Syyskuussa kiehtoo: farkut.
En edes muista, milloin minulla olisi viimeksi ollut jalassa oikeat farkut. Varmaan joskus 90-luvun alussa. Sata prosenttia puuvillaa, nolla prosenttia stretchiä. Kuinka freesiä.
(Ei, en ole elänyt kiven alla – tiedän, että viisnollaykköset ovat olleet taas pinnalla jo monta vuotta. Mutta ne ovat varten muita naisia.)
Pari viikkoa sitten löysin COSilta ihmeen nimeltä matalalantioiset farkut – oikeaa denimiä, ei stretchiä, kapeat muttei pillit lahkeet. Voiko tällaisesta edes unelmoida? Lahkeet leikkasin itse, koska näin kaverini Nooran tekevän niin ja Nooran lahkeet näyttävät aina juuri sopivasti vähän liian lyhyiltä.
Tällaisessa oikeassa, jämäkässä denimissä on jotain, mikä sopii luonnolleni juuri nyt. Vähän kuin multaiset porkkanat ja oikea voi. Juurevaa. Perushommaa.
