Minulle tulee paljon freelancerina toimimiseen liittyviä kysymyksiä. Tänään voin paljastaa yrittäjyyttä miettiville, mikä tässä hommassa on ylivoimaisesti eniten perseestä.
Ei, se ei ole epävarmuus, verotus, riskit, lomien puute tai Suomen asenneilmapiiri. Se on kuittisirkus!
Bongaa kuvasta ei yksi, ei kaksi, vaan kolme kahvikuppia. Yhdessä on kahvia, toisessa matchaa ja kolmannessa matéta. Kofeiinitankkaus on pelattava varman päälle, kun kuittisirkuksessa tanssitaan.
Kuvittelin vuosi sitten pääseväni helpolla, kun raaskin vihdoin palkata kirjanpitäjän (näin jälkeenpäin mietityttää että mitäköhän hittoa ajattelin siihen asti…). Mutta äh. Monta asiaa se helpottaa, mutta kuitit ja laskut joutuu silti käymään läpi itse.
Kuittisirkuksen ensimmäisen tunti kuluu printterin kanssa taisteluun. (Tässä pisnesidea jollekin tulevalle yrittäjälle: toimiva printteri. Saa käyttää!)
Sitten koko kuittikasa dumpataan keittiön pöydälle, laitetaan soimaan vähän aggressiivista räppiä. Pieni pep talk koutsi Taylorin tapaan itselle peilin edessä.
20 minuutissa kuitit ja paperit ovat vallanneet koko asunnon: niitä lojuu pöydillä ympäriinsä, niitä on pinoissa lattialla ja kasoissa kaikilla vapailla pinnoilla. Ja vaikka tietenkin säilytät kuuliaisesti kaikki kuitit niin takuulla osa on kadonnut. (Ja sitten on vielä ne mysteerikuitit, joiden sisällöstä ei ole minkäänlaista käsitystä. 16,70 euroa Hilirimpsishokkuspokkus oy:lle? Jaa, tämä onkin kopiopaperia myyvä yritys Lohjalla, no sehän on loogista…)
Mutta oi, se tunne kun kuittisirkus on tehty… ihan vain jo sen hetken takia kannattaa kokeilla pienyrittäjän uraa.
Itse asiassa aivan sama kuittisirkus on duunarillakin, jos on paljon työmatkoja ja hankintoja. Silloin pitää lisäksi osata perustella oikeilla hallinnon sanoilla esim, miksi taksimatka oli tarpeellinen eikä käyttänyt julkista jne. Muuten homma tulee bumerangina takaisin 🙂
Yyh, kukaan ei siis pääse kuittisirkusta pakoon.
En voisi olla samaa mieltä mikroyrittäjyyden kamalimmasta puolesta. Kuittirumba on kertakaikkiaan p*******ä! Joka ikinen tammikuu päätän, nytkin, että “tänä vuonna laitan kuitit kirjanpitäjälle kerran kuussa” ja loppuvuodesta ihmettelen, että miten tässä taaaaas näin kävi.
Tsempit!
Ah ihanaa, vertaistukea 🙂 kuulostaa niiiin tutulta!
Kannattaa valita sellainen nuoremman sukupolven kirjanpitäjä, joka ymmärtää teknologian mahdollisuudet. Oman yritykseni kirjanpitäjä ohjeistaa kuvaamaan kaikki kuitit kännykällä siinä hetkessä kun jotain ostetaan, ohjaamaan kuvat pilvipalveluun ja siirtämään kuvat kirjanpitäjän kanssa yhteisesti jaettuun kansioon. Kuittien vahtiminen on tämän jälkeen hänelle niin helppoa, että voi kuukausittain vaatia tarkennuksia ja muistutella asiasta, ja osaat varmaan päätellä miten oma kuittisirkuksesi typistyy. Tähän on myös aika pätevä sovellus nimeltä E-tasku, mutta on kiinni kirjanpitäjästä, onnistuuko sen käyttö.
Joo olen itsekin joskus yrittänyt tuota kuittien kuvaamista, mutta ihan samalla tavalla sekin lopulta jää viime tinkaan ja kasaantuu 😀 siis minulta. Teknologiasta ei taida olla apua jos sen käyttäjä on yhtä kaoottinen kuin ennenkin.
Olen arkistoinnin ja organisoinnin mestari, joten yksityisyrittäjäksi ryhdyttyäni ei mennyt montaa kuittirumbaa, kun homma alkoi olla hyvin hanskassa. Mutta vaikka en nykyisin kirjanpitoon liittyviä velvotteita kammoakaan, täytyy myöntää, etten niistä tippaakaan nauti.
Vinkkini ärsytyksen minimoimiseksi: luo syysteemi, jolla järjestät kuitit mahd reaaliaikaisesti, tarkista heti, onko kuitti informatiivinen, hyödynnä teknologiaa, älä jätä rumbaa viime tippaan ja innosta itsesi siihen esim. kellottamalla rupeama sekä palkitsemalla itesi lopuksi + löydä hyvä kirjanpitäjä (tosin kirjanpitäjän syyksi ei voi omia kuittikasojaan laittaa) 🙂 Tsempit!
Juu, ongelma ei tietenkään ole siinä etteikö tätä asiaa voisi omalla organisoinnilla ja täsmällisyydellä helpottaa, ongelma on siinä etten kuitenkaan tee sitä 😉
Joo, mm. tuon takia lopetin toiminimeni kolmen vuoden jälkeen. En jaksanut enää sitä stressiä, eikä tosiaankaan ole tullut ikävä.
