Ruoka

Vaaleanpunaista höttöä, eli vispipuuro

1.1.2015

Muistan edelleen City-lehden ingressin 16 vuoden takaa. Siinä luki: “Kuka sanoo tahdon on vaaleanpunaista höttöä”. 

Kuka sanoo tahdon on myös yksi lempielokuvistani, enkä häpeile kertoa sitä ääneen.

Ehkä siksi, että olen koko lapsuuteni syönyt vaaleanpunaista höttöä.

reseptit22

Äitini vispasi marjapuuroa niin kauan, että puuro muuttui haalean vaaleanpunaiseksi, ilmavaksi, hattaranpehmeäksi vaahdoksi. Yleiskoneen ympärille käärittiin muovipussi, koska hattaranpehmeys vaati vispilän käymistä 20 minuuttia täysillä.

Joskus 10-vuotiaana lähetin Niksi-Pirkkaan seuraavanalaisen viestin: “Vatkatessa vispipuuroa kannattaa yleiskoneen ympärille kääriä muovipussi, niin puuro ei roisku pitkin keittiötä.”

Niksiä ei julkaistu. Myöhemmin elämässä minulle selvisi, että ilmeisesti kaikissa perheissä vispipuuroa ei vispata hattarankevyeksi, vaaleanpunaiseksi hötöksi. Joissain perheissä marjapuuro syödään punertavanruskeana puurona. Joissain perheissä marjapuuroa ei syödä.

Tänään minä tein ekaa kertaa itse vispipuuroa, koska omistan nykyään yleiskoneen. Kyllä sitä kai voi tehdä ilmankin, mutta ei meidän perheen tyyliin.

Se tehdään näin:

1 litra vettä

1,5 dl tummia mannasuurimoita

3 dl puolukoita

1 dl sokeria (käytin hippipalmusokeria)

1/2 tl suolaa

Kiehauta vesi ja vispaa joukkoon mannasuurimot. Lisää loput aineet. Kuummenna kiehuvaksi ja keitä keskilämmöllä n. 7 minuuttia välillä sekoittaen. Anna jäähtyä kokonaan. Vispaa yleiskoneella vaaleaksi, kuohkeaksi vaahdoksi (luja vispaus n. 15-20 minuuttia).

Niksi: Vatkatessa vispipuuroa kannattaa yleiskoneen ympärille kääriä muovipussi, niin puuro ei roisku pitkin keittiötä.

(Siitäs sait, Pirkka.)

Ruoka

Käsintehtyä

1.1.2015

reseptit18

Sateisena ja olemukseltaan syksyisenä päivänä teki mieli oikein hurmostella kotia ja sisällä olemista. Päätin leipoa jotain.

Koska kaapissa oli pepperonia, päädyin pizzaan.

(Pizzan puolesta puhui myös punaviini, tuo sateisten muka-syyspäivien juoma numero yksi.)

reseptit17

En edes muista, milloin viimeksi olisin leiponut jotain, joka vaatii käsin vaivaamista ja kohottamista. Siinä on kyllä fiilistä. Olin unohtanut miten hyvältä tuntuu upottaa kädet taikinaan. Tai ei oikeastaan edes se, vaan se pyörittely ja vaivaaminen. Jonkin muovailu omin käsin.

Pitäisiköhän mennä keramiikkakurssille?

reseptit20

Liedellä näytti siltä, että siinä on tapahtunut teloitus. Mutta minun keittiössäni teloitetaan korkeintaan unelmia kiinteämmistä kesävartaloista.

Rapatessa roiskuu, mutta tomaattikastiketta tehdessä vasta roiskuukin.

En jaa pizzapohjan ohjetta, koska minulla ei ole mitään erityisen hyvää. Mutta hiton hyvän tomaattikastikkeen osaan tehdä. Ja sehän on pizzassa toiseksi tärkeintä pohjan jälkeen.

