Sain viime viikolla Instagramin kautta seuraajaltani viestin, jossa toivottiin että kertoisin miten olen selvinnyt pettymyksistä. Viestin lähettäjälle oli nimittäin käynyt kuten minulle kävi viime vuonna: unelmien koti oli löytynyt, kaupat tehty… ja viime hetkellä…
Kun katson suoraan eteeni juuri nyt, näen kaksi isoa pahvilaatikkoa ja yhden rullan kuplamuovia odottamassa keräykseen taittelua. Yhden rikkinäisen taulun, joka makoilee olohuoneen matolla odottamassa että joku eli minä korjaisin sen. Ikkunalaudalle on unohtunut…
On kulunut hetki siitä kun viimeksi kirjoitin tänne. Sinä aikana on ehtinyt tapahtua paljon. Löysin unelmieni kodin, menetin unelmieni kodin. Muutin äidin vierashuoneeseen asumaan. Löysin uuden unelmien kodin, luulin hetkellisesti menettäneeni senkin, mutta kyseessä…
En lue horoskooppeja, mutta yhtenä päivänä äiti oli lukenut – oli kuulemma niin hyvä että sain sen erityislähetyksenä Whatsappiin. Omani kuului näin: “Jokin haaveesi on odottanut toteutumista pitkään. Nyt se ottaa aimo harppauksen eteenpäin…
Olen saanut muutamia viestejä, joissa kysellään, mitä kuuluu ja miksi en pihise mitään missään. Olen kovin otettu viesteistä. On ilahduttavaa huomata että joku kaipaa juttujani – ja vielä ilahduttavampaa kuulla, että ihmiset välittävät. Lyhyestä…
Heinäkuun viimeisiä viedään. Kiinteistövälittäjä sanoi tänään puhelimessa että vähän haisee ilmassa elokuu. Olen yllättänyt itseni olemalla ahdistumatta siitä yhtään. En muista tällaista tapahtuneen… no, koskaan. Yleensähän viimeistään tässä vaiheessa kesää kurkkua alkaa vähän kuristaa.…
“Hän oli onnellinen, eli kuplassa, ja ainoa syy poksauttaa se rikki oli se, etteivät kuplat olleet todellista elämää. Mutta noiden kuplien ansiosta elämä oli siedettävää, ja piti vain osata puhaltaa mahdollisimman monta.” Luen juuri…
Laskeskelimme jokin aika sitten ystävieni kanssa, että ensimmäisestä Inter-Railistamme tulee kahden vuoden kuluttua kuluneeksi kaksikymmentä vuotta. Tällaiset jutut ravistelevat aina omaa käsitystä ajan ja paikan laeista. Jos O.C.:n ensimmäisestä jaksosta on yhdeksäntoista vuotta ja…
Näinkin voi käydä, jos on onnekas: sitä istahtaa kahvilan pöytään kirjoittamaan. Jossain vaiheessa, tekstin vähän jumittaessa, sitä venyttää niskaa, pyörittelee hartioita, kääntää katseensa ylös ja tajuaa istuvansa appelsiinipuun alla. Niin juu, yksi pieni tilanteen…
Hyvän matkan merkki on se, että sieltä tuo aina jotain mukanaan kotiin – enkä nyt tarkoita avaimenperiä tai I LOVE MALLORCA -teepaitoja. (Harkitsin kyllä vakavissani HAKUNA MATATA -lippiksen ostamista Keniassa.) Tarkoitan ennen kaikkea uusia…