Marianne Niemisen maalaus ei löytänyt luontevaa paikkaa ystävän uudesta kodista. Tarjouduin vitsillä adoptoimaan sen, ja ystäväni ehdotti, että otan maalauksen lainaan.
Ja tuohonhan se istui kuin nenä päähän minun sänkyni yläpuolelle. Riemastuttavaa, kun asiat löytävät paikkansa.
Oi, tavaroiden adoptoiminen on ihan parasta. Lainaillaan siskon kanssa milloin astioita, milloin verhoja. Pointtina se et pitää palauttaa kun toinen haluaa omaisuutensa takaisin. Toimii! Kaikkea ei tarvitse omistaa.
Samaa mieltä – enemmän pitäis lainailla ja tehdä vaihtareita, tosiaankaan ei tarvitse aina omistaa 🙂
Mun mielestä on ihailtavaa, jos ihmiset uskaltaa luovuttaa pois sellasia asioita, jotka eivät aivan sovikkaan enää. Vaikka tässä tarinassa oliki kyse ”vain” taulusta nii sopii kyl elämän joka osa-alueelle tää pois antaminen 😉
Totuuden sanoja!
Mun mielestä on huippua, että maalaukset seikkailee vaihtelevissa nurkissa. Etenkin, kun ne pääsee hyvään kotiin ja näyttää viihtyvän.
Mahtava muistutus lainaamisen ihanuudesta ja järkevyydestä – siinähän tosiaan voittavat kaikki! Tällä hetkellä itselläni on lähestyvän muuton alla käynnissä kunnollinen luopumisharjoitus. Olen antanut ystäväpiirissäni eteenpäin niin astioita, vaatteita, kirjoja kuin muutakin tavaraa. Kaunis ajatukseni on, että veisin uuteen kotiin vain sellaisia esineitä, joista todella pidän. Katsotaan kuinka pitkälle ehdin projektissani ennen kuin muuttoauto on pihassa 🙂
U-pe-a taulu!
Todella hieno taulu! Ja lainaaminen on hyvä ajatus, kiva kun toit tämän esille. Oivalluksistasi tulee (taas kerran) hyvä mieli! 🙂