Kun kaupunkiin laskeutuu lämpö, muistan kuka olen.
Moni asia menettää merkityksensä, olennainen jää.
En usko, että mikään määrä kaviaaria, samppanjaa ja laajakuvatelevisioita voi tuntua paremmalta kuin aamukahvi terassilla tai paljaat jalat nurmikolla. Vaihtaisin kaikki maailman designer-laukut mahdollisuuteen pukeutua joka päivä samaan valkoiseen hellemekkoon.
Ja jos saisin valita viiden tähden ravintolaillallisen ja auringossa kypsyneen tomaatin välillä…
Luulen, että rakkauteni kesään on lopulta tätä: rakkautta yksinkertaisempaan elämään.
Se näkyy myös keittiössä. Muutenkin yksinkertaiset ruokani yksinkertaistuvat kesällä vielä entisestään. Kuten tämä jälkiruoka: persikoita ja moscatoa.
Italialaisilta opittua, tämäkin.
Persikoiden sesonki on juuri nyt parhaimmillaan, ja vaikka ne eivät Suomessa koskaan maistukaan samalta kuin Välimerellä, suoraan puusta, auringossa kypsyneinä… ovat ne täälläkin aika ihania, kun niiden antaa kypsyä ikkunalaudalla muutaman päivän.
Moscato on rypälelajike, josta Italiassa tehdään erityisesti jälkiruokaviinejä ja puolimakeita kuohuviinejä. Tähän voi käyttää kumpaa tahansa, maun mukaan. Pääasia on, että viini on kylmää.
Itse käytin tällä kertaa Moscato d’Astia, joka on kevyesti kupliva, matala-alkoholinen jälkiruokaviini Piemontesta. Alkosta löytyy useampikin Moscato d’Asti – oma suosikkini niistä on Braidan Senza Nome.
“Resepti” ei voisi olla juuri yksinkertaisempi:
hyvin kypsynyt persikka viipaloidaan ja laitetaan viinilasiin. Päälle kaadetaan hyvin viilennettyä moscatoa. Ensin juodaan viini, joihin on tarttunut persikoiden maku, ja sitten syödään persikat, joihin on tarttunut viinin maku.
Persikat voi toki viipaloida viinin sekaan jo aikaisemmin ja laittaa koko komeuden jääkaappiin tekeytymään, mutta minusta tämän koko jutun juju on tarjoilun helppous:
kesäisen lounaan tai illallisen jälkeen voi vain tuoda pöytään pullon viiniä ja kulhollisen persikoita, ja jokainen saa viipaloida omansa.
Yksinkertaista.
