Elämä

Kulmilla

4.5.2015

huudit-(6-of-15)

huudit-(11-of-15)

Reissun jälkeen masensi vähän palata kotiin, mutta tänään olen taas nähnyt kotikulmani uudessa valossa.

Ja se valo on varsin ruusuinen…

huudit-(14-of-15)

huudit-(3-of-15)

huudit-(7-of-15)

Kävin leipomossa, samassa, josta aina ostan paniikissa ylihintaisen kahvin, kun en kuitenkaan ehtinyt kotona keittää. Nurkkapöydässä oli käynnissä tutuksi tullut pappojen ja mammojen filosofinen väittelykerho. Rakastan sitä porukkaa. En tiedä miten kukaan voi puhua niin viisaita heti aamusta. Heillä on mielipide kaikesta, politiikasta, taiteesta, maailman tilasta.

Ja aina se sama paikka, sama aika, sama pöytä, samat karjalanpiirakat.

huudit-(9-of-15)

huudit-(1-of-15)

huudit-(10-of-15)

Kävin lounaalla yhdessä vakkaripaikoista. Sinne oli tullut uusi työntekijä, poika joka hymyili leveästi ja katsoi silmiin. Tarkkailin tilannetta lautaseni takaa ja huomasin, että melkein jokainen naisasiakas lähti paikasta hymyillen ja vähän hehkuen, osa jopa hihitellen.

Laskin, että 25 minuutissa tyyppi pelasti ainakin seitsemän naisen päivän. Tehokkuustaso: hyvä. Kahdeksan tunnin työpäivän jälkeen luku on jo aika iso. Ja tämä kaikki siis vain hymyilemällä ja olemalla k i v a. Tyypit, ei se ole niin vaikeaa…

huudit-(2-of-15)

huudit-(15-of-15)

Kaverini valitti jonkun kamalista kalosseista ja tulin siitä hyvälle tuulelle, koska nekin kuuluvat tänne – neonväriset kalossit, kuoritakit, hapsumokkasiinit. Kaikenlaista kauheaa, joka sopii merillä kärähtäneen ihon kanssa yhteen. Purjehtijat, voi hitto, teitäkin rakastan.

Törmäsin kahvilan terassilla notkuviin tuttuihin ja sain kutsun kemuihin. Ajoin lautalla syömään pizzaa.

huudit-(4-of-15)

huudit-(13-of-15)

Hekoteltiin ratikkapysäkillä pappojen kanssa hulluille taksikuskeille. Join päivän kolmannen kahvin merenrannassa ja mietin kesää.

Niin, huomio, kesä tulee.

Enkä nyt tähän hätään keksi paikkaa, jossa sen mieluummin viettäisin.

huudit-(8-of-15)

Onnea on asua paikassa, jota rakastaa – tai rakastaa paikkaa, jossa asuu. Kummin sen nyt haluaa nähdä.

Bloom where you are planted.

Miten meni, noin niinkun omasta mielestä
Liikkuva yrittäjä, muuttuva maailma

You Might Also Like

  • Heidi 4.5.2015 at 5:54

    Mikäs lounaspaikka kyseessä? 🙂 näyttää mahtavalta!

    • Eeva Kolu 5.5.2015 at 5:48

      Hihii no jätetään nyt mainitsematta ettei tule poikaparalle liikaa paineita 😀 Mutta Punavuoren/Ullanlinnan huudeilta löytyy 😉

  • Suvi55 4.5.2015 at 6:28

    Jotenkin tuntuu nyt siltä, että pitää tulla lukemaan tämä aamulla uudestaan. Tästä tuli niin hyvälle tuulelle näin illan viimeisenäkin, että jos tämän lukee aamulla ensimmäisenä, niin päivästä ei voi tulla muuta kuin hyvä.

    • Eeva Kolu 5.5.2015 at 5:48

      Oi, toivottavasti toimi 😉

  • kao kao 4.5.2015 at 6:43

    Mä käyn aina retkillä Helsingissä. Siellä on niin ihanaa. (terkuin Vantaalainen)

    • Eeva Kolu 5.5.2015 at 5:48

      Mä käyn Vantaalla retkillä!

