin sun blogin vasta n.kuukaus sitten. Sen jälkeen oon ihastuneena lukenu tän alusta loppuun, jopa tallentanut useita sivuja välimuistiin. Ihan vaan siks koska saan kaikesta mitä kirjoitat niin paljon inspiraatiota. Oon jopa esitellyt sut useille mun kavereille, vähän varoen, samalla tavalla kun kerrotaan ekoja kertoja uudesta poikaystävästä. Oon myös sanonu ääneen haluavani tehdä kaiken mitä sinä teet, saat kaiken kuulostamaan niin seesteisen täydelliseltä. Luot toivoa maailmaani.
Kiitos näistä vuosista! Vuodet tekstiesi parissa ovat olleet mukavia, ajatteluttavia, naurattavia ja välillä itkettäviäkin. Et ole mitään ihan satunnaista blogia pidellyt. Mun tän joulun ikävät uutiset TOP3 on tässä: 1. Hai hyökkäsi uimarin kimppuun Kanarialla (miten tämä on mahdollista, never before…) 2. Lemmy kuoli (miten tämä on mahdollista?) 3. Sun yo.blogiuutinen (kaikki on näköjään mahdollista)
On ollut kaksi blogia, joita luen säännöllisesti, sinun on toinen niistä. Jo kun lopetit ruokablogisi, olin murheen murtama. Ja nyt tämä. Salaa toivon, että haluat kuitenkin tavalla tai toisella jatkaa, sillä kirjoituksesi antavat voimaa. Kiitos, kiitos, kiitos. Kaikkea hyvää sinulle!
toivoisin postausta itsensä työllistämisestä. olet työstäsi joskus kirjoittanutkin, mutta voisitko kertoa vielä, miten olet päässyt tekemään niitä juttuja mitä teet? haaveilen siitä, että saisin elättää itseni kirjoittamalla. miten niitä juttuideoita keksisi paremmin? miten niitä voi tarjota? millainen freelancerin pitää olla? mitä kannattaisi tehdä ja tietää? jotain tällaisia juttuja, joiden kanssa aloitteleva toimittaja pähkäilee. pitäisikö yrittää opiskelemaan vielä toimittajaksi vai yrittää porskuttaa toinen humanistinen aine pääaineena?
Kiitos Eeva ihanasta blogistasi ja kaikkea hyvää uusiin tuleviin seikkailuihin <3
Voi, paras blogi, joka vaan erottuu aina joukosta rehellisyydellään, ihanilla teksteillä ja postausaiheilla. Sun pohdinnat on ollu mun lempparijuttu aina, niin olisi hienoa päästä lukemaan vielä tällaisesta vaatimattomasta aiheesta, kuin elämä. Mitä olet oppinut koko elämäsi aikana ja haluaisit vielä tarjota evääksi lukijoillesi?
Ei muuta kuin hirmu suuri kiitos parhaasta blogista, jään sitä kaipaamaan. Ja jos päädyt kirjoittamaan kirjan, niin kerrothan siitä sitten täällä, ettei pääse menemään ohi!
Voi apua apua, en todellakaan tiedä mitä teen ilman blogiasi! Mikään muu ei pitkään aikaan ole inspiroinut yhtä paljon kuin tämä. Kuulisin mielelläni lisää blogi-/kirja-/kahvila-/ravintola suosituksia!
Kiitos kaikesta ?
Olen viihtynyt upean ja niin persoonallisen blogisi parissa vuosia, kiitos ja näkemiin siis!
Voisitko päivittää tänne mahdollisia lehtijuttujasi (matkat erityisesti). Camino-postaukset jäivät vain muutamaan, tuleeko pyhiinvaellusmatkasta mahdollisesti lehtijuttua?
Myös minä kuulun siihen joukkoon, jonka lempiblogia olet kirjoittanut. Kiitos siitä! Toivoisin, ettet jätä meitä ihan orvoiksi, vaan vinkkaisit, mitä me blogisi hiljentymisen jälkeen voisimme lukea. Vinkit muista blogeista olisivat nyt tärkeitä, mieleisiä blogeja kun ei tunnu ihan helposti löytyvän. Lisäksi erityisesti kirja- ja elokuvajutut olisivat kivoja! Sisustus-, vaate- ja tilanraivausjutut ovat myös olleet tosi kivoja.
Ihailen rohkeita päätöksiäsi, sinua odottavat varmasti jännät ja ihanat uudet jutut!
