Jaahas,
se taitaa olla ensimmäinen virallinen syyspäivä!
Kevyt trenssi on kaivettu kaapista, sopiva tarmokkuus taasen mielen perukoilta.
Yleensä alan syksyllä tehdä suunnitelmia, fiilistellä ja haaveilla. Innostun uusista harrastuksista, mietin pukeutumista, selailen keittokirjoista reseptejä ja katselen kotona nurkkia sillä silmällä. Listaan tavoitteita. Syksyllä on nimittäin usein samanlainen fiilis kuin vuodenvaihteessa. Sellainen olo, että nyt elämä voi muuttua.
Tänä vuonna sitä fiilistä ei ole vielä tullut. Luulen, että se johtuu edessä häämöttävästä vaellusreissustani – en joudu vielä kuukauteen asettumaan omaan arkeeni. Turha miettiä balettitunteja tai syystakkeja, kun kohta päiväni kuitenkin täyttyvät kävelemisestä ja pukeudun pelkkään Goretexiin.
Kiitos muuten vaellusaiheisista kirja- ja leffavinkeistänne! Ainakin Cheryl Strayedin Villi vaellus kiilasi nyt ehdottomasti lukulistani kärkeen, vaikka oma reittini tuleekin kulkemaan paljon urbaanimmissa maisemissa kuin missä tuossa kirjassa liikuskellaan.
- Trenssi Zara
- Paita Filippa K
- Hame Tiger of Sweden
- laukku Samuji
Kenties johtuen edessä siintävästä seikkailusta tämä sadepäivä ja kesän päättyminen ei ole toistaiseksi ahdistanut yhtään. Tai ehkä se johtuu siitä, että tämä kesä on ollut kaikkien aikojen pettymys, jokaisella osa-alueella ja mittapuulla.
Tunnen siis helpotusta, ehkä jopa aavistuksen riemua sanoessani seuraavat sanat:
Hyvää syksyä kaikille!
…kaikkien aikojen pettymys, sanoo hän ja näyttää eteerisen seesteiseltä kiharoissaan ja kauniisti laskeutuvassa trenssissään <3
Kiitos Stina!
Nyt me kyllä haluamme tietää miksi kesä on ollut niin kova pettymys…? Kauheen kivalta kun vaan on blogissa näyttänyt! 🙂
Onhan siitä täällä blogissakin puhuttu, mikään ei mennyt niinkuin piti (alkaen vaikka nyt siitä että 2 ekaa kuukautta satoi :D). Mutta varmaan pitkällä tähtäimellä kaiken piti mennä just näin. Syksyä kohti 🙂
Hei missä Helsingissä on kivaa tanssia balettia? Muutin alkuvuodesta ja pallottelen ajatuksella että palaisin tanssisaliin. Tausta on pitkä, mutta taukokin on ollut pitkä. Haluaisin että paikassa olisi hyvä fiilis etten pelästy ja juokse heti pakoon.
Trenssi näyttää hyvältä, syksy saa minun tulla. Lempivuodenaika <3
Mä oon käynyt Etnofitnessillä Karin tunneilla ja tykännyt tosi paljon 🙂
Hei, mietin vaan, että saanko pinnata asukuviasi? Tyylisi käy niin hyvin yhteen haavetyylini kanssa, että täyttäisin kuvillasi mieluusti vaikka koko Pinterestini.
Herui lupaa tai ei, ihania asuja ja ihanaa syksyä!
Saa pinnata 🙂 Kiitos ja ihanaa syksyä!
Sitä minä vaan, että sun blogi on aivan ihana teeskentelemättömyydessään (mikä sanahirviö, sorry!) ja tuo persoonasi esiin hyvin vilpittömällä ja viehättävällä tavalla.
Onnea!
Upeaa, että lähdet vaellukselle. Odotan malttamattomana tarinoitasi, jotka tuntuvat aina aidoilta. Ole varovainen täällä ja maailmalla. Pus.
Always hope, never expect.
Pihkavoide on ihana ongelmallisiin kantapäännaarmuihin ja noh rakkolaastarit. Mutta ensimmäisessä on suomen luonnon tuoksu joka auttaa upeasti siihen kun on orpo olo sisällä. Joskus ihmisen pitää muistuttaa itseään minne sitä kuuluu, mihin voi aina palata ja olla onnellinen siitä mahdollisuudesta.
Kuin palaisi kotiin.
Olen ollut vähän aikaa poissa blogisi parista ja siltä se tuntuu. Kaikki mitä rakastin on jokin ihme henkinen blogikoti.
Henkisyydestä puheenollen. Mahtavaa että, olet lähdössä! Olen itse menossa pikkuiselle syysvaellukselle Kolille, enkä malta odottaa, että olen kahden hiljaisuuden kanssa vaaroilla.
Luin lomalla tuon Villin vaelluksen, ja oli kyllä hyvä. Vapaudenkaipuu kasvoi ja jalat kutisevat päästä vaellukselle itsekin. Osittain yhdyn tuohon kommenttiisi, että kesä oli pettymys. En haaveillut hurjia, mutta toisaalta ehkä kuitenkin vähän liikaa laskin sen poutakelin ja auringonpaisteen varaan, mitä ei sitten koko loman aikana tullutkaan. Nyt ankeuttaa edessä oleva talvi. Hyvää syksyä, ehkä ensi kesä täyttää odotukset. 🙂