Alkukesän energia on ollut hähmäinen ja mähmäinen. Olen koko ajan ollut aikeissa ryhtyä, ihan kohta… en vain tiedä mihin. Ajelehtinut, mutta huomannut että virta ei vie. Ei kuljeta oikein mihinkään. Ympärillä on leijunut tunne kaikesta mitä pitäisi tehdä, miljoonasta vaihtoehdosta, joista pitäisi valita, mutta kun olen koettanut napata jostain kiinni, ne kaikki karkaavat. Yhtenä päivänä seistessäni liikennevaloissa, päähäni tuli ensimmäinen kirkas ajatus pitkään aikaan: Eeva, nyt on aika priorisoida. Valitse kolme ja keskity niihin. Kaikki muu saa nyt väistyä.
Ennen kuin olin ehtinyt suojatien toiseen päähän, kolme asiaani olivat selvillä.
Ensinnäkin on aika ottaa kosminen puhelin käteen ja muistaa kilauttaa universumille joka päivä. Se voi tarkoittaa meditointia, hiljentymistä, rukoilemista (Ann Lamottin tavoin uskon muuten siihen, että olennaiset kolme rukousta ovat apua, kiitos ja vau). Usein yhteys on yksinkertaisesti sitä, että muistan tuntea kiitollisuutta ja iloita. Kun yhteys on päällä, kaikki on helpompaa ja kivempaa, olen suurimman osan ajasta huoleton kuin taivaan lintu (“Katsokaa taivaan lintuja: eivät ne kylvä eivätkä leikkaa eivätkä kokoa aittoihin”). Kun yhteys on poikki, harhaudun kuvittelemaan että totta on vain se, minkä näen silmilläni tai mitä voin koskettaa. Silloin alkaa huolettaa ja pelottaa.
Toisekseen: kirjoittaminen. Siitä ei ole tullut koko kesänä mitään, vaikka pääni on täynnä ideoita. Tästä eteenpäin aion kirjoittaa joka päivä jotain. Vaikka se tarkoittaisi sitä että istun vartin koneella ja kirjoitan öö en keksi mitään kirjoitettavaa en keksi mitään kirjoitettavaa osdfhkddfs.
Kolmanneksi: oma terveys ja hyvinvointi. Tiedän, että en ole vieläkään elämäni kunnossa parin vuoden takaisen burnoutini jälkeen. Nyt on aika ottaa tämä asia tosissaan. Kehitellä juuri minun hyvinvointiani lisäävät rutiinit ja yrittää pitää niistä kiinni. Syödä ruokaa joka pitää kropan virkeänä ja mielen kirkkaana, liikkua juuri sopivasti – ei liian vähän, ei liian raskaasti.
Ikävä tosiasia: kun priorisoi, se tarkoittaa aina sitä, että joutuu luopumaan jostain. Joutuu aina sanomaan joillekin asioille ei. Itselleni se tarkoittaa nyt vaikka sitä että en syö pizzaa ja joudun välillä kieltäytymään kivoistakin kutsuista. Se tarkoittaa myös sitä, että täytyy ottaa vastuu itsestään ja soveltaa joskus aika tiukkaakin kuria – miksi onkin niin vaikeaa saada säännöllisesti tehtyä ne asiat, joiden tietää lisäävän omaa hyvinvointia?!
Juttelin eilen ystäväni kanssa, joka oli kysynyt viisivuotiaalta tyttäreltään, mitä tämä haluaisi tehdä kesällä. Mennä johonkin kavereiden kanssa, kuului vastaus. Just niin. Viisivuotias osaa priorisoida lomasuunnitelmat. Kun miettii, mitä itse haluaa lomastaan saada, ei tarvitse tuntea jäävänsä paitsi mistään vaikka ei sanoisi kyllä jokaiselle mökkireissulle, festarille, sukujuhlalle ja terassille.
Olitpa siis töissä, lomalla tai jotain siltä väliltä: jos mieli tuntuu hähmäiseltä, valitse kolme.