Se menee näin:

Tomaattikastike pizzalle

(2-3 pizzaan)

iso loraus neitsytoliiviöljyä
1 salottisipuli
2 valkosipulinkynttä
200-300 g paseerattua tomaattia
1 rkl tomaattipyrettä
iso loraus punaviiniä
1 tai 2 tl kuivattuja yrttejä (basilika, oregano, timjami, rosmariini – vähintään kahta näistä)
1 tl sokeria
hyppysellinen chilijauhetta (tämän ideana on tuoda makuun syvyyttä, ei niinkään tulisuutta)
suolaa
reilusti (!) mustapippuria myllystä

Hakkaa sipuli ja valkosipuli pieneksi. Kuumenna kasarissa oliiviöljy ja kuullota sipuli ja valkosipuli. Lisää kaikki muut aineet, kiehauta ja keitä kasaan miedolla lämmöllä ainakin puoli tuntia (kuten kuvasta näkyy, roiskesuojaa kannattaa harkita). Mitä pidempään annat soosin hautua, sitä parempaa siitä tulee.

Jos soosia jää yli pizzoista, sen voi käyttää seuraavana päivänä vaikka pastakastikkeena sellaisenaan tai esimerkiksi chorizolla jatkettuna. Mi

Ruoka

Kesän helpoin piirakka (vannon kautta kiven ja kannon)

1.1.2015

reseptit15Tuossa yhtenä päivänä olin kutsunut kavereita kylään. Makasin rannalla kutsuajankohdan lähestyessä ja mietin, että nyt voin joko jatkaa rannalla makaamista tai lähteä kotiin leipomaan.

Valitsin rannalla makaamisen ja päätin, että keksin kaupassa jonkin hätäratkaisun.

Hätäratkaisun nimi on kesän, maailman ja historian simppelein mansikkapiiras.

reseptit13

Voitaikina on yksi niitä asioita, jotka ovat valmiina kaupasta ostettuinakin täysin kelvollisia, joten sitä käyttää ihan mielellään. (Muista kuitenkin tarkistaa, että kyseessä on nimenomaan voitaikina eikä lehtitaikina, joka tehdään margariinista.)

Tässä mansikkapiirakassa on kolme raaka-ainetta. Maku on herkullinen ja valmistustapa ei voisi olla juuri yksinkertaisempi. Piirakka on sikälikin kiva, että se ei ole ollenkaan liian makea.

reseptit14

Jos haluaa, voi piirakan seuraksi vatkata kermavaahtoa, tai tehdä kuten minä: sekoittaa kermavaahtoon pari teelusikkaa sokeria, aitoa vaniljaa ja desin maitorahkaa. (Myös mascarpone tai maustamaton tuorejuusto toimii.)

reseptit16

Piirakasta saa erityisen näyttävän (ja vähän nopeamman tehdä), jos käyttää isokokoisia, kauniita mansikoita. Meidän lähikaupassa oli vain miniversioita, joiden asettelussa on pikkuisen enemmän hommaa.

Maailman helpoin mansikkapiiras

3-5 dl tuoreita mansikoita
1 pkt valmista voitaikinaa (iso levy)
n. 1-2 rkl ruokosokeria

Ota voitaikina sulamaan huoneenlämpöön.

Lämmitä uuni 200 asteeseen. Poista mansikoista kannat ja leikkaa siivuiksi.

Kauli voitaikina ohuehkoksi levyksi leivinpaperin päällä ja asettele mansikat päälle. (Jätä reunoille reilu sentti tyhjää.) Ripottele mansikoiden päälle ruokosokeria.

Paista n. 20-25 minuuttia, kunnes mansikoista on alkanut irrota mehua ja piiraan reuna on kullanruskea.

Tarjoile kermavaahdon kera tai sekoita 2 dl:n vatkattua kermaa pari teelusikkaa sokeria, aitoa vaniljaa ja desi maitorahkaa/mascarponea/maustettua tuorejuustoa.