Löysin Tori.fi:stä tällaisen 50-luvun lipaston. Se sijaitsi jollain paikkakunnalla, josta en ollut koskaan edes kuullut, mutta myyjä suostui ajamaan sen Helsinkiin parinkympin korvausta vastaan. Kantoi vielä rappuset ylöskin, “sillä ehdolla” että vahdin autoa sillä aikaa. Öö, joo? Sopii!

Ihan ihmeellisiä juttuja muutenkin – kaverini tarjoutui vapaaehtoisesti ajamaan minut Ikeaan ja useampi ehdotti että voisi tulla auttamaan ostosten kokoamisessa.

Mitä?? Ainoa skenaario, jossa minä tarjoutuisin vapaaehtoisesti auttamaan ketään Ikean huonekalujen kokoamisessa on jos Tom Hardy soittelisi juuri eronneensa ja tarvitsevansa jeesiä poikamiesboksinsa sisustuksessa.

Mutta siis – uskomaton tuurini tämän kodin suhteen senkus jatkuu. Huonekalulöytöjä ja ihmeellisiä, kilttejä, avuliaita ihmisiä. Olen sisustusjumalten lempilapsi.

Etsin pitkään eteiseen kaunista säilytyskalustetta, ja löysinkin lopulta tämän lipaston. Sitten kävi niin että pistin puolet omaisuudestani kiertoon ja nyt minulla ei ole oikeastaan mitään, mitä tuonne lipastoon laittaa.

Kolme kaulahuivia ja yhdet lenkkarit elelevät siellä tällä hetkellä hyvin leveää elämää.

Nykyinen kenkäkokoelmani käsittää viisi paria, plus lenkkarit ja yhdet kesäsandaalit. Koko kokoelmani mahtui siististi ja nätisti Hannalta saamaani vanhaan omenalaatikkoon – lenkkarit ovat lipastossa jemmassa.

Eiring-keittiötarvikkeen todella uskollisesti palvellut ilmaiskassi kätkee sisäänsä muita kasseja. (Tämänkin vinkin opin KonMarilta.)

Taulun olen raijannut jostain reissulta, ehkä Thaimaasta tai Vietnamista. Kehystytin sen vasta äskettäin.

Balmuirin panamahattu odottaa seinällä kesää ja Pihlajasaaren kuumia kallioita.

Pyhimyksiä ja valtionpäämiehiä esittävät hilkuttimet ovat myös erinäisiltä reissuilta mukaan tarttuneita. Niillä ei ole mitään funktiota, kaikki tuollainen vain vetoaa meikäläiseen.

Mutta nyt on aika jättää eteinen taakse ja painella ovesta ulos – on perjantai ja aurinko paistaa. Ihanimmassakaan kodissa jaksa sellaisessa tilanteessa nököttää.

Hyvää viikonloppua!