Yksi tämän syksyn monista projekteista: lukea uudestaan koko Harry Potter -sarja. Voitteko kuvitella, että vaikka olin kirjojen ilmestyessä ihan Potter-hullu, en ole vieläkään lukenut viimeistä osaa? En jotenkin kestänyt ajatusta siitä, että sitten se on oikeasti ohi.
No, olen tänä syksynä oppinut, että tyhmintä mitä voi tehdä on säästellä kokemuksia. Antaa palaa, uusia tulee.
Luin yhtenä päivänä ihan puolihuolimattomasti jotain netin uutissivustoa, jossa puitiin jotain J.K. Rowlingin Twitter-juttua, ja yhtäkkiä se iski kuin salama otsaan (heh): on tullut aika palata Tylypahkaan! Viesti oli selvä: näissä kirjoissa on jotain, mitä minun pitää kuulla juuri nyt.
Osa kirjoistani oli vuosien varrella kadonnut, mutta laitoin etsintäkuulutuksen kirppiksille ja olin silmä kovana, kun joku jossain myi käytettyjä kirjoja. Viimeinenkin osa löysi luokseni eilen. Jo pelkästään kirjojen metsästäminen oli hauskaa ja jännittävää… mutta sellaistahan se on, Harryn maailmassa.
Siispä! Edessä taianomainen syksy. Kuka on mukana?
Viimeinen osa on paras 🙂
Potterit ovat osa aikuisuuttani ja tehneet taianomaisen kosketuksen ja melkeinpä uuden maailman kun sai astua tarinoiden keskelle ♡
Ne vain ovat. ☆☆☆
Taidan tehdä saman kuin sinä ja tarttua pottereihin jälleen uudestaan! Yhtä asiaa kaipan lapsuudessa ylitse kaiken ja se on ehdottomasti seikkailut ja elämän taikuus! maailmassa on sitä niin paljon, mutta miksi me emme näe sitä enää aikuisina kovin helposti? Pitää aina välillä hakeutua lasten lähelle, jotta muistaisi sen paremmin^^ ja lukea narniat, harry potterit ja muut seikkailut yhä uudestaan ja uudestaan!
Loistava idea! Minä olen nuorena lukenut pari ensimmäistä osaa, enkä niistä innostunut niin valtavasti. Päätin että tämä valtava sivistysaukko on paikattava ja kun pääsin vauhtiin, tulikin koko sarja ahmittua parissa kuukaudessa. Olin vaikuttunut, oikeastaan häkeltynyt, sarjan hienoudesta. En olisi ikinä uskonut, että siitä voi nauttia niin paljon näin aikuisenakin. Blogissa tiivistin kymmeneen kohtaan sen, miksi Potterit ovat maailmanluokan kirjallisuutta: http://1001kirjaajayksipienielama.blogspot.fi/2015/09/kymmenen-syyta-miksi-harry-potter-sarja.html
Mulla on kans pari viime kuukautta muhinut päässä ajatus, että noi kaikki tarvii lukea uudestaan! Täytyy yrittää yllyttää sisko samaan suoritukseen niin voi sit yhdessä fiilistellä 🙂
Kuuntelin viime syksynä kaikki Potterit Youtubesta äänikirjoina samalla, kun pyöräilin, tiskasin ja siivosin. Sitä tyhjyyttä ja hiljaisuutta, kun viimeinen osa joulukuussa loppui!
Oi mikä idea, tietääkö joku että saako jostain ladattua potterit äänikirjoina? Että voisi lenkilläkin kuunnella ilman nettiä.
Kyllä! Kahtakin eri versiota, jenkki- tai brittiaksentilla. Ja mikä parasta, Stephen Fry lukemassa! (https://shop.pottermore.com/en_US/hpbundle1-7-audiobook-english-gb1-gbp)
Ja Youtubestakin saattaa löytyä? Nehän voi sitten ladata itselleen.
Mä lainaan yleensä äänikirjoja ihan kirjastosta ja sit vaan tietokoneen kautta puhelimeen/soittimelle. Vähän työlästähän se on mut vaivan arvoista 🙂
Ihanaa että joku muukin on palannut Tylypahkaan! Itse olen myös kuunnellut äänikirjoina koko läjän läpi parin kuukauden sisällä. Vesa Vierikko lukijana toimii.
