Tervetuloa, olet kotona

Arvatkaas mitä? Kirjoitan tätä postausta uudesta keittiöstäni. Tänne on jo tuotu ruisleipää ja suolaa.

Huomaa kattaukseen kuuluva ruuvi.

Muutin eilen. Muuttopäivä oli kaoottinen, kuten asiaan kuuluu. Remontti ei ehtinyt valmistua kokonaan, muuttomiehet tulivat etuajassa ja kamat kannettiin sirkkeleiden ja remonttipölyn sekaan. Juuri kun olimme saaneet kaksi työpäivää vaatineet lattialistat valmiiksi, paikalle ilmaantui laajakaista-asentaja joka ilmoitti, että asunnon puhelinpiuha on poikki ja listat joudutaan poistamaan uuden asentamiseksi.

Mutta kiristävä hermo löystyi siinä vaiheessa kun suurin osa kamoista oli kannettu sisälle ja älysin, että nyt minä sitten oikeasti asun täällä. Laitoin ihan ensimmäiseksi jääkaappiin pikkupullon samppanjaa ja sytytin kynttilän.

Uuden kodin ensimmäisiä illalliskutsuja vietettiin jo kaksi tuntia muuttoni jälkeen. Ystävät ilmestyivät ovelle ruokakassin kanssa ja kokkasivat sillä välin, kun minä purin laatikoita. Osalle riitti tuoli, osa joutui istumaan väärinpäin käännetyn muuttolaatikon päällä. Yhdestä lootasta löytyi onneksi pullo valkoviiniä.

Tämä oli juuri oikea alku elämälleni täällä – nyt kun minulla vihdoin on neljän hengen ruokapöytä, sohva ja nojatuoli, ovikello saa luvan soida aiempaa useammin.

Mitä tulee sisustamiseen, olen kärsivällinen. Elän mieluummin vaikka puoli vuotta ilman sohvaa kuin ostan tylsän kompromissiratkaisun. (Tällä kertaa ei onneksi tarvinnut, koska himoitsemani sohva löytyi kaverin olkkarista jo ennen muuttoa.)

Mutta mitä tulee muuttamiseen, olen lännen, idän, koillisen ja kaakon nopein. En halua elää muuttolaatikoiden ja epämääräisten läjien kanssa sekuntiakaan. Muutto loppui kuudelta illalla ja keskiyöllä kaikki laatikot odottelivat jo rappukäytävässä tyhjinä noutajaansa.

Pro-laatikonpurkajan vinkki: aseistaudu lasillisella (tai parilla) hyvää viiniä ja sillä soittolistalla, jota rakastat mutta et ehkä kehtaisi soittaa, kun kaverit ovat kylässä. (Ace of Base toimii erinomaisesti.) Mieti palkinto, jonka saa joko jokaisen tai vaikka joka viidennen tyhjän laatikon jälkeen. (Suklaa toimii erinomaisesti.)

Mutta yksi realiteetti tässä valkeni laatikoita purkaessa: kylpyhuoneessa ja eteisessä ei kummassakaan ole ainoatakaan kaappia, rekkiä, laatikkoa tai muutakaan säilytyskalustetta. Koko asunnossa ei ole ainoatakaan vaatekoukkua.

Siksipä takit, kengät, kosmetiikat, pesuaineet ja hiustenkuivaaja majailevat juuri nyt lattialla. Juuri sellaisissa epämääräisissä kasoissa, joita vihaan. Kaoottinen elämäni jatkunee siis vielä tovin, mutta mitäpä pienistä. Keskilattialla mahtuu kuitenkin pyörähtelemään Ace of Basen tahtiin.