Blogiasi tulee varmasti ikävä, mutta kiitos kaikista mahtavista lukuhetkistä ja inspriraatioista, joita olen saanut ammentaa oivalluksistasi! Lukukokemukset ovat olleet todella nautinnollisia, sillä tapasi kirjoittaa ja ilmaista asioita on upea ja omaperäinen. Toivottavasti hyödynnät kirjoittamisen lahjaa jatkossa jossain muussa yhteydessä. Toivon sinulle kaikkea hyvää ja onnea niille poluille, joita lähdet kulkemaan tästä eteenpäin. Halaukset.
Kiitos näistä vuosista! Jään kaipaamaan erityisesti reseptejäsi. Vuosien saatossa monet monet reseptisi ovat päätyneet keittiömme vakkareiksi. Joka kesä on pakko saada Eeva Kolun kesäkeittoa ja se yksi suklaakakku saa aina aikaiseksi kyselyjä reseptistä, ihan vain pari mainitakseni. Viimeksi jouluna mieheni totesi, että hänen serkkunsa tekemä saaristolaisleipä oli ”kuin haalea varjo” verrattuna minun leipääni. Totesin, että mun olikin tehty Eeva Kolun reseptillä. ”No ilmankos”. Eli jos jotain vielä saa toivoa, niin joku ihana resepti vielä <3
Eih. Näinä aikoina me just tarvittais sua. Kiitos resepteistä, tyyli- ja sisustusvinkeistä, viisaista ajatuksista ja tarinoista, ravintola ym. vinkeistä… En kestä miten monta asiaa oon bongannut sulta omaan elämääni. Päällimmäisenä tavaran karsiminen joka menossa myös täällä jo pidemmän aikaa. Podcastit, mistä olisin muka ne bongannut jos tätä blogia ei olisi. Hukassa tullaan kaikki olemaan ilman sua. Onnea kuitenkin tulevaan ja varmasti teit omalta kannaltasi oikean ratkaisun.
[…] nimittäin hiestä, vessoista ja liikenteestä. (I know, näillä aiheilla en ihan äkkiä täytä Eeva Kolun pian jättämää aukkoa nuorten akateemisten kaupunkilaisnaisten lukutuokioissa). Mutta kun hiki. Kaikkialla ja koko […]
Kiitos ihanasta blogista, Eeva! en millään haluaisi että lopetat tämän kirjoittamisen, mutta samalla ihailen rohkeaa päätöstäsi ja uskon että edessäsi on paljon kaikkea hyvää! 🙂
Minulla ei ole mitään toivetta, mutta koska olen aina pitänyt kirjasuosituksistasi, haluan suositella sinulle lukemaani kirjaa josta uskon että pitäisit. Elisabeth Gilbertin The signature of all things. Aivan ihana kirja!
Hyvää vuotta 2016!
Moi Eeva!
En kovin usein kommentoi – blogeihin ylipäänsä – mutta nyt on pakko! Kiitos inspiraatiosta, soljuvasta tekstistä, kauniista kuvista, ajatuksista, omintakeisuudesta, luottamuksesta, KIITOS! <3
Meidänkin taloudessa on mainittu Eeva monesti vaikka minä taidan olla ainoa lukija (tai niin mies ainakin väittää). Kun mainitsin ääneen sohvalla, että lopetat blogin, mies totesi: " sun pitää nyt ruveta olemaan oman elämäsi eevakolu! Aika osuvasti sanottu. 🙂 Projekti on jo käynnissä: 2 matkaa tuntemattomaan on varattu vuodelle 2016 ja turhasta romusta luopuminen on aloitettu. Tästä on ainakin pieni osa sinun blogisi inspiroimaa!
Kiitos Eeva ja onnea elämän tuuliin!
Aiemminkin tässä ketjussa joku nosti saman pohdinnan esiin. Kysymys siis sinulle ja eevakolu-yhteisölle: mitä blogeja luette ”Hesarin pehmennykseksi”. Lilyn valikoiman olen jo kahlannut läpi monta kertaa — eikä siellä ole kuin muutama kaikille tuttu helmi. +/-30-vuotiaat vivahteikkaat ja informatiiviset kirjoittajat, missä olette?
Itse olen vanhakantainen blogilukija, enkä ole oikein toipunut blogilistan lakkauttamisesta. En vain löydä enää mielenkiintoista luettavaa! Perustetaankohan niitä edes enää, kun trendi on yleisesti laskeva?