Saatan ehkä olla uusintakierroksella taas. Ehkä pitäisi vaihtaa englanninkieliseen, jossa on kuulemma lukijana Stephen Fry.
Mä! Viimeinen osa jäi aikoinaan lukematta, kun en jaksanutkaan lukea sitä enkuksi. Katottiin tänä syksynä kaikki leffat järjestyksessä jonka jälkeen jäin miettimään tuota viimeisenkin osan lukemista. Mies ilmoitti et sen kirjahyllyssä on tuo viimeinen osa suomeksi. Voisi oikeastaan lukea samalla ne kaikki 🙂
Täälä! Juuri viime viikolla aloitin Potter-kierroksen taas kerran ja nyt on Puoliverinen prinssi menossa.
Harmittaa kun aikoinaan minimalismin puuskassa vein kaikki englanninkieliset Potterit divariin, nyt jouduin ostamaan Harryt suomenkielisinä. Ei toimi ihan niin hyvin kuin alkuperäiskieliset vaikka loisteliaat käännökset ovatkin!
oi että, olisikohan mullakin aika kypsä aloittaa taas? mulla ensimmäiset harry potterit kuuluu vahvasti lapsuuteen, olin alle 10 kun luin ekan ja tokan . ei vitsit kun loppukohtaukset oli jännittäviä, ei voinut lopettaa lukemista kesken ja piti aina valvoa ihan liian myöhään! hehee, neljä ensimmäistä kirjaa on tullut luettua useampaan kertaan, viimeiset eivät musta olleet niin kivoja… täytynee joku kerta ottaa asiakseen. mun pitäis vaan karsia mun kirjahyllyä rankalla kädellä ja haluan lukea kaikki kirjat, joita en ole siitä vielä lukenut, joten se ensin 😀
Mä luin viime jouluna noi kaikki putkeen pitkästä aikaa. On ne vaan, no, taianomaisia 🙂
Mä oon lukenu Potterit niin moneen kertaan etten enää oo ees laskenu. Muttta joka kerta vikan osan jälkeen tulee sellanen tyhjyys 😀 Ja menee aina tuhottoman pitkä aika kun alan lukee mitää uutta kirjaa, koska mikään kirja “ei tunnu enää miltään” Pottereiden jälkeen 😀 Ne on vaan jotain nerokkaan huumaavaa aina kun siihen maailmaan lähtee 😀
Täällä kans! Yritin tässä syksyllä aloittaa vaikka mitä kirjoja, mutta yksikään ei oikein innostanut. Aloitin sitten taas Potterit alusta, koska ne toimii aina.
Pitäs todellakin lukea ne uudestaan läpi! Odotan kans innolla näytelmää jota JK kirjottaa! 😀
Liput siihen tulevat muuten myyntiin ylihuomenna! Ihan vinkkivinkkinen kaikille: http://www.harrypottertheplay.com/
Luin näitä kommentteja ja samaistun innostukseen. Tosin minun innostus kohdistuu Tolkienin kirjoihin eikä Pottereihin. Keskimaa on mun Tylypahka. Frodo.
Siis nyt…Jostain syystä en ole koskaan lähtenyt potterointiin mukaan, vaikka monista muista ns. lasten kirjoista pidän. Tää postaus ja kommentit sai todella miettimään toisen kerran pitäisikö…Yritin kerran lukea alkua ekasta kirjasta, en todellakaan pitkälle, mutta mukamas ei iskenyt. Oon reippaasti itseäni nuoremman siskoni hyllystä törmäilly näihin nykynuorison suosikkeihin ja luin sieltä kyllä yllättäen koko Twilight-sarjan :).
