Istuttiin laiturilla ja ihailtiin maisemaa. Kaikilla oli hyytävän kylmä, mutta kukaan ei halunnut sanoa sitä ääneen. Oli sentään taskulämmintä cavaa, joukko uusia ystäviä ja hissuksiin Ullanlinnanmäen taakse painuva aurinko.
Joutsen kurvasi paikalle heti kuullessaan skumppapullon korkin poksahtavan auki. Aluksi kaakatimme ihastuneina, mutta kun tyyppi ei millään suostunut lähtemään, alkoi jo vähän kuumottaa.
Onneksi tiedän, että kuohuviinipullo painaa keskimäärin 450 grammaa. Siitä saa siis oivan itsepuolustusvälineen röyhkeitä cityjoutsenia vastaan, jos tilanne käy totiseksi. Siinäpä niksi suoraan Sudenpentujen käsikirjasta.
Lopulta joku uskalsi ehdottaa pitäiskö siirtyä sisätiloihin, mä oikeesti jäädyn. Kollektiivinen helpotuksen huokaus ja Uber-kyyti alle.
Ravintolan lämpölamppujen alla nauratti. Hyvin me tsempattiin! Jaksettiin tosi pitkään!
Voi Suomen kesä. Olet sinä… erityinen.
Ihana 😀 Postaus meinaan. Ja Suomen kesä, se on kyllä aivan omaa luokkaansa!
Kiitos Maarit! Mulla meinasi alkaa jo huumori vähän loppua kun eilen taas tulin kotiin ihanan ulkona vietetyn KESÄillan jälkeen ja jouduin ottamaan kuuman suihkun sulattaakseni sisältäni syväjään, mutta kai se tästä kohta kesäksi muuttuu 😀
Jos yhtään lohduttaa, ei Hampurissa sen lämpimämpää tai vähäsateisempaa tunnu olevan… Oi kesä, missä olet??
Ei lohduta, kaikki ansaitsee kesällä kesäiset kelit!
Pariisiissa!!!
No niinpä tietysti. Pariisissa on kaikki!
Mulla rupes heti soimaan päässä ”yhtenä iltana paljon jos viiniä jois… yhtenä iltana unohtaa pelkonsa vois…”
🙂