Kiitos Eeva näistä vuosista, viisaista ajatuksista ja sanoista sekä mahtavista resepteistä! En edes muista miten päädyin aikoinaan Voisilmäpeliä lukemaan, mutta siitä lähtien olen lukenut melkeinpä jokaisen kirjotuksesi. Toivottavasti et kokonaan luovu kirjoittamisesta, valokuvaamisesta tai kokkaamisesta, sillä olet aivan super niissä kaikissa! Miten osasitkin aina niin osuvasti pukea sanoiksi ne ajatukset, joita olin itsekkin miettinyt. Miten pystyitkin luomaan tilaa unelmille ja haaveille sekä niiden toteuttamiselle. Ja ne reseptit! Liian monta on vielä kokeilematta, mutta resepetejä on laitettu talteen pahan päivän varalle. Mikäli ikinä julkaiset oman keittokirjan, ostan sen varmasti 🙂 Blogisi päättyminen näyttää liittyvän omassa elämässäni aikaan, jolloin erilaisia asioita poistuu ympäriltäni. Täytyy vain luottaa siihen, että tämä luo tilaa jollekin uudelle.
Kaikkea hyvää elämääsi ja vielä kerran iso KIITOS!
Kaikki on jo sanottu yllä. Kiitos! <3
Nööyy :/
Voi Eeva, tätä päivää olen pelännyt! Olet ihanin bloggaaja päällä maan ja toivon että saisin lukea juttujasi jossain muodossa vielä jatkossakin.
Rakastan erityisesti pohdiskelevia tekstejäsi ja sitä, miten tunnut tekevän jokaisesta arkisesta hetkestäkin erityisen. Olet idolini monella tavalla!
Paljon olet jo kirjoittanut rohkeudesta, joten ehkä toivonkin että kirjottaisit vielä jonkinlaisen kokoelman omista ”hyvinvointivinkeistäsi”, tai siis asioista jotka olet itse kokenut vuosien varrella elämänlaatua parantaviksi. Ihan vaikka sitruunaveden juomisesta aamukävelyihin jne.
Niin- ja että kuinka tavallinenkin tyyppi tekisi arjestaan eevakolumaista juhlaa 🙂
<3
Siinäs kuulit, (tai luit) mitä mieltä kansa on blogin lopettamisesta:(((
Ja kun se nyt on varmasti hyvin perusteltu, koska sinä sen perustelet, niin minä mummo- immeinen odotan, että jonakin päivänä luen kirjojasi kuin viimeistä päivää:))) KAIKKEA HYVÄÄ SINULLE EEVA, alkaen nyt ensin uuden vuoden vietosta!!!
Että jotain ruudun takaa tuntemaansa ihmistä voi jo nyt kaivata, outoa, mutta totta. Minä toivon sinulle kaikkea mahdollista hyvää. Kirjoita mistä haluat, kuten ennenkin. Sanasi löytävät perille, aina.
Juuri näin! Eeva, sinussa on taikaa.
Olen lukenut blogiasi vuosia, kommentoimatta. Nyt halusin sanoa vain kiitos! Blogisi on ollut harvinaisuus: elämää sulostuttaviin asioihin keskittyvä, ajatuksia herättävä, kaunis. Toivon, että saamme nauttia kirjoituksistasi vielä kansien välissä. Jos jotain teemaa olen kaivannut blogissasi, on se yhteiskunta. Vaikutat älykkäältä naiselta, ja on vaikea uskoa, ettei sinulla olisi poliittisia tai yhteiskunnallisia näkemyksiä. Ehkä näiden teemojen pois rajaus on tietoista: ne eivät ole helppoja ja voivat karkottaa lukijoita. Kun blogisi ei ole kuitenkaan näitä teemoja tähän mennessä sivunnut, toivoisin lopuksi kirjoituksia inspiraation lähteistäsi, lempikirjoistasi, ystävyydestä ja rakkaudesta. Onnea matkaan!
Tätä ilmoitusta on jotenkin kauhunsekaisin tuntein osannut odottaa,ennemmin tai myöhemmin.
Kaikki hyvä loppuu aikanaan ja on Eevankin aika uusien tuulien.
Kiitos kuluneista vuosista ja niin,tunne on vähän sama kuin oman lempi tv-sarjan loppuminen ja pakko silloinkin on todeta ettei kaikki voi jatkua loputtomiin vain,että minä haluaisin niin.
