Kevään ensimmäiset kirsikankukat puhkesivat tänään kukkaan tuossa ikkunalaudallani, ihan varmana muistuttaakseen yhdestä jutusta.
Tiedän, että ystävänpäivä ei ole se helpoin päivä olla yksin. Tai “yksin” – en minäkään ole yksin, en ollenkaan.
Mutta tämä päivä, kun sydämiä leijailee lähikaupan ikkunoissa ja Facebook-feedeissä ja tekstareissa, on mitä parhain päivä muistaa, että rakkautta on paljon muukin kuin kaksi pussaavaa ihmistä, se on kaikkialla eikä se kulu loppuun tai lakkaa olemasta. Päinvastoin, mitä hövelimmin sitä tuhlailee, sitä enemmän se kasvaa, tekee uusia versoja ja heijastelee takaisin mitä yllättävimmistä paikoista.
Lainatakseni yhtä lempibiiseistäni, jota rakkaudesta on tehty:
it’s a place I got to be
loving you is loving me
Rakastan tuota ajatusta. Että rakkaus ei ole toinen ihminen tai kohde tai edes tunne, vaan paikka.
Minä ainakin olen siellä.
Rakkaudella,
Minnie Riperton, ooh. Hyvää ystävänpäivää, vaikka emme tunnekaan 🙂
Ääh, eipäs ollutkaan. Mutta sisältö pysyy samana siitä huolimatta!
Täytyy myöntää, että olen odottanut peläten tätä lauantaita, sillä se tuntuu vain ilkeältä muistutukselta siitä, ettei puhelimeni muistista löydy vielä aikuisenakaan numeroa johon voisin soittaa silloin kun haluaisin jonkun seurakseni kahville. Lapsena sitä jotenkin aina lohduttautui sillä, että sitten isona en kyllä jää näistä leikeistä ulkopuolelle. Yksinäisyydestä huolimatta aion olla itselleni mukava, enkä keskity pahaan oloon: kuuntelen musiikkia, vuokraan elokuvan, syön irtokarkkeja kunnes oksettaa ja ostan Stockan Herkusta isoimman löytämäni vuohenjuustopalan.
Kiitos tästä postauksesta. Ja ihanaa ystävänpäivää!
Hei Amalia! Olen tuntenut samaa surua siitä kun ei ole ollut ketään kenelle soittaa tai mennä kylään, varsinkin ulkomailla asuessa sitä on tuntenut välillä olonsa aika surkeaksi. Yksinäisyys on kamala asia, kenenkään ei sitä pitäisi joutua tuntemaan. Onneksi kurjassa olossa piehtaroinnin sijaan voi tosiaan keskittyä niihin positiivisiin asioihin, leffat ja vuohenjuusto on ainakin ihan täys kymppi!
En tiedä oliko tässä höpinässäni nyt päätä tai häntää, alunperin halusin kai vaan toivottaa hyvät ystävänpäivät teille kaikille! Onneksi siitä voi aina nauttia, viettipä sen yksin tai kaksin tai porukalla. Ja Eevalle suuri kiitos kaikista jutuistasi, keep up the good work! t. lukija Voisilmäpelin ajoilta asti
Hei Amalia, Nm ja Seikku! Erään toisen Eevan blogitekstin innoittamana perustettiin Facebook-ryhmä ‘drinkkikerho’, jonka kautta voisi tutustua uusiin ihmisiin ja pyytää extempore vaikka kahville. Käykääpä tutustumassa:
https://www.facebook.com/groups/1580064858875710/
Hyvää ystävänpäivää kaikille!
Kannattaa muistaa myös Kahvilakerhot, jotka toimivat muistaakseni ainakin Turussa, Tampereella, Helsingissä ja Jyväskylässä. Facebookissa on ryhmät joka kaupungille. 🙂
Kiitos Eevalle. Koen itse asiat samoin kuin Amalia, mutta ympäristöni ei todennäköisesti tiedä minun ajattelelevan niin. Silti puhelin ei soi.
Aurinkoista ystävänpäivää myös tuntemattomille.
Must on edelleenkin jotenkin hyvällä tavalla hämmentävää, että kuuntelet tommosta musaa. Siis tommosta oikeesti hyvää musaa. On hassua törmätä lempibiiseihin täällä sun blogissa. Koska oot kuitenkin maailman siistein ja coolein tyyppi. Mutta hei ” Never looking back or too far in front of me.The present is a gift and I just wanna be”.
Haha! Meinasin kommentoida että TIETENKIN kuuntelen hyvää musaa, mutta en nyt kyllä ole siitä aina ihan varma… 😀
Niin täydellistä, mutta mitä muutakaan voisi odottaa, viisain Eeva. Parhaita sanoja, tarpeeseen juurikin nyt. Hyvää ystistä ihan kaikille!
Kiitos Rege, hyvää ystävänpäivää!
Jos et ollut eilen Tamarinissa, niin I’m very confused :p
Hehe, olinhan minä 🙂
Niinpä arvelinkin 🙂 En ole ennen sua bongannut, mut oli helppo tunnistaa.
Ihania sanoja, kiitos Eeva! Rakkaudentäyteistä ystävänpäivää!
Samoin Noora!
Eeva, mistä ostit kirsikankukat?
Heippa, Stockalta ostin 🙂
Mielestäni Linda Olssonin Laulaisin sinulle lempeitä lauluja- kirjasta löytyy yksi kauneimmista rakkauden kuvauksista:
” Rakkaus valtaa ihmisen äkkiarvaamatta, ja kun on saanut rakkauden, sitä ei voi koskaan viedä pois. Se meidän täytyy muistaa. Se ei voi milloinkaan hävitä. Rakkautta ei voi mitata. Sitä ei voi laskea vuosissa, minuuteissa eikä sekunneissa, ei kiloissa eikä grammoissa. Sitä ei voi millään tavoin määrittää. Sitä ei voi myöskään verrata mihinkään, yhtä rakkautta ei voi verrata toiseen. Se vain on. Todellisen rakkauden pienikin hipaisu voi kannatella koko ihmiselämän. Se meidän on muistettava aina.”
En kestä, alan itkee ku tääl on niin ihania sanoja rakkaudesta 🙂 kiitos Eeva ja kommentoijat. Just noin mäkin aattelen, että rakkaus ei kulu käytössä vaan lisääntyy ja laajenee siinä vaan. Ja että rakkautta on niin monenlaista, ei vain tuota pussailurakkautta 🙂
Itselläni on ollut erilaisia elämänvaiheita, joskus on ollut kolme oikeaa ystävää ja kaikki oltiin läheisiä, joskus oli yksi todellinen ystävä…mutta siltikin voi tilanteet ja elämänvaiheet muuttua, ja joskus multa on myös puuttunut joku oikesti läheinen ihminen, vaikka tuttavia olisikin ollut. Silloin olen joskus muistellut aikaisempaa elämäntilannettani kun olin jonkun kanssa läheinen, se on auttanut muistamaan, ettei minussa ole mitään vikaa, että tilanteeni ei johdu siitä, se vain on… Ja sitten olen koittanut keskittyä siihen , mitä mulla on, enkä siihen mitä puuttuu. Ja iso osa monia ongelmiahan on se, että niitä pitää ongelmana. Auttaa aina kun koittaa hyväksyä sen missä juuri nyt on.
<3 kaikille Eevan lukijoille.