Jos en sitä jo tiennyt, nytpä tiedän: tähän aikaan vuodesta alan näemmä himoita keltaista yhtä varmasti kuin marraskuussa glögiä ja marsipaania.
Olen koko viikon paennut remontin loppusuoraa keltaisiin fantasioihin – mimosakimppuihin, Italia-unelmiin ja vaatebrändien kevään lookbookeihin joista etsin keltaista silkkipuseroa.
Pari päivää sitten huhkin pitkän päivän ja sain kaaoksen kesytettyä ja tavarat paikoilleen. Remontista muistuttavat enää auki revityt pistorasiat (ja tietenkin se, että niistä ei tule sähköä. Yllättävällä tavalla hankaloittaa elämää nykypäivänä). Juhlistin sitä ostamalla kukkakaupasta ison kimpun mimosaa.
Postissa tuli myös uusi keittokirja. Olen ostanut jokaisen Yotam Ottolenghin keittokirjan sen jälkeen, kun kerran asioin hänen ravintolassaan Lontoossa ja rakastuin Ottolenghin kasvispitoiseen, lähi-idästä makumaailmansa ammentavaan ruokaan. En ole koskaan kokannut kirjoista yhtäkään reseptiä, koska Ottolenghin ohjeet ovat omaan makuuni kovin kommervenkkisiä. Pelkästään raaka-aineluettelo on yleensä niin pitkä, että tarvitsen huikan sen lukemisen jälkeen. Lahjoitinkin kaikki ne kirjat jokin aika sitten pois, koska tajusin että minusta ei koskaan tule se ihminen.
Tätä kirjaa kohtaan odotukset ovat optimistiset, onhan sen nimi sentään SIMPLE. Aion ottaa kirjan tehokäyttöön heti, kun upouudessa keittiössäni on sähköt.
Keltaisen lisäksi kiinnostaa nyt nimittäin kaikki yksinkertainen. Ja kevyt. Hyvällä tavalla helppo.
Taidan varata ensi viikolle kampaajan ja leikata kuolleet latvat veks.
Keventää kuormaa.
Yksinkertaistaa.
Kuinka kiinnostavaa, että talvi ja remonttiputki ovat lopuillaan samaan aikaan. On aika syntyä uudelleen. Monellakin tavalla.
Juuri nyt inspiroi: tämä kuva Axel Vervoodtin suunnittelemasta olohuoneesta. Kuva: Laziz Hamani.
