Kaupallinen yhteistyö: Viinimaa ja Asennemedia
Alkuviikon on pitänyt niin hurjaa kiirettä että en täysin edes rekisteröinyt joulukuun alkua, mikä itselleni on usein merkittävä loppuvuoden taitekohta. Mutta nyt se on avattu, sekä kalenteri että virallinen joulukausi… ja sen myötä pienimuotoinen hulluus.
Vaikka itse joulunpyhät ovat joskus vaikeat, olen aina rakastanut intohimoisesti joulunodotusta ja ennen kaikkea joulukuuta. Marraskuussa täytyy vielä hieman himmailla, mutta joulukuussa saa vihdoin seota. Aion nauttia tänäkin vuonna joulufiiliksestä joka ikinen päivä.
Tunnelmaa on tarjolla niin paljon ja niin monessa muodossa. Toisaalta on villasukkahyggeily piparien ja juustojen ja Bing Crosbyn joululaulujen kanssa. Toisaalta on pikkujoulujen ja itsenäisyyspäivän kimallus ja kuplat.
Rakastan molempia, ja pyrin siihen, että kuukauteen mahtuu kumpaakin paljon. Niistä syntyy täydellinen tasapaino juhlafiilistä ja tunnelmaa.
Oman joulukauteni virallinen startti oli eilen. Kaksi jouluhulluinta kaveriani tulivat kylään, ja valvoimme yömyöhään asti väkertäen kransseja ja koristellen pipareita. Kerrankin sai fiilistellä seurassa, jossa kenenkään mielestä joululaulujen loilottaminen kovaan ääneen ei ole rasittavaa ja jossa Whamin Last Christmasia ei vaan voi soittaa liikaa.
Nyt jokaisesta ovennupista roikkuu jonkinlainen kranssi tai joulutupsu (joulutupsusta lisää myöhemmin). Löydän pöydältä ja pöydän alta glitteriä ja havunneulasia. Ihanaa. Kaikkialla on kuppeja täynnä maustettuja pähkinöitä ja manteleita, kuten joulukuussa kuuluukin.
Minun joulukuuhuni kuuluu myös kuohuviini, koska en ole suuri glögi-ihminen. (Glögi maistuu hyvältä: mökillä, joulutorilla, hiihtokilpailuissa. Kahdessa tulee käytyä harmittavan harvoin, kolmatta en juurikaan kaipaa.)
Mitä yhteistä on joulukuusellani ja Anna de Codorníulla? Molemmissa on häivähdys sitrusta…
Joo joo, juon toki kuohuvaa läpi vuoden. Mutta jouluna sekin maistuu erilaiselta, juhlavammalta, tunnelmalliselta. Siinä on samaa kimallusta kuin jouluvaloissa pimeänä iltana. Toisin kuin kesällä, joulukuussa nautin sen vanhoista kirppikseltä löytämistäni kristallilaseista tai laakeista maljoista. Kummassakin on omanlaistaan juhlan tuntua.
Takuuvarma pikkujoululahja: pullo kuohuvaa ja ajatuksella valittu, kaunis joulukoriste. Neopreenistä tehty pakkaus pitää viinin kylmänä pidempään.
Sitä paitsi: kuohuviini on täydellinen valinta myös joulupöytään, joka usein vilisee erilaisia makuja raikkaista kaloista rasvaisiin torttuihin ja tuhteihin juureksiin. Kuiva kuohari sopii lähes kaiken kanssa.
Vaikka olen aina ostanut paljon cavaa, vietettyäni viime keväänä viikon Barcelonan lähellä Katalonian cava-alueella suhtaudun siihen nykyisin erityisen tunteella. Keskellä talveakin mieleeni palaavat kumpuilevat viinitarhat ja sitruunapuut.
Anna de Codorníu Organic Brut on hinta-laatu-suhteeltaan mainio cava, ja vieläpä luomuviljelyllä tuotettu. Anna, kuten viini meillä tunnetaan, on erittäin kuiva ja suutuntumaltaan suorastaan rapsakka, mutta hedelmäisyys ja hento paahteisuus tuovat siihen monipuolisuutta. Tämän vuoksi se sopii mainiosti paitsi seurusteluun ja kilistelyyn, myös ruokapöytään.
Erityisesti joulupöydän vähärasvaiset kalat ja ravut rakastavat Annaa! Itse tarjoilin sitä tällä viikolla kalatäytteisten saaristolaisleipien kera. Anna on kuitenkin hyvä kumppani myös kasvisruoille, sillä se on vegaaninen (mikä yllättävää kyllä ei viineissä ole suinkaan itsestäänselvyys). Luomu-cavan lisäksi sarjasta löytyy myös kuiva roseekuohuva.
Tämän myötä julistan joulukauden avatuksi, enkä lupaa pidätellä jouluaiheisia juttuja tässäkään osoitteessa. Toivon kaikille ihanaa joulunodotusta sekä kuplivaa itsenäisyyspäivää!
