Heinäkuun viimeisiä viedään. Kiinteistövälittäjä sanoi tänään puhelimessa että vähän haisee ilmassa elokuu. Olen yllättänyt itseni olemalla ahdistumatta siitä yhtään. En muista tällaista tapahtuneen… no, koskaan. Yleensähän viimeistään tässä vaiheessa kesää kurkkua alkaa vähän kuristaa.…
Laskeskelimme jokin aika sitten ystävieni kanssa, että ensimmäisestä Inter-Railistamme tulee kahden vuoden kuluttua kuluneeksi kaksikymmentä vuotta. Tällaiset jutut ravistelevat aina omaa käsitystä ajan ja paikan laeista. Jos O.C.:n ensimmäisestä jaksosta on yhdeksäntoista vuotta ja…
Näinkin voi käydä, jos on onnekas: sitä istahtaa kahvilan pöytään kirjoittamaan. Jossain vaiheessa, tekstin vähän jumittaessa, sitä venyttää niskaa, pyörittelee hartioita, kääntää katseensa ylös ja tajuaa istuvansa appelsiinipuun alla. Niin juu, yksi pieni tilanteen…
Hyvän matkan merkki on se, että sieltä tuo aina jotain mukanaan kotiin – enkä nyt tarkoita avaimenperiä tai I LOVE MALLORCA -teepaitoja. (Harkitsin kyllä vakavissani HAKUNA MATATA -lippiksen ostamista Keniassa.) Tarkoitan ennen kaikkea uusia…
Neljä yötä jouluun, vuoden viimeiset viikot. Joinain vuosina tuntuu siltä, että joululomaa kohti raahautuu viimeisillä voimillaan, toisina siltä että sinne tanssahtelee hilpeästi juhlatunnelmissa, joskus taas laskettelee pehmeästi hyggeillen. Tänä vuonna tuntuu, että kaikkia noita,…
Jokunen aamukahvi on keitetty ja päiväkävely kävelty sen jälkeen, kun viimeksi kirjoitin tänne. Blogi on siirtynyt uudelle julkaisualustalle ja takaisin vanhaan eevakolu.fi -osoitteeseen. (Täältä löytyvät nyt myös vaaaaanhat Kaikki mitä rakastin -blogin aikaiset arkistot,…
Pugliassa ei voi välttyä näkemästä näitä tällaisia mötiköitä, joista tulee etäisesti mieleen Asterix. Kyseessä on pumo portafortuna - perinteinen puglialainen keramiikkaesine, joka on yhden teorian mukaan saanut muotonsa puhkeamaisillaan olevasta ruusunnupusta, toisen…
Kotonani jatkuu remontti - tällä kertaa on keittiön vuoro.
Olin laatinut jo hyvissä ajoin suunnitelman sille, miten selviän tällä kertaa remppalifestä ilman että koko elämäni suistuu raiteilta. Mutta kaksi päivää siihen meni, että…
Muutin remonttievakosta takaisin kotiin, tänne telineiden ja laastiämpäreiden keskelle. Ja pölyn! Tätä laastipölyn määrää! (Mutta: koti!)
Minä ja jokainen omistamani esine olemme sulloutuneet pölyltä (tehottomasti) piiloon makuuhuoneen oven taakse. Keittiötä, olkkaria…
Viime viikolla tajusin, että syreenit olivat puhjenneet kukkaan enkä minä tiennyt siitä mitään. (Aikaisempina vuosina olen tarkkaillut niiden tilannetta ensimmäisistä lehdistä asti.) Kertoo ehkä olennaisen tästä keväästä – on mennyt vähän sumussa. Mitä siis…