Olen jo pidempään ollut koukussa niihin aasialaisissa ruokakaupoissa myytäviin indonesialaisiin inkiväärikarkkeihin. (Ne sitkeät valkoisissa pahvirasioissa.)
Huomasin viikonloppuna, että lähikauppaan oli tullut niistä tuollainen hieno designhippiversio, jossa sekaan on lisätty maapähkinävoita… ja sen jälkeen en ole juuri muuta ajatellutkaan.
Tai no just sen verran, että luin Anna Gavaldan kirjan Parempaa elämää. Moni kaipaa Gavaldan pitkiä romaaneja, mutta minusta hän on parhaimmillaan juuri näissä lyhyemmissä teksteissä, niin oivaltava ja samaan aikaan hauska ja riipaiseva.
Tiedättekö joskus kun tartutte johonkin kirjaan sen enempää miettimättä ja kirjan luettuanne tajuatte, että se oli juuri se kirja, joka piti lukea juuri nyt? Parempaa elämää kertoo kaksi toisistaan erillistä tarinaa, joista jälkimmäistä rakastin – se oli se tarina, joka minun piti lukea juuri nyt.
Juhannusviikonloppu oli oikeastaan vain tavallista hiljaisempi viikonloppu, kaduilla ei ketään, varvastossujen läps läps kaikui kovaa. Nauroin vanhalle videolle, jossa kissa potee eksistentiaalista kriisiä – en ole yleensä kissavideoiden ystävä, mutta eksistentiaalisista kriiseistä tiedän jotain.
Näin kavereita, kävin uimassa, googlasin kesäasuntoja Virosta ja päätin kuitenkin jäädä Helsinkiin. (Pidätän oikeuden muuttaa mieltäni viimeistään huomenna.) Join yhden lasin kylmää roseeta ja päätin, että se saa olla toistaiseksi viimeinen. Juuri nyt nimittäin kiinnostaa: kirkas katse ja selkeät ajatukset.
Hyvää uutta viikkoa!
Oon täsmälleen samaa mieltä, että Gavalda on parhaimmillaan pienoisromaaneissaan. Omina suosikkeinani Viiniä keittiössä ja Karkumatka. Pitää toki lukea tämä uusi nyt.
Viiniä keittiössä on ihan mun lemppari! Pitäiskin ehkä lukea se uudestaan.
Hehe oon junassa ja erehdyin katsomaan ton kissavideon, nyt hihitän/virnuilen täällä kuulokkeet päässä enkä pysty lopettamaan! Väsyneen päivän iloinen loppu.xD Ihan vain hieman melodramaattinen kissaherra!
Muakin naurattaa se video jotenkin kohtuuttoman paljon 😀 Ehkä koska tunnistan kissassa vähän itseäni…
Mä rakastan kissavideoita ja tää video oli aivan helmi! 😀 Täällä naureskelen silmät sirrillään 😀
Hehe, hyvä jos osui oikeaan saumaan 🙂
Juuri, kun ajattelin kysyä sulta tämän kesän rose-vinkkiä 😉 Mun katse on ollut viime vuodet niin kirkas, että jo viinilasillinen menee päähän ja olen entistä krantumpi juotavan suhteen. Ei oo helppoo..
Joo, tämän kesän roseet on nyt jääneet itseltäni tsekkaamatta 😉 Mutta palaan asiaan, jos tulee ajankohtaiseksi!
Hei Eeva!
En ole aiemmin kommentoinut vaikka olen ollut blogi suuri ystävä jo useamman vuoden. Monet tekstisi ovat iskeneet sata nolla!
Taannnoin postasit Istanbulista ja olen menossa kyseiseen kaupunkiin lomalle heinäkuussa, joten kysyisin sinulta hotellisuosituksia ja myös muita mahdollisia vinkkejä 🙂
Aurinkoa viikkoosi!
Heippa Henna, ikävä kyllä en osaa vinkata hotelleista Istanbulissa, koska majoituimme itse vuokrakämpässä. Kivaa reissua!
Minua pelottaa se, että näiden viimeaikaisten postaustesi myötä olen alkanut tosissani himoita täyskennokameraa. Näissä kuvissasi on jotenkin erityinen valo ja kirkkaus. Vai johtuuko se vaan siitä kirkkaasta katseesta ja ajatuksesta? 😉 Minäkin olisin halunnut tuollaisen hiljaisen juhannuksen – sen sijaan järjestettiin taas yhdet kesäjuhlat. Ehkä ensi vuonna olisi jonkun toisen vuoro.
No siis, onhan tuo kamera aivan ihana, ei siitä pääse mihinkään. Valosta tosin taitaa kuulua kunnia tälle Suomen keskikesälle 🙂
Kääk, mistä noita älyhyvältä kuulostavia inkiväärinameja saa! Olen kurkistanut koot, ässät, stockat ja ekokaupat, enkä ole törmännyt. Varmasti ihan parhaita!
Hei kiitos, tämä menee lukuun! Testasin muuten sun ohjeella banaanipannareita, sai suosiota :).