Niin ärsyttävää kuin kirjanpito onkin niin itse taas en vaihtaisi yrittäjyyttä mihinkään 🙂
Itse teen omat kirjanpitoni (jees kreisi mii), toisaalta silloin vielä Tylyn-lukiossa opetettiin jotain näinkin helvetin hyödyllistä oppilaille! Minä teen näin; jemmaan kuitit johonkin laatikkoon ja joka kuukausi pistän nitojalla kuukauden kuitit yhteen. Kun olet muutaman vuoden pähkäillyt tuota kuittisotaa, alat itsekin yrittää hallinnoida sitä. 😀 Odota vaan.
Itseäni enemmänkin hämmentää alati muuttuvat verosäännöt, jos yks vuos päti joku asia, niin toisena vuonna se ei ainakaan pidä! Tai että tarvittava lomake ei ole ajoissa veroviraston sivuilla, löytyy vaan 2014 painoksena. Ääh..
Mulla on ollut toiminimi 5 vuotta ja niistä 4 ekaa hoidin kirjanpidon itse, ei siis ikävä kyllä näytä siltä että tilanne olisi paranemassa ajan kanssa 😉
Tuttuja juttuja! Oon kirjanpitäjänä toiminut 7 vuotta ja kuittien kanssa on kaikilla ihmisillä niin oma tapa toimia 😀 on näitä jotka järkkää kuitit päivämäärälleen oikein muovitaskuun ja sitten on näitä jotka tuovat joka kk muovipussin täynnä kuitteja, jotka on ryppyisiä ja suttuisia… Itse mietin aina, että mikä siinä nyt on niin vaikeaa laittaa vaikka aina kotiin tullessa kuitit muovitaskuun/laatikkoon tms, mutta tämä johtuu varmasti ammatistani, luultavasti jos olisin yrittäjä kuittini olisivat aaaaina hukassa….. 🙂
https://www.youtube.com/watch?v=A10PvpbPJZw
Sopii hyvin aiheeseen! 😉
Thihii 🙂
Olisiko yhtään helpommin lähestyttävää, jos olisi vuoden joka kuukaudelle kirjekuori jossain helposti lähestyttävässä paikassa ja johon voisi laittaa paperisina saadut tositteet? Sitten kuun lopussa läpikäynti punkkulasillisen seurana – kuten ikävien hommien loiventamiseen kuuluu 😉
Mistä olet ostanut matchan? Puostattavalle kuulostaa toi kuittitouhu. Olen itse aika järjestelmällinen, mutta kuitit ei pysy järjestyksessä.
Taisin ostaa Théhuoneesta, mut kaipa tuota saa nykyään kaikkialta missä myydään vähänkään parempaa teetä 🙂
Hah! Sama sirkus suoritettu loppuun just hetki sitten. (Ja perjantaina tietty itkin kirjanpitäjältä lisäaikaa maanantai-aamuun…) Ja jälleen on tehtynä pyhä lupaus siitä, että TÄNÄ VUONNA minä selvitän ja arkistoin kuitit kerran kuukaudessa, ei koko paskakasaa yhtenä tammikuisena viikonloppuna. Jeeeep. Tsemppiä! 🙂
Moi! On olemassa puhelimeen application, jolla otetaan kuitista kuva vaikka jo heti ostohetkellä ja sitä kautta kuitit saadaan automaattisesti päiväjärjestyksessä suoraan kirjanpitäjälle. En muusta appsin nimeä, muta eiköhän googlettelemalla löydy. Taitaa ollaa vielä suomalainen tuote.. Hahah, miksiköhän
Mulla on se appi, mutta kun se vaatisi vielä sen että se kuva pitäisi OTTAA ennen kuin kuitit on mytyssä ympäriinsä 😀
Mikä on appin nimi, i need this!!? Googlettelin huonoin tuloksin!
Esim. CamScanner, JotNot…
Mikä siinä freelancerin verotuksessa mättää?
Eikö sun mielestäsi niitä pitäisi maksaa vai onko nekin vähän vaikea ennakoida?
Toiminimen kautta työskentelevänä halusin vastata tähän. Jostain syystä. Sori Eeva 🙂
Joo – veroja on hankala arvioida. Vuoden alussa pitää kertoa verohallinnolle, paljonko tulee koko vuonna ansaitsemaan. Ja kyllä – tuota summaa voi vuoden varrella muuttaa, mutta sitten voit joutua maksamaan loppuvuodesta melkoisen suuria kuukausieriä (jos aliarvioit tulosi alkuvuodesta) tai sitten toisaalta voit maksaa turhaan arvioitua pienemmistä tuloistasi liikaa. Ja yrittäjä saa edellisen vuoden verotuspäätöksen vasta seuraavan vuoden syksyllä. Eli siis: minä ainakin maksan mielelläni verot, nautinhan monista verotuksella maksettavista eduista, mutta sanotaanko että aina noiden summien kanssa pelaaminen ei ole ihan helppoa. Kun tuohon soppaan vielä lisäsi äitiyslomalle jäämisen, niin avot.
Ja Eeva: I feel your pain noiden kuittien kanssa.
Heippa! Pakko kommentoida ja kysyä että mistä olet hankkinut ruokapöydän tuolisi ja tyynyt? Ne ovat aivan ihanat, niin kaunis kokonaisuus 🙂