Aloitin noin viikko sitten saman projektin sarjan elokuvien kanssa 🙂 Tarina teki valtavan vaikutuksen nuorena, ja luin kirjoja neljällä eri kielellä myös osana ylioppilaskokeisiin valmistautumista. Tylypahka lumoaa vielä aikuisenakin! 🙂
Minä myös olen tuossa elokuussa aloittanut urakan lukea kaikki Harry Potterit. Itse en ole niitä aikaisemmin lukenut. Valitin tuossa kesällä siskolle, että halusin lukea jotain englanniksi pitkästä aikaa, mutta en tiedä mitä. No hänellä sattuu olemaan kaikki potterit ja ehdotti, jos alottaisin siitä.
No nyt oon neljännessä kirjassa ja nautin. Kirjat on kyllä niin paljon parempia kuin elokuvat, joihin ei vaan voi laittaa kaikkia pikku yksityiskohtaisia tapahtumia, joita kirjoissa on.
Itse mun tulee luettua todella vähän ollesani kotona, mutta bussissa matkalla töihin ja muihin menoihin olen se outo tyyppi, joka kaivaa kassista kirjan älypuhelmin sijaan. Kirjan eteneminen välillä siis hidastakin, mutta ainakin odotan innolla, että saa lähteä töihin aamulla, ku tiedän, että ehdin hieman lukea taas.
Huomasin kirjakaupassa viikonloppuna hurmaavasti kuvitetun painoksen ekasta Potterista. Voin kuvitella, että niitä on kiva nykylastenkin lukea. Ja miksei aikuisenkin…
Mä antaisin kyllä aika paljon jos saisin vielä lukea ekaa kertaa jonkun Pottereista. Kyllä se lukukokemus pikkasen laimenee, kun ulkoa muistaa lähes joka lauseen. Mutta ihanaa että sulla on vielä 1 jäljellä. Nauti:)
Muutenkin pitää kiittää ihanasta blogista. Viitisen vuotta lukenut, enkä ehkä kertaakaan kommentoinut. Sulla on mahtava asenne, ja mielenkiintoisia ajatuksia. Saa uusia näkökulmia omiinkin pohdintoihin. Toivottavasti jaksat jatkaa vielä pitkään.
Hahaa, samoissa fiiliksissä täälläkin! Kesällä päätin että nyt on aika lukea potterit uudestaan (eli noin kahdeksannen kerran) kun viimeisestä kerrasta on kulunut ties kuinka kauan. Ja ai että ne on kyllä ihania näin aikuisempanakin..
Itse luin kirjat juurikin läpi viime kesänä ja joka kerta rakastan niitä aivan yhtä paljon kuin silloin ensimmäisellä taianomaisella kerralla <3 Kyllä tässä tarinassa vaan on sitä jotain.
Voi että, taidan tarttua haasteeseen! Olen siinä mielessä myöhäisherännäinen, että olen lukenut vasta osan Pottereista. Ikuisuusprojektina (jota siis nyt jatkan) on lukea kaikki englanniksi. Kiitos Eeva, tämä postaus palautti mieleen projektini ja taidankin viikonloppuna tutkia, missä se toistaiseksi lukematon Potter-pokkarini oikein luuhaa.
Mie just tuossa viime viikolla kattelin kirjahyllyäni sen siivousmielessä ja Pottereiden kohdalla mietin, että joskos vaikka myisin ne pois.
Siis sitten kun olen lukenut ne vielä kerran läpi, jonka jälkeen olen valmis luovuttamaan ne yhdessä kasassa uuteen, rakastavaan kotiin. Tai ainakin luulen olevani sitten valmis. Aika näyttää.
Ihanaa! Itsekin yritin viime vuonna tarttua uudestaan Pottereihin, mutta se lukeminen jäi kaiken kiireen ja stressin alle. Nyt hektisyyden hellitettyä olen tänä syksynä kokenut todellisen Potter-renessanssin, joka ilta ja aamu on naama jossain kirjassa kiinni. Kyllä ne vain ovat yksinkertaisesti klassikoita, kestävät hyvin aikaa ja imaisevat mukaansa. Ja jotenkin niistä saa nyt irti asioita joita ei silloin teininä nähnyt tai ymmärtänyt niin hyvin kuin nyt kymmenen vuoden päästä.
