Tänä aamuna herätessäni en tosiaankaan heti tajunnut, missä olin. Vasta kun olin pari kertaa paniikissa pälyillyt ympärilleni ymmärsin, että olen kotona.

En oikein tiennyt, mitä tehdä, joten tein aamupalaa.

Opin Meksikossa juomaan mustaa kahvia. Sitä tapaa aion jatkaa.

Olo on reissun jäljiltä vähän tyhjä. Valehtelisin jos väittäisin, että on pelkästään ihanaa olla kotona. Ihanampaa olisi ollut jäädä.  Mutta surkuttelun sijaan haluaisin miettiä, mitä muuta kuin mustan kahvin juomisen voisin tuoda tänne, jotta elämässä olisi mukana ripaus samaa taikaa. Koska taikaa se oli…

Aloitin siitä, että roudasin tänään melkein koko vaatekaappini kirppikselle. Puolivälissä reissua jätin puolet matkatavaroistani hostellin tytöille – ymmärsin, että haluan koko ajan kuitenkin käyttää vain muutamaa samaa lempparivaatetta ja kaikki muu vain hidasti menoa. Oi sitä keveyden tunnetta.

Luulen, että siitä samaa tunnetta tavoittelen koko elämässäni – sitä vain ei kotona ymmärrä yhtä selkeästi, koska omaisuuttaan ei tarvitse kantaa selässä.

Tämä omaisuuden karsiminen on ollut pitkä projekti viime muutosta saakka, mutta vasta reissussa tajusin oikeasti miten haluton olen omistamaan asioita, tai ainakaan paljon asioita.

Ja niin, tietenkin tavarat ovat vain yksi osa koko taakkaa. Minusta tuntuu, että jätin johonkin päin Meksikoa aika paljon muutakin. Turhia ajatuksia, henkistä kuonaa, ihan hölmöjä uskomuksia itsestäni ja maailmasta, kaikenlaista hupsutusta.

Päätin, että en “palaa arkeen”. Palasin Suomeen, huomenna palaan salille ja maanantaina töihin, mutta en halua palata samanlaiseen arkeen kuin ennen. Haluan jatkaa elämää täällä samalla asenteella. Keveästi, turhista murehtimatta, olennaiseen keskittyen. Muistaen, millä asioilla on oikeasti väliä  ja miltä tuntuu aito, puhdas, korruptoimaton ilo.

(Reissu-Eeva on ainakin vielä toistaiseksi mestoilla: aloitin äsken spontaanisti keskustelun ventovieraan kanssa. Vastapuoli hämmentyi, jonka jälkeen minä hämmennyin hänen hämmennyksestään, kunnes muistin että eihän Suomessa kuulu horista tuntemattomille. Mutta kun molemmat pääsivät yli hämmennyksestään, meillä oli lopulta tosi hyvä keskustelu. Suosittelen kokeilemaan.)