Kaikkea hyvää elämääsi ja toivottavasti kuulemme sinusta vielä jossain =)
Ihastuin blogiisi jo vuosia sitten, enkä ole muita blogeja kaivannut! Kirjoitat älykkäästi ja taitavasti, aiheet ovat ihanan kevyitä tai kosiskelevan pohdiskelevia. Olen inspiroitunut aina uudestaan ja uudestaan ja blogisi lukeminen on ollut koukuttavaa! Olen mm. ostanut innostamanasi ensimmäisen oman mattoni, tehnyt resepteilläsi vappuruokaa Vartiovuoren piknikille ja mikä tärkeintä, pohtinut kummallista asiaa nimeltä elämä! Kiitos loistavasta blogista! En pahastu, vaikka jatkaisitkin blogisi kirjoittamista joskus tulevaisuudessa vielä! ; )
Eiiiiiiiiiii! Mitä tää tämmönen on? 🙁
Pahoittelen, että tulen jälkijunassa.
Multakin kiitos upeasta blogista ja siitä, että uskallat olla erilainen ja aito oma itsesi. Olet erottunut sillä ja tulet varmasti erottumaan edelleenkin kaikessa siinä mihin ryhdyt jatkossa. Onnea matkaan!
Toiveita vielä kun tässä seuraavina viikoina kirjoittelet:
×pyhiinvaellusreissusi antia: mitä koit, tunnelmia, kohtaamisia, miten se vaikutti elämääsi, liittyikö blogin jättäminen sen reissun seuraamuksiin (tai mitä muuta pohdintaa tahansa sen tiimoilta)
×itsetuntoa ja itsensä tuntemista käsittelevää pohdintaa. Isoja aiheita, mutta olisi kiva kuulla lisää siitä miten päädyit tuohon tilaan, jossa uskaltaa olla omana itsenään ja paljaana tuhansien tuntemattomien edessä (blogi). Onko sinulla/ollut aiemmin komplekseja? Jännitätkö joissain tilanteissa vai oletko aina itsevarma?
×joku muukin toivoi videota. Olisi kiva kuulla/ nähdä sinua vaikkapa Stellan haastattelemana
×viimeksi muttei vähäisimpänä: rakkaus, ystävyys, ihmissuhteet, yksinäisyys vs. yksinolo omana valintana, empatia, välittäminen ja mitä tahansa näihin teemoihin liittyen
Kiitos! Ja kaikkea ihanaa ja suloista, uusia upeita kokemuksia ja valtavasti rakkautta uudelle alkaneelle vuodelle!
Kuten monelle muullekin, minullekin blogisi on ainoa, joka on kulkenut mukana jo vuosia ja rehellisesti sanottuna myös ainoa blogi, josta jaksan kuvien katsomisen lisäksi lukea myös tekstit kirjoitustyylin ja ajatuksia herättävän sisällön vuoksi. Ei ole myöskään haittaa, että tekstisi on jäsenneltyä ja ei vilise kirjoitusvirheitä. 🙂 Olisin toivonut viimeisissä postauksissa vinkkejä blogeista, joita itse seuraat (jos seuraat), jos niistä vaikka löytyisi jokin uusi suosikki.
Kaikkea hyvää ja onnea tulevaan!
Minäkin tulen jälkijunassa, koska olen ollut joitain viikkoja Espanjassa enkä ole lukenut täältä käsin muuta kuin kirjoja. Ajattelin yksi päivä, että voi jestas miten monta Eeva Kolu -postausta mua odottaa kotona, ja fiilistelin jo mielessäni aamukahvihetkiä tämän blogin äärellä.
Olen kuitenkin tavattoman kärsimätön ihminen, joten tänä aamuna päätin ihan vähän vain vilkaista, että mitä tänne kuuluu.
No, tämä uutinen surututti siinä määrin että ravistelin kello 06:45 nukkuvan mieheni hereille. Keskustelumme:
Minä: ”Herää! En saa enää nukutuksi!”
Mies: ”Mmmmnnnhm. Mmmhm mitä se kello jo on?”
Minä: ”Ihan sama! Muistatko Eeva Kolun?”
Mies: ”Totta kai.” (joko mua kuunnellaan tässä suhteessa erityisellä tarmolla tai puhun tästä blogista liikaa jopa miehelle… Propsit hänelle joka tapauksessa.)
Minä: ”Se lopettaa bloggaamisen!!”
Mies: ”Aijaa, miksi?”
Minä: ”Ei ei ei pointti ei ole nyt se, vaan SE, että mitä MÄ luen jatkossa aamuisin?”
Mies: ”Kyllä sieltä jotain uutta lukemista löytyy. Nukupas nyt.”
Mutta kun ei löydy! Olen lukenut blogeja vuosia ja tämän jälkeen mikään ei tunnu miltään. Tämä on paras ja ainut laatuaan. Jään ikävöimään kovasti. Kiitos Eeva kirjoituksistasi, ne ovat olleet minulle tärkeitä!