Huuuuuuhhhhh mitkä kylmät väreet vilisti pitkin kehoa kun luin Eeva tämän postauksesi! Otan sen merkkinä siitä, että nyt on aika minunkin toteuttaa pitkään mielessä pyörinyt ajatus Pottereiden lukemisesta alusta loppuun. Kirjoitin yhdistetyn englannin ja saksan graduni nimenomaan Pottereista, joten sattuneesta syystä ei ole ollut kiire näihin kirjoihin palata…
Oli pakko oikein tarkistaa, että milloin Deathly Hallows on julkaistu. 2007?! Ja Half-Blood Prince 10 vuotta sitten! Miten niistä voi olla jo noin kauan? 😀 Mielenkiintoista nähdä, millaisia tunne-elämyksiä nuo aikoinaan kovastikin kolahtaneet kirjat mahtavat nyt vanhemmassa minussa herättää. 🙂
Taianomaista syksyä sinullekin, Eeva, ja lukemisen iloa!
Mä aloitin uudelleen lukemisen viime joululomalla. Joulun jälkeen alkoi sellainen kiire gradun kanssa, että ehdin lukea viisi kirjaa. Tästä innostuneena, ja nyt kun on aikaa, niin aloitanpa heti kuudennen kirjan 🙂
Voi potterit!! Muistan kun kirjojen ilmestymistä jännättiin neloskirjasta lähtien, ja viimeinen kirja piti varata ja hakea heti kaupan avautuessa, ensimmäiset sivut piti lukea jo kotimatkalla vaikka silmät oli tuskin avautuneet niin aikaisin aamulla. Haasteeseen en lähde mukaan, ei tuu muutoin opiskelusta mitään! Kirjat aion säilyttää ja antaa jälkikasvulle luettavaksi yhdessä tolkienin hobitin kanssa 🙂
Hahaa, parasta! Kuulun itse niihin, joiden nimi oli kunkin kirjan varauslistalla (!) jo ennen niiden ilmestymistä (!). Muistan kuinka koulun jälkeen oli hirveä kiire ehtiä kotiin lukemaan kirjaa, vaikka välillä pelottikin niin että jokaisen kilahduksen kuullessa olin varma että Voldemort on ovella. Sanomattakin selvää että hän-jonka-nimeä-ei-mainita seikkailee yhä edelleen niissä pahimmissa painajaisissani…
Täällä Potterit luettu pariin kertaan, eli toistaiseksi loppuun :), nyt menossa saman kirjailijan Robert Galbraith-nimellä kirjoitettu The Cocoo’s Calling ja heti perään odottaa Silkworm. J.K.Rowling on kyllä taitava sanojenkäyttäjä. Suosittelen myös Casual Vacancya, ihan huikea tarina. Takkatuli, viinilasi, kynttilät ja hyvä kirja on parasta syksyssä.
Pistä Eeva virtuaalinen lukupiiri pystyyn! Yritin Potter-lukaria täällä Rovaniemellä, mutta huomasin olevani kaveripiirini ainoa potteristi. Uudelleen lukeminen on vähän vaarallista, koska kasvoin samaan tahtiin tylypahkalaisten kanssa! Samaistuukohan sitä uudestaan Potteriin, vai vanhaan itseensä 🙂 Vaikka Pottereissa on taidokkaat käännökset, aion suorittaa toisen kierroksen lukemiset alkuperäiskielellä.
Juuri lopetin tuon urakan, mutta suomeksi. Ostin aikanaan Kuoleman varjelukset englanniksi, mutta jäi lukematta. Kielitaito oli silloin vielä niin surkea. Nyt ystäväni kannustamana päätin kokeilla kepillä jäätä ja mitä vielä. Mähän ymmärrän! Vähän noloa myöntää, mutta ajattelin aloittaa uudestaan alusta, englanniksi. 😀
Mä otin tavoitteeksi lukea ne kesän 2014 aikana. Nojoo sain luettua vissii viime kuussa, eli vähä veny. En siis ollu lukenut kun ekan ja loput nähny leffana. Taikahommat ei nuorempana iskenyt eikä iskenyt vieläkään (huispaus huaaaaahhh) mutta voldemort ja hänen taustansa ja valtaan nousu piti mielenkiinnon yllä. Mut nyt se on tehty!
