You know it seems the more we talk about it
It only makes it worse to live without it
But let’s talk about it
… lauletaan Beach Boysien biisissä Wouldn’t It Be Nice (joka on muuten yksi kaikkien aikojen lempibiisejäni).
Joten, vaikka olemme kaikki valaistuneita yksilöitä, jotka tietävät, että kaikki on kiinni asenteesta ja että onni löytyy siitä että iloitsee siitä mitä on…
Puhutaanko ihan vain hetki siitä, mitä ei ole?
Otetaan kasvoille haaveksiva ilme, huokaistaan syvään. Puhutaan kuumista rantakallioista ja retkistä saareen, illoista jotka jatkuivat seuraavaan päivään ja yhteislauluista, joihin revettiin kolmelta aamuyöllä. Perunasalaatista ja juuri sopivasti hiillostuneista lihanpaloista.
Päivistä, jolloin voi istua kasvot aurinkoon päin eikä tarvitse kuin antaa maailman tulla luokse, vilkuttaa ohikulkeville tutuille ja tehdä lisää tilaa viltille. Odotella vain, mitä jännittävää seuraavaksi tapahtuu, uskoa että tapahtuu. Ostaa lisää mansikoita.
Tai ehkä jostain ihan muusta kuin siitä kesästä, jota yhä odotetaan? Kahviloista, kaukaisista maista, käsistä, joihin tarttua?
Tänään en jaksa repiä riemua harmaasta sumusta. Haaveillaanko hetki?
Wouldn’t it be nice…
Mä haaveilen jokapäiväisestä auringonpaisteesta, pitkästä pitkästä tiestä ja loputtomasta asuntovaunuelämästä. Aina tulisi uusi kaupunki ja leirintäalue ja meri ja aurinko ja koskaan ei joutuisi taloon asumaan ja pysymään samassa paikassa. Kulkuri elämää!
Ihana teksti Eeva 🙂 Haaveilu vie kivasti eteenpäin sanon minä. Minä haaveilen enemmästä vapaa-ajasta, että voisin tehdä pitkiä lenkkejä metsässä ja lukea kirjoja. Sitä kohti 🙂
Ha! Mä just tänään mietin sateessa kävellessä, että ilman omaa haavemaailmaani, elämäni ois kyllä köyhää ♡ sieltä annan myös luvan itsellenikin, sallia sen hyvänkin saapua arkeeni ;))
Mä oon aika varma, et kesä on tulossa sinne eteläänkin. Se on nimittäin rantautunut tänne Ouluun juuri sopivasti juhannukseksi ja mä tunnen, että tyyppi on tullut jäädäkseen (ja levitäkseen). Malttia, siis!
T: Otin just kuvan viinilasista, matalalta paistavasta auringosta ja merestä.
No haaveillaan! Haluaisin jatkaa tällä pehmeällä lomapäällä vielä pitkään.
Kuule Eeva, oletko kokeillut tehdä kikherneiden nesteestä marenkia?
Kiitos kommenteista (ja haaveiden jakamisesta)! Ja ei, enpä ole koskaan tehnyt kikherneiden nesteestä marenkia. Itse asiassa vielä viisi sekuntia sitten en tiennyt että sellainen on mahdollista 🙂
Voi Eeva, miten ihana teksti. Luin sitä niin kuplivin onnentuntein. Että joku muukin… Sillä koko viime viikko meni osaltani juuri tuollaisessa samantapaisessa haaveilussa. Teemanani tosin vain oli haaveilla itsensä takaisin siihen (ja sinne), missä edellisellä viikolla olin: olotilaan, jossa mitenpäin vain oli hyvä olla. Totta, totta, kaikki on hyvin juuri tässä ja nyt, mutta silti. Kuka kieltää haaveksimasta joskus jostain muusta – vaikka sitten jo kertaalleen koetusta.