Suhteeni Geri Halliwelliin on pidempi kuin yhteenkään ystävääni.
Geri oli suosikki-spaissarini, kun olin ala-asteella. Hän oli minusta porukan kiehtovin, ehkä siksi, että Gerille ei tuntunut löytyvän täydellisen tuotteistetusta bändistä ihan selvää roolia. Baby, Posh, Scary ja Sporty – heidän nimistään tuli jo selväksi, mitä he edustivat kokonaisuudessa. Mutta Ginger Spice? Mitä se edes tarkoitti?
Rakastin Gerin käheää ääntä ja pikkuisen kaoottista meininkiä. Hän tuntui ryhmän aidoimmalta, aina olevan jutussa mukana eniten sydämellä. Ehkä juuri siksi hänelle ei keksitty sopivaa alter egoa. Geri oli Geri.
Kun Geri jätti bändin, en enää ollut iso Spice Girls -fani ja siksi lähtö ei erityisemmin järkyttänyt minua. Olin ehkä vähän jopa salaa tyytyväinen, koska siinä missä olin kasvanut spaissareista yli, en koskaan lakannut tsemppaamasta Geriä. Nyt minulla oli mahdollisuus keskittyä seuraamaan hänen seuraavia siirtojaan ilman tylsäksi muuttunutta bändiä.
Kun Geri palasi parrasvaloihin langanlaihana ja huippuunsa treenattuna It’s Raining Men -videon kanssa, olin surullinen. Tiesin kyllä tasan tarkkaan, mistä oli kyse. Polkumme kulkivat taas samoja reittejä.
Olen lukenut Gerin muistelmat If Only moneen kertaan, silloin nuorena ja nyt vanhempana. Nuorempana inspiroiduin Gerin ihmeellisestä tarinasta – tavallinen tyttö saavutti kaiken, mistä unelmoi. (Paitsi häät lapsuudenidolinsa George Michaelin kanssa, mutta heistä tuli sentään bestikset.)
Vanhempana ymmärsin, että Gerin tarinassa minuun vetoavat oikeastaan enemmän Gerin inhimillisyys ja haavoittuvaisuus. Se, ettei mitään kaiken korjaavaa ratkaisua ollutkaan. Mitä tapahtui sitten, kun Geri saavutti tähteyden, jota oli koko siihenastisen elämänsä jahdannut?
Geri ei ikinä piilotellut ongelmiaan tai menneisyyttään tai yrittänyt antaa itsestään täydellistä ja hillittyä kuvaa. Hänen tarinansa oli minusta sympaattinen ja lohdullinen, koska tunnistin siitä itseni. Hinku elää, mahdottomuus pysähtyä. Vimmattu unelmointi. Sen jonkin etsiminen, erilaisiin rooleihin sujahtaminen. Geri ehkä etsi ratkaisua kuuluisuudesta ja miesten ihailusta, minä jostain muusta, mutta lopulta päädyimme molemmat uudestaan ja uudestaan samaan tilanteeseen: kokeilen nyt tällaista juttua, katsotaan, tekisikö se vihdoin minut onnelliseksi. Eskapismi unelmien tulevaisuuteen. If only…
Nykyään seuraan Gerin kuulumisia Instagramissa. Hän on mennyt naimisiin formulapomon kanssa ja on nykyään Geri Horner. Hän asuu idyllisessä englantilaismiljöössä (terrierit ja omenapuut kaikki), leipoo kakkuja, käyttää kumisaappaita, kiipeilee puihin ja sai juuri lapsen. Hän osallistui Britannian versioon Koko Suomi leipoo -ohjelmasta. Hän vaikuttaa tasapainoiselta ja onnelliselta. Se tekee minut iloiseksi.
En tiedä, onko englantilainen kotirouva jälleen yksi asia, johon Geri on heittäytynyt vakuututtuaan etteivät aikaisemmat jutut tuoneet sitä mitä hän etsi – toivon, että ei. Toivon koko sydämestäni, että hän on vihdoin löytänyt etsimänsä ja nauttii porkkanamuffinsien leipomisesta ja äitinä olosta täysillä. Että lepattava levottomuus hänen rinnassaan on vähän rauhoittunut. .
Haluan uskoa, että lopulta minulle ja Gerille molemmille käy hyvin.
Teksti: Eeva Kolu Kuva: Jenna Kämäräinen