Niin ja vedin kaikki suoraan englanniksi niin mulla ei ole pienintäkään hajua, mitä kaikki jutut on suomeksi, niin aina kun aiheesta puhutaan niin puhun vaan hoxcrukseista ja muggleista jne
Olen jättänyt Rowlingin alkuperäiset Potterit liki kokonaan väliin, vaikka paljon luenkin ja vielä nuorempana nimenomaan fantasiaa. Tiedän kyllä päähahmot ja juonenkäänteet silmäilyn ja median kautta, Kaparin kehutut suomennosratkaisutkin. Ikävä kyllä kaikissa näissä on runsaasti itseäni häiritseviä piirteitä, joiden tietäisin latistavan lukuelämystäni, jos lähtisin näitä kirjoja lukemaan kannesta kanteen. Potter-fanifiktiossa kyllä on yllättävän laadukkaitakin juttuja.
Minulla oli sama matka viime syksynä. Se oli tunteikas reissu, vaikka olen lukenut kirjat useaan otteeseen vuosien varrella (paitsi viimeisen vain kerran, tai siis nyt kaksi kertaa). Varaa yöpöydälle runsaasti nenäliinoja. :’)
Potter-projekti oli ihan oma kokemuksensa, sillä kirjat avautuvat aivan uudella tavalla, kun ne lukee kaikki peräkanaa.
PS. Joskus aikanaan kirjoitit Casual Vacancyn äänikirjasta ja haluan kiittää vinkistä! Siihen kesti aikansa päästä kiinni, mutta lopulta jäin täysillä koukkuun tarinaan. Taidanpa kuunnella uudestaan!
Aloitin juuri Potterit uudestaan kimppalukuna kahdeksanvuotiaan kanssa. Poika lukee suomeksi, minä englanniksi. Edellisen kerran luin kirjat sitä mukaa kun ne ilmestyivät, ja paljon tarinaa ehti varmasti unohtua kirjojen välissä. Nyt nautin kun saan lukea kaikki kirjat putkeen, tarina aukeaa varmasti eri tavalla. Ja voi, olen niin ylpeä pienestä pojastani joka on aivan hullaantunut lukemisesta Pottereiden myötä.
Minä aloitin Tylypahkan silloin parisenkymmentä vuotta sitten, kun Tylypahkan ovet avautuivat meille.
Meillä oli tyttäreni (nyt 28v) kanssa ihana tapa viettää aikaa yhdessä; luimme ääneen toisillemme. Minä luin vanhoja Anna- ja Runotyttökirjoja, ja tytär kuunteli, piirteli ja askarteli. Ja sitten hän luki Pikku vampyyrejä ja minä kuuntelin ja tein käsitöitä. Tutustuimme näin toistemme lempikirjoihin.
Ja sitten tuli Potter! Ensimmäisen niistä tytär luki minulle ääneen, ja kun seuraava ilmestyi, meille meinasi tulla tappelu, että kumpi saa lukea sen ensin (kun ei maltettu odottaa ääneenlukuhetkiä, vaan piti päästä ahmimaan)
Sen jälkeen ei voitu enää odottaa suomennoksia, vaan piti aina ostaa englanninkielinen heti, kun se ilmestyi. Minun englannintaitoni on sen verran huono, että ymmärsin kyllä kaiken, mitä kirjoissa tapahtui, mutta siihen ihanaan, sadunomaiseen taikamaailmaan pääsin vasta, kun luin Jaana Kaparin upean käännöstyön tuloksia.
Ei ole sen jälkeen sellaista syksyä tullut, jolloin en olisi käynyt Tylypahkassa. Joskus käyn vain pikavisiitillä, joskus viivyn kauemmin.
Ihania lukuhetkiä sinulle! Kerro tutuille terveisiä, varsinkin Hagridille ja Minervalle.
Luen Potterit joka kevät uudestaan. Pari viikkoa siihen menee 🙂
Huikeeta. Minäkin oon tuota pitkään suunnitellut, mutta kirjastossa ei koskaan kirjat järjestyksessä paikalla. Kerran muka aloitin jo. 😀