“Haluaisin uuden oppiaineen. Se olisi mielikuvitus. Joka tunnilla olisi vain sitä. Ei enää mitään muita aineita. Pelkkää mielikuvitusta koulussa. Keksin paljon lisää. Koko ajan tulisi lisää ajatuksia. Eikä kaikki edes mahtuisi luokkaan. Ajatuksia olisi niin paljon että niissä voisi uida. Sitten en unohtaisi koskaan mitään. Aina olisi ajatuksia mitä voisi täyttää.”
– Samuel Törrö 2 A / Kevätpörriäinen 2015
Tärkeimmät kevään merkit bongattu: kukat ja kevätpörriäiset, silmut puissa ja naamalla idioottimainen kestovirne.
Ja merkittävimpänä: päässä soi taukoamatta se hiton laulu, jossa tarjottiin vain salmiakkia.
On siis kevät.
Kuljen Hakaniemen rantaa
Tuuli ei tuule mutta sade kyllä jaksaa
Kevät
Pystynkö mitään enää antaan.
Konkurssin koin, en haluu enää maksaa.
Kevät
kuljen hakaniemen rantaan
sydän ei tunne mutta jalat vielä kantaa
Vai kananmunaa? 🙂
Tästä inspiroituneena voisinkin pitää omille yläkouluikäisillenni mielikuvitustunnin kevään lopussa. Keksi, kuvittele, mieti ja pohdi. Yksin tai ryhmässä. Luo jotain. Joo!
oi! Mielikuvitus. Hitsit, miten ihana postaus. Sait mut hyvälle mielelle. ♥
Mielikuvitus! Sitä lastentarhanopettajana saa onneksi eheytettyä teemaan kuin teemaan. Sitä pitäisi ihan siellä aikuisopetuksessakin hyödyntää, sieltä lähtee ne parhaimmat ideat ja omaehtoinen oppiminen on parhaimmillaan. 🙂