  • Jenni 4.5.2015 at 6:47

    Mä en muista että mitä kautta oon sun blogiisi eksynyt mutta nyt jo pidemmän aikaa blogia lueskelleena on pakko viimeinkin avata kirjoitusarkku ja kommentoida.

    Tää blogi on jotain niin ihanaa <3

    Kevyttä ja painavaa asiaa samaan aikaan höystettynä ihanilla kuvilla ja rennolla fiiliksellä. Sellainen blogi jonka yhdenkään postauksen jälkeen ei voi olla huono fiilis tai jos on niin ainakin täälä tuppaa suupielet nykimään ylöspäin aina tästä blogista poistuessa. Ihanaa! Kiitos tästä ihanasta blogista ja ihanaa aurinkoista kevättä ja kesää sinulle!

    • Eeva Kolu 5.5.2015 at 5:48

      Kiitos Jenni. Tän kommentin voimalla juoksen aamulenkin 🙂 x

  • mikko 4.5.2015 at 7:37

    ihana. X

  • onnellinen 4.5.2015 at 9:49

    Tänää oli kauhea päivä. Tuli itkettyä enemmän kuin ikinä itkin yhteensä eroa ensimmäisestä poikaystävästäni. Ja vaan pelkkää tulevaisuudenpelkoa nämäkin kyyneleet. Tätä postausta lukiessani purskahdin taas itkuun, tällä kertaa ihan vaan ihaillessani sitä, miten jollain voikin olla noin avoin ja lämminhenkinen asenne kaikkia maailman asioita kohtaan. Nyt päätin, että jos jotain haluan siinä pelottavassa tulevaisuudessani saavuttaa on tuo sinulta kopioitu asenne. Ihanaa miten yksi ihminen voi palauttaa toivon kaikkeen hyvään.

    • Eeva Kolu 5.5.2015 at 5:47

      Heippa, halusin vaan kertoa, että mäkin olen joskus pelännyt, noita ihan samoja juttuja. Auttaa, kun ajattelee asioita uudesta näkökulmasta – muistat varmaan koulusta ne “uhka vai mahdollisuus?” -tehtävänannot 🙂 Jos epävarmuus ei olisikaan mitään mitä pelätä, vaan merkki siitä että mitä tahansa hienoa voi tapahtua, kaikkea sellaistakin mitä et osaa vielä edes kuvitella. Olet ihana x

      • Noora K 5.5.2015 at 1:53

        Ihanasti sanottu ja kirjoitettu, taas. Minäkin yritän muistaa tuon, kun pelottaa. 🙂

  • EvaL 5.5.2015 at 6:25

    Onnea on se kun saa asua yksin kesänsä ekaa kertaa kymmeneen vuoteen (asun kommuunissa). *pomppii pilvien korkeuksiin*

  • Heidi 5.5.2015 at 10:19

    Ihania kuvia,jälleen kerran! Mietin useasti,varsinkin keväällä/kesällä että miksi matkustaa pois kun Helsinki on kerrassaan upea paikka ja aina löytyy jotain uutta mistä ei ole ollut tietoinen.Rakastan istua kahviloissa ja ihmetellä maailman menoa,ehkä nähdään jossain joskus,ehkä kehtaan jopa tulla moikkaamaan 🙂

  • Villis 5.5.2015 at 12:14

    Mukavaa luettavaa taas kerran! Minäkun ajattelin, että ottaisit pojasta kuvan ja lähettäisit meille muillekin, kyllä se tykkäis ja antais luvan:)))
    terv. mummi maalta

  • Satu 5.5.2015 at 8:17

    Moi!
    Olen lukenut blogiasi jo kauan ja pakko vihdoin kirjoittaa tämä.
    Ihan älytöntä, mutta aina kun tuntuu että maailma potkii päähän tai itkettää enkä löydä keinoa parantaa fiilistä, alan lukea tätä blogia. Aina tulee lopulta sellainen olo, että kaikki järjestyy. Tämä on joku ihme terapiakeino minulle. 😀 Sinussa ja tavassasi kirjoittaa on sitä jotain, mikä pelastaa minut.
    Kiitos, oikeasti.

  • Jänkhä-Joonas 6.5.2015 at 9:36

    Eipä muuta kuin paskaa päivää sulle.