Joskus minua itseänikin vähän naurattaa, miten usein kirjoitan täällä tai Instagramissa siivoamisesta.
Toivottavasti kukaan ei ota sitä väärin. En ajattele että kotona pitäisi olla aina siistiä enkä tuomitse tai syynää kenenkään muiden sotkuja. Täydellisen siisti koti ei ole mikään vaatimus kaikkien muiden vaatimusten päälle.
Ennemminkin minulle siivoamisessa tärkeintä on sen mieltä selkeyttävä ja puhdistava vaikutus. Sitä ilosanomaa tulen julistamaan siihen asti kunnes on aika repiä juuriharja kuolonkankeista sormistani.
Siivoaminen on minulle myös kaikken helpoin tapa osoittaa huolenpitoa itseäni kohtaan. Joskus, kun on vaikea rakastaa itseään, on helpompi rakastaa omaa elinympäristöään. Pyyhkiä pöydät, vaihtaa lakanat ja kastella viherkasvit.
Ajattelen siivoamista nimenomaan näin, ja luultavasti siksi se ei ole minusta vastenmielistä. En siivoa siksi että yrittäisin olla täydellinen superihminen ja unelmien kodinhengetär, vaan siksi että olisin paremmalla tuulella.
Siksi että energia virtaisi vapaammin.
Nyt viime viikkoina, aikana jKr, siivoaminen on näyttänyt voimansa entistä väkevämmin.
Monissa erilaisissa henkisissä perinteissä, esimerkiksi zenissä ja intialaisissa ashrameissa, merkittävä osa hengellistä harjoitusta on siivoaminen, perunoiden kuoriminen, kasvimaan kitkeminen tai muu arkinen puuhastelu. Kun ajat käyvät stressaaviksi, kaikkein parasta mindfulnessia ainakin itselleni on vain keskittyä tekemään jotain ja tehdä se hyvin ja huolellisesti. Se vapauttaa ajatusmyllystä.
Kotini ei ole koskaan ollut yhtä siisti kuin nyt. Ei ole ainoatakaan purkinkantta, joka ei olisi löytänyt tietään metallinkierrätykseen. Olen pyyhkinyt patterien välit. Olen hinkannut kaakelit taikasienellä ja pessyt sohvanpäälliset. Olen pessyt jopa seinät.
Vuosien saatossa siivouspäivistä on muodostunut minulle omanlaisensa taiteenlaji, johon liittyy erilaisia rituaaleja.
Siivoan aika usein bikineissä, farkkushortseissa ja flip flop -sandaaleissa. Siitä tulee hyvälle tuulelle (kesäloma!) mutta se on myös käytännöllistä, jos täytyy pestä kylppäri tai hiippailla kostealla lattialla.
Ensimmäiseksi aina lajittelen kaikki talouden roskat ja vien ne keräysastioihin. Out with the old!
Laitan jääkaappiin valmiiksi jonkin ihanan juoman (saatan ostaa myös sipsejä).
Ehdottomasti tärkeintä on kuitenkin siivousmusiikki. Minulle olisi ihan absurdi ajatus siivota ilman siivousmusiikkia. Siivouspäiväni alkaa aina sillä, että laitan soimaan Mariah Careyn Emotionsin. Se asettaa oikean tunnelman. Siitä se lähtee.
Sellaista kevyttä arkista siistimistä ja järjestelyä voi toki tehdä minkä tahansa musiikin tahtiin, mutta kun on kyse Todellisesta Siivouspäivästä, on kutsuttava diivat apuun.
Siivousmusiikin pitää olla energisoivaa ja hyväntuulista, sellaista joka kannustaa aina väliin ottamaan pari tanssiaskelta mopinvarren kanssa ja vähintäänkin lipsyncaamaan dramaattisin elkein. (Oma äänialani ei ihan riitä Mariahin ja Whitneyn mukana laulamiseen edes salaa yksin.) Siksi siinä pitää olla mukana myös vähän asennetta, mikään hampaaton hyvän tuulen lallattelu ei sovi tähän tarkoitukseen.
Tietenkin minulla on siivoussoittolista Spotifyssa. Se löytyy täältä.
Siivoussoittolistani kesto on kolmisen tuntia. Se onkin yleensä jotakuinkin se aika, joka kuluu Mariahin ensikiekaisusta siihen kun saan ottaa sopivasti viilenneen juoman jääkaapista, potkaista flip flopit jalasta ja rojahtaa sohvalle ihailemaan kätteni jälkeä.
Ah.
